Mikä tv-sarja pimeneviin iltoihin?

Eikö kenelläkään ole ehdotuksia?

Dead Like Me

Downton Abbey? Ei tullut muuta mieleen, itse koukutuin tuohon.

Kiitos ehdotuksista! Nyt vaan google kaveriksi ja tutustumaan. Ap

Hottikset.

Downton Abbey ehdottomasti sopii iltakatsomiseksi. Taatusti koukuttuu :)

Criminal minds.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 00:38"]

Downton Abbey ehdottomasti sopii iltakatsomiseksi. Taatusti koukuttuu :)

[/quote]

kuulostaa tylsältä. Mistä tää kertoo?

Silta.

Uudemmista Orange Is The New Black tulee ekana mieleen. Siinä siis superkeskiluokkainen päähenkilö joutuu nuoruuden hairahduksen seurauksena kärsimään vankilatuomiota. Hahmokirjo on tosi monipuolinen (etenkin naisten osalta) ja sieltä löytyykin paljon erilaisia samaistuttavia hahmoja ja tosi koskettavia juonikaaria. Mut koska tän tyylilaji on draamakomedia, saa välillä myös nauraa sydämensä kyllyydestä. Tyylilaji tekee myös sen, että vaikka siinä on välillä aika raskaitakin kohtaloita ja hahmot on pääosin tosi huolellisesti käsikirjoitettu, se on kuitenkin hyvin helppoa ja viihdyttävää katsottavaa. Paras puoli lienee kuitenkin se, et sarjan castaaja on erinomainen duunissaan. Näytteljävalinnat ja näyttelijäntyö on kautta linjan oivallista. Käytännön kannalta hyvää on myös se, että tää on Netflixin sarja eli kaikki jaksot ovat kätevästi katsottavissa omilla aikatauluilla vaikka heti.

Good Wife on myös ollut välillä mainio. Etenkin viides kausi on ollut niin hyvää tv:tä, et välillä kesken katsomisen iskee sellanen itsetietoinen "onpas hyvää televisiota" -ajatus. Tää sarja lähtee liikkeelle siitä, että Illinois'n julkinen syyttäjä jää kiinni prostituoitujen kanssa pelehtimisestä ja muusta korruptiosta. Sen myötä edustusrouvan elämää viettänyt vaimo joutuu mediamyllyn polttopisteeseen ja käynnistämään uudelleen uraansa juristina. Sarjan tavaramerkki on laadukas näyttelijätyö, jonka kruunaavat rautaisen kovat vierailevat tähdet, joille on yleensä kirjoitettu hyviä irrottelurooleja. Good Wife on muutamia ailahduksia lukuunottamatta ollut ainakin musta vaan yksinkertaisesti niin hyvin tehty (näyttelijäntyö, käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, leikkaus, musiikki...) et siitä on ollut vaikea olla nauttimatta. Periaatteessa Good Wife on varmaan ns. viihdesarja ja sikäli lienee jonkun mielestä hömppää, mutta mä sanoisin, että kun viihde se on näin taidokasta, huolellista ja mpnipuolista, se alkaa olla jotain ihan muuta kuin pelkkää hömppää.  

