Vauvakuume- vaikka lapset jo "isoja"?!?

Alunperin silloin parikymppisinä ajateltiin, että kakkosen jälkeen 4vuotta välissä ja sitten 1-2 lasta lisää.. no siinä välillä kerkesi olla montaa mieltä.. Nyt kuitenkin ollaan pikkukolmosta tehty reilut 2vuotta. Siinä jo melkein onnistuen, päättyi keskenmenoon, edelleen kolmas lapsi toiveissa, nyt vieläkin tiukemmin !!



Olen myös sitä mieltä, et elämä tosiaan on helppoa vauva/taaperovuosiin verraten, mutta minusta tuntuu että me kaivataan sitä vauva ja taaperoaikaa.

( Aika on kullannut muistot..) Syli tuntuu tyhjältä,varsinkin kun nuorimmainen aloitti eskarin. Ja ympärillä aika paljon pikkuisia.



Ollaan miehen kanssa joskus puhuttu ettei yhtä iltatähteä tehdä vaan hänellä pitää olla oma leikki/tappelu kaveri.. Katsotaan kunhan nyt ensin saisi yhden lisää =) Minustakin tuo pikkasen vajaa2vuotta optimaalinen ikäero.



Meillä lapset ovat vauvamyönteisiä! Serkkuvauvaa kovasti hoivaavat ja leikittävät! 6v neiti toivoo äidille vauvaa ja tänään laskeskeli että meillä pitäisi olla 7lasta.. Oli samainen neiti tänään vaihtamassa koiraamme kissanpentuun.. (En tykkää koirasta enää jos en saa sisälle kissaa..)

Meidän esikoinen täytti juuri 11 vuotta. Ajateltiin aikoinaan, että yhteen lapseen saa jäädä mutta kuinkas ollakaan, tulikin vauvakuume :) Nyt siis "B-sarjan" teko käynnissä, eka syntyy maaliskuussa :D Että eikun hommiin vaan, ettei vanhempana sitten kaduta!

Samojen ajatusten kanssa painin. Miehellä ei ole minkään muodon vauvakuumetta, eikä mullakaan kuin ajoittain. Olen vieä kohtuullisen nuori, pikkuisen päälle 30, mieskin on alle 40-vuotias. Lapsia meillä kuitenkin on 4, joista ensimmäiset on murrosiässä. Eli 15-, 13-, 10- ja 5 vuotiaat. Nyt kun nuo ovat jo isoja, tunnen itseni aiha tarpoeettomaksi välillä. Ja mielen tulee, että josko vielä, kun ikääkään ei kauheasti ole. Eikä minulla ole hajuakaan miten tämä asia pitäisi ratkaista.

hmm... eipä tästä sinulle juurikaan ollut apua?

Tämä pino kyllä avartaa minun horisonttiani; itse kun parhaillaan mietin josko pärjäisin kolmannen vauvavaiheen kanssa vai jääkö kahteen. Ja mies taas olisi innokas. Erityisesti tuo vastaus jossa sanottiin miten tekisi jos voisi kelata taaksepäin aikaa pysähdytti minua... Kiva joka tapauksessa kuulla että tosiaan joskus helpottaa!



Itsellä siis lapset nyt 4.5 ja 2, ja nyt empien yritystä alkamassa, ikää hieman yli 30. Nyt se vaipparalli on vielä aika lähellä, ja oma ajoittainen uupumus panee miettimään jaksamista. Ja sit nämä taloudelliset seikat jne. Olemme miettineet että kolmas nyt tai ei enää vanhempana, jotta joskus tosiaan vielä helpottaisikin.



Tämä ei tainnut alkup kysyjää auttaa, pahoittelut... :)

... niin se vaan menee, ainakin meillä.

Ennestään perheessä nyt 3 lasta, 11, 9 ja 6 vuotiaat. Nyt on iskenyt molempiin mahoton vauvahalu, vaikka uuden perheenjäsenen myötä uusiks menee autot ja asuntokin käy taas ahtaaksi, mutta menköön. Minusta olisi ainakin ihana taas muiden lasten ollessa jo ihanan isoja nauttia vauvasta ja sitäpaitsi vauvaa on toivonut jo pitkään vanhin lapsistammekin. Aika kuultaa varmaan muistot, sillä onhan pienen lapsen kanssa taas rankkaakin.

