Voiko tehdä lapsen jos ei siedä teini-ikäisiä?

Voit tehdä. Oma lapsi on aivan eri ku naapurin kakarat.

Kun oma lapsesi on teini et voi sietää pikkulapsia. Näin ainakin mulla :)

Mikä lapsivaihe teillä on ollut vaikein?

Se on ihan vanhemmasta itsestään kiinni antaako teinin sekoilla ja kapinoida. Varsinkin ennen vanhaan teineillekin pidettiin kuri eivätkä uskaltaneet urputtaa vanhemmilleen.

Minä taas en voi ymmärtää että kuka voi haluta vauvan. Ne on sanalla sanoen kuvottavia. Paskovat alleen, sotkevat syödessään ja pitävät kamalaa ääntä. Mieuummin ottaisin itse suoraan teini-ikäisen lapsen.

Esipuberteetti on hyvä harjoitus teini-ikäiseen lapseen. Ellei jopa pahempi. Sitä mankumista, pään aukomista, äyskimistä, jonkin asteista kaikkitietävyyttäkin jo esiintyy... Huh. Sitten kun kyseessä on kuitenkin sen ikäinen, joka on lähempänä vaippaikää kuin aikuisuutta, niin jestas. Lupaan hermojen menoa ja pinnan kiristymistä.

Että miettisen ennemmin lapsen hankintaa esipuberteettisesta näkökulmasta.

Hei ap, mietin täysin samaa asiaa aikoinaan. Nykyään lapseni ovat 17v ja 15v, ja mielestäni tämä teini-ikä on ollut ylivoimaisesti "helpoin" vaihe tähän mennessä. Tosin, ei sitä koskaan tiedä, jos alkaisivat vielä kapinallisiksi, mutta esimerkiksi esikoinen on ollut koko murrosiän ajan rauhallinen ja kiltti, ovia ei ole paiskottu kuin ehkä kerran ja siihenkin oli omat syynsä...
--
Lasten teini-ikä on myös sen puolesta "helppoa" aikaa, ettei tarvitse olla samalla lailla sydän syrjällään jatkuvasti, vaan lapsiin on syntynyt jo tietynlainen luottamus ja heille uskaltaa antaa enemmän vastuuta ja vapauksia.
--
Kannattaa muistaa, että teinitkin ovat omia yksilöitään...Kaikki eivät ole kapinallisia rellestäjiä, vaikka niin yleensä yleistetäänkin. Ja vaikka olisivatkin, niin murrosikä on oikeasti häviävän pieni aika elämästä - tuntuu nimittäin, että omat tytöt olivat vain vähän aikaa sitten pieniä taaperoita. Niin se aika vaan kuluu. :')

Vauvaikä on paha, ekat 3 kk on henkisesti hormoonihöyryissä raskasta. Sit alkaa helpottaa. Ja sit toinen on se kun lapsi on semmosessa vaiheessa, että ei ihan koko aikaa tarvis vahtia, mutta silti ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Esim. lapsi osaa käydä itse vessassa, mutta on silti pakko vahtia mitä siellä tapahtuu. Se tuntuu sitovammalta kun se että joutuu koko ajan vahtimaan ja olemaan läsnä 100%.

Ennen ite kammosin kouluikäisiä poikia. Lauma huonosti käyttäytyviä nulikoita räkii ja mölyää ympäri kyliä. Nyt kun itsellä on 13 vuotias poika, niin enpä vaihtaisi pois. Kun se poikalauma pelmahtaa pihaan potkulautoineen ja skeitteineen, niin mikä ihanampaa. Kaikki on mukavia, kohteliaita, reippaita poikia eikä niistä ole mitään harmia.

Tottakai voit, tee nyt kuitenkin kaksi. On toisilleen seuraa lastenkodissa ja veronmaksajalle sama onko yksi vai kaksi.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 23:36"]Se on ihan vanhemmasta itsestään kiinni antaako teinin sekoilla ja kapinoida. Varsinkin ennen vanhaan teineillekin pidettiin kuri eivätkä uskaltaneet urputtaa vanhemmilleen.
[/quote]

Milloin?

Oli aivan karmeaa aikaa lasten teinivuodet! Onneksi ovat ohitse. Pikkulapsi-aika oli niiiiiiiiin parasta!

Jännä kysymys.

On teinit kyllä aikamoisia! Kokemusta on! Toinen syömishäiriöinen, paniikkihäiriöinen, jota piti etsiä pitkin kaupunkia, kun rajat olivat vähän hukassa.

Toinen vähän kiltimpi, masennukseen taipuvainen, äidistä riippuvainen mössykkä.

Oli rankkaa. Mutta: oli ne vaikeita, mutta rakkaita!

Vanhemmuus punnitaan teinin kanssa. Rakastaa pitää, kunnioittaa teiniä, vaikkei aina jaksaisi. Kyllä siihen tottuu, yleensäkin lapsen kasvaessa vanhempi on valmis ikäkauden haasteisiin.

Tee lapsia, älä ajattele liikaa! Hurviöitähän ne on, sen myönnän :)