Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa vinkkejä, miten pääsen eroon epäonnistumiseni märehtimistä.
05.04.2006 |
Olen jo toista päivää alamaissa ja itsetuntoni, joka on normaalisti kohtuuhyvä, on nyt ihan nollassa.
Sain kritiikkiä monelta kollegaltani asiassa, jossa olen aina ollut hyvä. Nyt kuitenkin kollegani laittoivat minulle jauhot suuhun ja tuntuu tosi ikävältä.
Olen jo kokeillut sitä, että katson itseäni peiliin ja myönnän asiat, joita voisin tehdä paremmin. Olen yrittänyt ottaa opikseni. Silti mieltäni kaihertaa se, että koen tulleeni väärinymmärretyksi. Että ajattelussani puututtiiin sellaisiin asioihin, joita en edes edusta, mutta minun luultiin edustavan.
Kommentit (4)
Tämä nyt on vähän asian vierestä, eikä ehkä sovi tähän sun työjuttuun, mutta jos oikein " hävettää" joku moka, niin aseta itsesi tämän mokan todistajan asemaan ja mieti miten ulkopuolisena toimisit/suhtautuisit jos joku toinen tekisi saman virheen.
Elämäsi noloin hetki on toisten silmissä vain hetken huvi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka vähät välittää muiden kritiikistä ellen katso, että se todellakin on rakentavaa. Ajattelen aina miten paljon huonomminkin asiat voisi olla.
Eräs elämänkokemus vaikutti niin, että se muutti arvojani ja ajatteluani.
Olen erittäin päämäärätietoinen ja itsevarma nykyisin. Asioiden suhteuttaminen todellisiin mittapuitteisiin on helppoa. Erottelen myös
yksityisen-ja julkisen puoleni tarkasti: yksityiseen puoleen kuuluu
minä ja perheeni. Ei kukaan tai mikään muu. En pelkää menettäväni kasvojani tai sitä mitä muut minusta ajattelevat. He eivät ole minä tai elä elämääni. On olemassa eri tavoin paljon huonompiakin ihmisiä.
Jotenkin tämä asia on niin perustavanlaatuisesti kolhaissut egoani, että minun on ollut vaikea puhua siitä kenellekään. Enkä siis olekaan puhunut, paitsi nyt täällä.
Taakka kevenee, kun asiaa käsittelee. Möykky pienenee ja alan saada hieman humoristisiakin ajatuksia asiasta.
Kiitollisena luin kommenttejanne. Auttaa tosiaankin ajatella, että muut eivät tätä varmaan muista lainkaan. Ja tilanteessa oli mukana 20 kollegaani, joista itse asiassa noin 5 antoi kritiikkiä ja muut antoivat kiitostakin. Joten ei se ihan totaalinen epäonnistuminen ollut. Ja sain minä kaiketi hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellenkin.
Olo siis hieman parempi jo, vaikka vähän kaihertaa vieläkin.
ap
Luulen että taustalla on halu tehdä työnsä hyvin sekä suhtautua vakavasti saamiinsa neuvoihin ja palautteeseen. Puhu muiden henkilöiden kanssa asiasta. Työkavereidesi palaute oli vain heidän mielipiteensä -arvokasta, mutta ei mikään taivaan tosi.
Suuntaa ajatukset eteen päin: miten voin jatkossa parantaa osaamistani ja välttää saman virheen tekemistä. Älä mieti tapahtunutta virhettä, sillä se on todellakin jo tapahtunut.