Raskausoireiden häviäminen ja vaihtelu? Tuntuuko oireet vain sillointällöin vai lähes koko ajan?
Plussasin viime viikolla ja olen tuntenut nippailua muniksissa ja vihlontaa rinnoissa. Tänään ei ole tuntunut mitään. On tietysti vasta aamu (hysteerinen? kyllä), mutta olen kiinnostunut kuulemaan muiden tilanteesta, onko oireet välillä hävinneet kokonaan?
Keskenmeno ja tuulimuna pelottaa tietysti. Hcg-arvo oli hyvä, mutta sehän on yksilöllinen arvo eikä vielä kerro mitään ratkaisevaa.
Toivottavasti jaksatte vastailla oireista.
Kommentit (7)
Mörötin, onnea sinulle plussasta!
Ehkä tosiaan sitä on liian herkkänä, jos Mörötinkin on huomannut vaihtelua oireissa... Vaikka on todennäköistä että kaikki menee hyvin, niin kaikkea sitä käy mielessä. Meilläkin takana lapsettomuutta useampi vuosi joten mitään en ainakaan pidä itsestäänselvänä.
Toivon että joku vielä rohkaisisi hysteeristä ihmistä :)
Kiitos jo vastanneille!
Jospa minun tarinani auttaisi teitä rauhoittumaan! Nimittäin samoja tuntemuksia on läpikäyty täälläkin. Raskaus alkoi ensimmäisesti ICSI-hoidosta elo-syyskuun 2005 vaihteessa. Aivan alussa minulla ei ollut mitään oireita ja olinkin jo aivan varma, että kaikki ei ole hyvin. Pahoinvointi alkoi kuitenkin kun viikkoja tuli täyteen tasan 6. Olin sairaalassa tiputuksessakin sen takia neljä päivää. Sairaslomalla olin viikolle 13. Sen jälkeen pahoinvointi rupesi helpottamaan asteittain. Rintojen kipuiluja, alamahan nippailuja jne. esiintyi ja esiintyy edelleen satunnaisesti. Mutta vaikka nyt olen jo näin pitkällä (rv 27+5), niin oireita ei siltikkään ole koko ajan. Ja varsinkin kun nyt olen " elämäni kunnossa" niin pitää välillä oikein peilistä tarkistaa että massu on tallella! Toki vauveli liikkuu jo paljonkin ja liikkeet tuntuu, mutta silloin kun vauva on rauhassa, niin ei minulla ainakaan ole koko ajan mitenkään erityisempää " oloa" . Jokainen elimistö reagoi raskaushormooneille yksilöllisesti. Minulla oli alussa vaikeaa, mutta nyt olo on ihan normaali. Toisilla ei ole mitään koko aikana ja toiset ovat huonovointisia koko ajan.
Toivon teille kaikille oikein ihanaa odotusta ja nauttikaa oireettomuudesta ja yrittäkää luottaa että kaikki on hyvin! Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oireettomuus on loppujen lopuksi paljon mukavampaa kuin esim. jatkuva oksentaminen. Itseäni olen lohduttanut ajattelemalla että raskaus ei ole sairaus, joten ei sen tarvitse tuntua koko ajan!
Loviisa & ICSI-masuasukki
Vastailen sinulle, kun olin tasan vuosi sitten ihan samanlaisten aatosten kanssa...kuopustamme odottaessani raskausoireet hävisivät kuin seinään noin kaksi viikkoa plussa-testin ja jo noin viikko selkeän pahoinvoinnin jälkeen (muita selkeitä oireita ei ollutkaan kuin pahoinvointi). Kun jo kahvikin alkoi aamulla maistua hyvältä, olin ihan varma, että on mennyt kesken. Uutta testiä en ostanut, koska se näyttää plussaa yleensä aika pitkään siitä huolimatta onko mennyt kesken vai jatkuutko raskaus, raskaushormonin määrä kun ei elimistöstä heti häviä. Mutta varasin ajan ultraan ja kaikki oli hyvin, lääkäri sanoi, että naisen elimistö tottuu oireita aiheuttaviin hormonimuutoksiin toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin ja oireet voivat vaihdella hyvinkin paljon. Älä siis liikoja hermoile, kaikki on varmaan ihan hyvin. Omat oireeni vuosi sittten palasivat pian ultrassa käynnin jälkeen.
