Narkomaanipariskunnan elämä on kauheaa katsottavaa

Kerroppa miksi kaverisi hyväksyi tommoisen kotonaan? Ettei vaan ole kaverillasi myös huumeongelmaa..

Kamalalta tuntuu. Ystävyytemme on kestänyt melkein koko elämämme, ja tuntuu järkyttävältä nähdä kaverin luisuvan alaspäin. En tiedä miten voisin häntä auttaa, kun hän vain vähättelee koko asiaa. Kaveri on hyvästä perheestä, hyvin koulutettu jne, mutta sitten lähtenyt ihan väärille teille. Syytän tästä paljon hänen veljeään.. Isoveli tartutti myös veritaudin omalle veljelleen.

kyllä minä välittäisin hänestä silti. Ja pitäisin oveni niinavoinna kuin mahdollist, ettei tarvitse sammua lumihankeen.

Narkomania on myös addiktio ja se on perinnöllistä. Siis addiktio on perinnöllistä ja voi ilmetä jälkikasvulle jonain toisenakin addiktiona. Esin työriippuvaisen isän lapsi voi sairastua päihdeongelmaan jne.

Jotain tommosta on varmasti takana heidän lapsuudenkodissaan.

Kaverillasi ei kuitenkaan ole lapsia? Että heistä ei tarvitse olla huolissaan?



Ehkä sinun ei kannata käydä enää tuolla kyläilemässä. Itseään saa suojella pahoilta asioilta.

Et pysty kaveriasi auttamaan päihdeongelmassa mitenkään.

T. ent. narkki

varastaa heidän kotooltaan jne.

Kaunis ajatus että ei sulje lähimmäiseltään ovea, ei vaan yleensä toteudu käytännössä.

Tosin narkkari ei lopulta enää edes halua olla tekemisissä tavallisten ihmisten kanssa. Hakee kaltaistansa seuraa.

Narkkaria ei myöskään kannata hoivata, lainata rahaa jne.

Jos paha tilanne voi tietenkin ruuat tarjota.

Mitä nopeammin narkkari menee pohjalle, sitä nopeammin alkaa parantuminen. Kylmä tosiasia..

Välit poikki vaan että tajuaa ettei toimintaa hyväksytä. Sanot että kaveruus jatkuu kun loppuu narkkaaminen.

T. ex narkki

Ei kai siinä kauan kestä, kun heillekin jälkikasvua syntyy. Noissa piireissähän nyt kondomia viimeisenä ajatellaan.

Kiitos hyvistä neuvoista. En taida voida auttaa mitenkään. Parempi siis antaa kaverin olla, vaikka sydäntä raastaa.

Mutta mieti asiaa näinpäin, että kun laitat välit poikki ja kerrot että olet tekemisissä vasta kun narkkaaminen loppuu, hän saa ajattelemisen aihetta..Tietää että kelpaa itse mutta huumeet ei!

Ja muistat että mitä vähemmän narkkia paapotaan sitä nopeammin asiat niin huonosti että pakko tehdä asialle jotain..

Periaatteessa se on auttamista juuri, vaikka narkki itse ei tietenkään sitä itse niin koe...vielä

ja fiksu ihminen, hyvästä kodista. Perheessä kellään muulla ei ole päihdeongelmia. Vaikea oli ymmärtää, miksi?

mutta joku toinen addiktio varmasti löytyy..pelit, työ, seksi jne.

Eikö ole niin, että tuo huumemaailma täyttää elämän ihan kokonaan, kun huumeidenkäyttö loppuu, elämä täytyy organisoida ihan alusta asti uudelleen? Minkälaiset jäljet monen vuoden narkkaaminen jättää ihmiseen? Onko silloin jotenkin kovempi, kyynisempi? Varmaan talouskin on ihan sekaisin, ei kai kovin moni täysipäivänarkkari töissä pysty käymään? Monilla varmaan ollut ongelmia poliisin kanssa?

Elämä on totaalisen sekaisin kun narkkaamisen lopettaa ja mieli myös. Itse kävin hoidossa psykiatrisella osastolla, huumevieroitusyksikössä Hyks:issä.

Jälkensä kyllä jättää vaikka ei enää huumeisiin sortuisi. On paljon kylmempi ihmisenä, asiat ei itketä helposti. Jostuu varmasti siitä, että oppinut elämään kurjuudessa joten pienet asiat ei enää hetkauta.

Mutta tietynlaista tunnekylmyyttä on..

Itse narkkaisn yli 10 vuotta ja 4v ollut selvinpäin. Ensimmäiseen kahteen vuoteen en olisi pystynyt minkäänlaiseen työhön tai vastaavaa.

Luulen myös että kokopäivätyöhön 8h/päivä en tule pystymään koskaan. Keskittymiskykyni on huonontunut todella paljon. Kirjoja en oikeastaan pysty lukeen, leffoja katsomaan jne.



Tärekein homma tossa narkkaamisen lopettamisessa on kunnon hoito, ei mikään katkaisu vaan ja läheiset. Silloin tarvitaan tukea ja paljon.

En tosiaan ehdi nyt paljoa kirjottamaan..mutta voi panna lisäkysymyksi niin vastaan kun ehdin

T. en narkki