Nelosen aikaansaamisen kanssa olemme toki törmänneet myös entisestä tuntemattomaan ongelmaan, eli ei ole tarpännyt heti. Ikää mulla on 34 eli ei ihan mahdottomia, mutta mahdollista,että sekin jo vaikuttaa.



eli siis täällä ennemmin tunteelle, kuin järjellä....



Helmiina73

no järjrn kanssa siinä vauvakuumeessa ei ole mitään tekemistä. Meillä kuusi lasta, puolet ja puolet. 15, 14, 12, 10, 8 ja kohta 3vuotta. Tänä keväänä ensimmäisen kerra viimeisen jälkeen on tullut vauvakuume. Muitten aikana tullut huomattavasti aikaisemmin. Miehellä ei ole vauva kuumetta ja ei kuulemma tule lisää. Mutta käski silti lopettaa minipilllerit keväällä kun ne kuulemma lihottavat minua. ja sen jälkeen ei mitään ehkäisyä ole ollut. No enpä ole tullut vielä raskaaksi vaikka pupuiltu niin että olis pitänyt. Ikää tulee kohta 39 ja mies 40. edelliset on saaneet alkunsa mitään ihmeemmin yrittämättä 1 tai 2 yk:ta. Tilasin tuossa jo gynekologille tarkistus ajan kun en ole käynyt lääkärissä kun viimeksi jälkitarkastuksessa neuvolassa. Ja erikoislääkärillä on tainnu viivähtää jo viitisen vuotta.



Ja tuosta jaksamisesta olen sen huomannu ettei nyt enään vanhempana enään jaksa niin paljoa noita yö valvomisia, tarvii välillä päiväunia. Mutta vauvat on yksilöitä ja jokaisen jälkeen erilaista. Ei meillä enään nuku vieressä kuin yleensä nuorimmainen ja joskus tuo 8 vuotias tulee meidän huoneeseen isommat ei sinne tule enään niin kuin silloin enen kun saatto olla neljä kakaraa ja pari koiraa ja kissa samassa sängyssä. niin ei siinä enäään tienny voiko edes liikahtaa.



Ja sitten kun tuota muutenkin lasten hoito kokemusta enemmän niin on huomannu ettei sitä joka äänähdykseen tarvi juosta ja vaatteita silittää ja vauvaa puunata ja vaatteita vaihtaa joka tahrasta. Eikä näitä pienempiä ole enään niin nopeasti ole lääkäriinkään kiikutettu on annettu särkylääkettä höyrytetty ja kateltu pitempään.

Ompas kiva lukea,että meitä on useampi samanlaisten ajatusten kanssa:)

Eli olen 35v 5 lapsen äiti(lapset 1v10kk,4v,5v,11v ja 13v)ja yllättäen vauvakuume nostaa päätään.

Luulin jo että tässä on meidän katras,mutta en ole enää niin varma.isoimmista on apua pienten hoidossa ja auttavat ihan mielellään.Heillä omat huoneet joten pääsevät sinne jos rupeaa pikkuset käymään hermoille:)

Mietittiin miehen kanssa,että mitäs me tekisimme sitten,kun nämä pienimmät kasvaa isommikisi,onko meillä jotain mitä haluaisimme kahdestaan sitten tehdä.Ei keksitty mitään.Olemme kait niin tottuneita tähän suurperheen elämään ettei muuta kaivata.Omaa aikaa saamme molemmat jos haluamme.Mies urheilee ja minulla on 2 koiraa joiden kanssa voin lähteä lenkille.

Eli oikeastaan ainut mikä mietityttää on oma jaksaminen kun ei enää ihan niin nuori ole ja tulevan lapsen terveys.asumme omakotitalossa ja tilaa kyllä on.rahaa ei meillä koskaan ole tarpeeksi,tai kaikki mikä tulee myös menee.pärjäämme kuitenkin.ruokaa ja vaatteita riittää ja varsinkin lämpöä ja rakkautta kaikille.