Mietityttää alkioiden luovuttaminen

Me puhuttiin mieheni kanssa asiasta jo ensimmäisen IVF:n yhteydessä ja todettiin, että ehdottomasti haluaisimme mahdolliset hoidoista yli jääneet alkiot luovuttaa. Me mietimme asiaa lähinnä niin, että jos niistä voisi tulla apua jollekin tämän saman vaikean asian kanssa painivalle parille, niin miksi ei. Meille vaan asia ei ole koskaan realisoitunut, kun alkioita/hoito on tullut vain 1-3 eikä yhtään raskautta ole viidestä hoidosta alkanut. Nyt ollaan sitten tilanteessa, että jonotamme itse lahjamunasolua, mutta tosiaan tuo alkion lahjoitusasia meille oli selvää jo kauan ennen kuin oli mitään indikaatiota, että emme itsekään onnistu omilla soluillamme. Jokainen tekee ratkaisunsa tietysti itse omien fiilistensä pohjalta, mutta tämä oli meidän kantamme asiaan.

Asia ei ole meillä mitenkään realisoitunut, mutta ajattelen samoin kuin Miuku. Miksi alkioita ei voisi lahjoittaa, jos niitä ei itse tarvitse ja joku muu niitä tarvitsisi?



Meillä on juuri 5 alkiota pitkässä viljelyssä. Siirto on huomenna jos siirrettävää on. Kun on lauantai, mahdollisia ylimääräisiä ei kuulemma voi pakastaa. Olen pohtinut sitä, tarviisikohan joku juuri nyt ylimääräisiä alkioita jos niitä sattuisi olemaan. Mielestäni lahjoitus olisi parempi vaihtoehto kuin klinikan roskis.



Itse pohtisin myös sitä haluaisinko tietää onko hoito tuottanut tulosta. Olen nimittäin melko utelias...



Toki jokaisen on tehtävä oma ratkaisu. Toivottavasti ajatuksenne selviävät. Vaihtoehto voi olla myös alkioiden luovuttaminen (klinikalle) tutkimuskäyttöön.

Asia ei todellakaan ole tämän päivän juttu, mutta on pyörinyt kovasti mielessä. Päivittäin.



Olen keskustellut läheisteni ja ystävieni kanssa asiasta paljonkin. Yleinen ajatus asiasta on, että kukaan ei haluaisi omansa kulkevan jossakin, tietämättä missä.

Äitini on tukenut ajatuksiani, mutta muita olen omilla ajatuksillani lähinnä kauhistuttanut. Itselleen tulee tunne, että he ajattelevat, ettei kukaan todella jälkeläisiään rakastava voisi edes ajatella moista. Ja kyllä, lähipiirini on aivan ok ja fiksuja ja mukavia, ajatus vain on heistä todella kummastuttava. Testatkaapa läheisiänne!!



Tiedän, että kun tätä rumbaa ei ole käynyt itse läpi on ajatuksetkin toiset. Ei ehkä osaa ajatella asioita niin " tappiin asti" .

Me olemme myös pohtineet mitä tehdä mahdollisesti ylijääville alkioille. Ensimmäinen ajatus oli, että josko niillä itse myöhemmin yrittäis pikkukakkosta, siinä tapauksessa että raskautuisin ja vielä senkin jälkeen pakkasessa jotain olisi.

Pohdin myös alkioiden luovuttamista, ja ensin tuntui pahalta ajatukselta se, että jossain kasvaa lapsi jolla on meidän geeniperimä eli meidän lapsi. Mutta sitten mietin sitä, että olisinko itse valmis vastaanottamaan lahjoitetun alkion jos joskus sellainen tarve olisi. Ja kyllä sellainen minulle kelpaisi. Se helpotti ajatusta myös omien alkioiden lahjoittamisesta, niistä voi olla suuri apu joskus jollekkin samassa tilanteessa olevalle.

Meidän tilanne tällä hetkellä on sellainen, että pakkasessa on 11 huurunenää odottamassa toista pas:a, mutta eilen testasin luomu haamun................. saa nähdä mihin tämä haamu kehittyy, vai tarvitaanko niitä pas:a vielä tämän kevään aikana.

ajatus " käänteisajattelusta" oli mielenkiintoinen. Siinä vaiheessa en kyllä itsekkään laskeskelisi, että ketkähän ovat ne biovanhemmat, eikä se kiinnostaisikaan...kyllä meille varmastikkin luovutettu alkio kelpaisi ja pitäisimme omanamme.



Mutta luovuttajan näkökulmasta ajatellen tiedonsaanti siitä, mikä alkioiden loppusaldo olisi, kiinnostaisi kyllä...mahdollistahan se ei olisi.