Tuntuu ihanalta että kerrotte ajatuksistanne kun nyt on niin mieli herkkänä ja kaiken tämän uuden edessä on kuitenkin kauhean epävarma vaikka toki onnellinen, todella onnellinen!
Tämä oli todella fiksu ajatus:
" raskaus ei ole sairaus, joten ei sen tarvitse tuntua koko ajan! "
Samoin tästä myös tuli helpottunut olo: " naisen elimistö tottuu oireita aiheuttaviin hormonimuutoksiin toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin ja oireet voivat vaihdella hyvinkin paljon"
Onnea teillekin Harttu ja Loviisa kun lapsettomuus on teilläkin takana!
Elämäni ensimmäinen plussa tuli viikko sitten tikkuun ICSI-hoidon jälkeen. Minullakin samanlaisia pelkoja, kun ensinnäkin oireita ei minulla juurikaan vielä ole, ja sitten kun jotain nippailuja tuntuu, ne ovat tosi ohimeneviä, ja joinain päivinä ei tunnu missään miltään. Kiitos rauhoittavista tiedoista...
Tässä on niin haavoittuvainen kun kuvittelee ja pelkää kaikenlaista.
Viikkoja on siis kasassa 6+5. Oksensin rv4 yhtenä iltana, jonka jälkeen kuvotusta jatkui välillä enemmän ja välillä vähemmän vähän yli viikon ajan. Nyt kuvotusta on ihan vaan välillä (mutta itse asiassa juuri nyt :) ja tosi pientä siihen verrattuna mitä se oli ensin ja mietiskelen kanssa täällä, että onko normaalia että se on niin paljon vähentynyt... Mulla on kuitenkin paineen tunnetta vatsassa vähän väliä, masua myös nipistelee välillä. Rintoja ei arista muuten kun iltaisin vähän..
Ite mä en tän raskauden jatkumiseen voi kuitenkaan viime kädessä vaikuttaa, joten pois turha stressaus - Helpommin sanottu kuin tehty - ... Sain kuitenkin ekan ultran NKL:lle rv8, kun mulla takana on 3 km ja yli 3 v lapsettomuus.. Eli toivottavasti kaikki on silloin kunnossa :)
PS. joka päivä tekis mieli tehdä uusi testi, jotta voisin varmistua et oon tosiaan raskaana... Oon tehny vasta 2 testiä ja kummankin oon säästäny kun en v o i heittää niitä roskiin... 2 kertaa ne mahtavat 2 viivaa!! Ne on tossa tietokoneen vieressä koko ajan... ja aina välillä katon, että onko siinä tosiaan 2 viivaa?!?
Itselläni oli 5. raskausviikolla aikoja, jolloin kaikki tuntemukset katosivat. Sain yhtäkkiä ostoksilla päähäni esim. etten olisikaan raskaana ja ostin jopa raskaustestinkin, mutta raskaana olin.
Tuulimunaraskaudessa oireet ovat kuulemma aivan todellisia - jotkut ovat oman gyneni mukaan todella huonovointisia, vaikka alkio puuttuukin - eli oireiden perusteella ei voi arvioida, onko kyseessä tuulimuna.
Itselläni kävi vähän aikaa sitten kyllä surullisesti, pahoinvointi (sairaalahoitoakin vaatinut) väheni merkittävästi 11. raskausviikolla ja 12. viikolla huomattiin, ettei meidän pienen sydän ollut jaksanut sykkiä pidempää. Tällä kertaa oireilla ja raskauden jatkumisella oli ilmeisesti yhteyttä, mutta lääkärin mukaan se ei kuulemma ole mikään sääntö.
- Nuutu -