Vasta päättynyttä, 60-luvun mainostoimistosta ponnistavaa Mad Meniä voin myös suositella erittäin lämpimästi. Jos huolelliset ihmiskohtalot ja psykologinen puhuttelevuus on se juttu, nykytelsusta ei oikein Mad Menin ylittänyttä löydy. Ainoa huono puoli ja syy siihen, miks sijoitin sen suosituksiin OITNB:n ja Good Wifen jälkeen (ei sillä, et nää erityisen merkityksellisessä järjestyksessä ois) on se, että Mad Men vaatii alussa vähän paneutumista muuttuakseen palkitsevaksi. Itse en ollut ekan jakson jälkeen ihan vakuuttunut, mut kolmen jakson jälkeen olin fani ja sarjan päättyminen sai melkein alahuulen väpättämään. Sarja on ensisijaisesti jatkuvajuoninen ja vaikka jokaisella jaksolla on draaman kaari, teema, alku ja loppu, varsinainen kokonaisuus muodostuu kokonaisesta kaudesta (reilu 10 jaksoa). Verrattuna case-per-jakso-sarjoihin, joissa jatkuva juoni kulkee jaksokohtaisten käänteiden taustalla, tää vaatii pientä totuttautumista. Mad Men on musta nimenomaan psykologisessa terävyydessään ja hienovaraisuudessaan aika omassa luokassaan ja on osin sen vuoksi paitsi harvinaisen hyvää draamaa, myös erinomaisen tarkkanäköinen esimerkiksi naisten aseman kehittymisen, luokkaerojen, keskiluokkaisten kulissien, lapsuuden loppumisen ja tiettyjen isojen yhteiskunnallisten ilmiöiden ja muutosten kuvaajana. Lisäpisteet siitä, et sarjan miljöö pukuja ja pienesineitä myöten on tehty huolella ja tyydytystä tuottaa jo pelkästään 60-luvun ympäristön ihailu.

Edellisten kanssa snadisti eri genreä edustaa Homeland (suomeksi vissiin Isänmaan puolesta). Siinä jenkkisotilas palautetaan kotiin 7 vuoden sotavankeudesta Afganistanista. Yksittäinen CIAn agentti epäilee, että kotiin palautettu sotasankari onkin kaksoisagentti ja samaan aikaan koko organisaatio pyrkii kuumeisesti estämään oletetun terrori-iskun. Koko eka kausi on mun silmään psykologisesti vahva, otteesaan pitävä trilleri, joka nojaa pitkälti (muttei ainoastaan!) kahden päänäyttelijän erinomaisiin suorituksiin. Homelandissa on tiukan pääparin lisäksi iso joukko hyviä, syviä sivuhahmoja ja valtavan hyvin luotu vainoharhainen, tosi latautunut tunnelma, jossa kaikki epäilevät itseään ja ovat jatkuvan paineen alla. Jos päädyt katsomaan (ekaa ja tokaa kautta, 13 jaksoa laaki, suosittelen lämpimästi!) googlea, wikiä ja kaikkia tekstimuotoisia kuvauksia kannattaa vältellä. Sarjan alkupää on kuitenkin jo muutamia vuosia vanha ja sen teho perustuu isolta osalta jatkuvaan epäluuloon ja yllätykseen. Yllärit eivät ole mitään halpoja böö-efektejä vaan ihan tiukkaa asiaa, mut katsojana ne on silti kiinnostavinta hikoilla läpi sarjan hahmojen kanssa.

Downton Abbey saa muuten jaa-äänen täältäkin. Se on ihan tyylipuhdasta saippuaoopperaa ja pukuhömppää, mut napakasti kirjotettua, hienosti näyteltyä ja muutenkin ihanaa silmäkarkkia kartanoineen ja pukuineen. Jos pukudraama napsahtaa ja Downtonin jälkeen jää vielä nälkä, voi kokeilla myös minisarja Parade's Endiä, joka on myös ilo silmälle, mut vähän vähemmän hömppäisä.

Jostain syystä musta tuntuu, että nää ei ihan putoa siihen kategoriaan, jpta etsit, mut muita mieleentulevia, jotka täyttävät noi sun kriteerit ovat ainakin sähäkkäkäänteinen politiikkaa ruotiva House of Cards ja sarjamurhaajasarja (oho mikä sanahirviö) The Fall. Hyvää oon kuullut myös näistä vähän tuoreempien joukosta Sillasta, Breaking Badista, Masters of Sexistä ja tanskalaissarjasta Rikos. Itse en ole katsonut eli en osaa sen pidemmälle sanoa.

