Haluaisin normaalin kumppanin, suhteet pelottaa

Olen seurustellut useampaan otteeseen ja kaikki näistä suhteista ovat olleet myrskyisiä. Olen ollut suhteessa vain mieleltään epävakaiden tyyppien kanssa. Usein juttu on mennyt niin, että olen tutustunut tyyppiin, auttanut ja kuunnellut vaikeassa elämäntilanteessa ja jossain kohtaa tämä tyyppi on ihastunut minuun. Olen sitten "suostunut" suhteeseen, joka kariutuu heti kun tyyppi pääsee omille jaloilleen. Olo on kovin hyväksikäytetty, kelpaan kyllä kuuntelijaksi ja yleiseksi tukipuhelimeksi, mutta nimenomaan _minusta itsestäni_, minusta henkilönä, ei pidetä. Aina jää suhteesta käteen olo että mitä tein väärin ja muistan vain ne pahat hetket.
Koen jotain viehätystä rosoisen taustan omaaviin tyyppeihin. On noita "taviksia" ollut säätöasteella, ja ne kaatuvat aina siihen ettei minua lopulta enää kiinnosta. Nyt viimeisimmän suhteen kariuduttua olen ollut tosi varuillani ja pistänyt heti poikki, kun alkaa säätö/ihastus muuttua vakavammaksi. Pelkään, että ne samat jutut ja paha olo toistuu kaikissa muissakin suhteissa. Omakin pakka on noissa "sekopäisissä" suhteissa hajoillut ja tunnen edelleen syyllisyyttä asioista, joita olen sanonut kumppaneille väsyneenä ja suutuspäissäni. Tunnen itseni tavallaan huonoksi, kun en pysty pitämään sitä "maskia" yllä koko aikaa ja välillä minullakin keittää yli.

Olisin tavallaan kovin mielelläni sinkku, mutta tavallaan en osaa olla, koska suhteiden välissä ei ole ollut aikaa juuri ollenkaan.