Sit vähän vanhemmista klassikoista Teho-osasto (ER) on kyllä varsin toimiva. Katsoin sen läpi pari vuotta sitten (oon siis kohtuullisen nuori eli sen tv-esityksiin oon ollut viimeisiä kausia lukuunottamatta vähän liian lapsi) ja kyllähän se edelleen paikkaansa puolustaa tv-historian tymäkimpänä lääkärisarjana. Jaksoja (23) ja kausia (oisko 13) on niin paljon, että se ei kaikilta osin ole hiotun timanttinen, mut perustekeminen on niin tasalaatuista, et ns. täytejaksotkin ovat hyviä ja viihdyttäviä. Ne hyvät jaksot ovatkin sitten ihan poikkeuksellisen hyviä. 

Pakko on myös mainita Paras Sarja Ikinä eli Langalla (The Wire).  Sarja alkaa Baltimoreen sijoittuvana poliisisarjana, jossa yritetään kaataa huumeliiga, mut syvenee yksittäisestä rikosjutusta kattamaan isompia kysymyksiä. Syynissä ovat ainakin ammattiliitot, poliisilaitos, koulutusjärjestelmä, rakenteellinen köyhyys, poliittinen korruptio, oikeusjärjestelmä ja ihmiskauppa. The Wiressa on siinä mielessä samaa kuin Mad Menissä, että se on puhtaasti jatkuvajuoninen ja kokonaisuus syntyy yhdestä kaudesta (n. 10 jaksoa). Yksittäisen jakson katsomalla tai jaksoja välistä jättämällä ei saa muuta kuin pahan mielen. The Wire ei ole ns. taidesarja eikä lopulta erityisen vaikea, mut verraten sarjan tsiigaaminen vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Mutta olen katsonut aika paljon telkkaria ja pidän The Wirea silti parhaana, palkitsevimpana ja älykkäimpänä koskaan katsomanani sarjana.

Jätin pääsääntöisesti pois kaikki genrehommelit, koska ymmärsin, et sellaisia et ihan etsi, mut voin kyllä niitäkin suositella. Valitettavasti mun suosituspooli in aika jenkkipainotteinen, mut toivottavasti näistä on iloa! Kerromjos joku kolahti, on aina kiva kuilla muidenkin näkemyksiä omasta mielestään hyvistä sarjoista. :)

11: Kirjoitatko työksesi, tai huviksesi muutakin kuin av-kommentteja?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 04:11"]Sarja on ensisijaisesti jatkuvajuoninen ja vaikka jokaisella jaksolla on draaman kaari, teema, alku ja loppu, varsinainen kokonaisuus muodostuu kokonaisesta kaudesta (reilu 10 jaksoa). Verrattuna case-per-jakso-sarjoihin, joissa jatkuva juoni kulkee jaksokohtaisten käänteiden taustalla, tää vaatii pientä totuttautumista.

[/quote]

Mitä tarkoitat? Kummassakin tapauksessa on siis sekä jatkuva juoni että jaksokohtaiset tapahtumat, mutta toisessa kokonaisuus koostuu kymmenestä jaksosta ja toisessa... niin mistä? 

Orange is the new black ja girls <3 

12: en kirjoita työkseni enkä harrastuksekseni.

13: oli siis ehkä vähän epäselvästi ilmaistu, mutta musta sarjoja on karkeasti kahdenlaisia. Ekassa tyypissä jokaisen jakson ensisijainen juttu on joku tietty tapaus, esimerkiksi potilas, lakijuttu, seikkailu, mysteeri tai yksittäinen rikos. Valtaosa jaksosta kuluu tätä yksittäistä tapausta setviessä. Normaalien sivuhenkilöiden lisäksi palettiin kuuluu jaksokohtaisia sivuhenkilöitä, jotka esiintyvät sarjassa vain kerran, mutta muodostavat yleensä keskeisen osan jakson kulusta. Koko tuotantokauden (tai useita) kestävää juonta edistetään tapauksen ohella ja yleensä sekä ajallisesti että temaattisesti sille alisteisena. Joissakin jaksoissa iso linja ei liiku lainkaan, vaan keskitytään vain viikon tapaukseen. Kun iso juoni etenee, käänteitä yleensä toistetaan ja kerrataan usein. Jaksoja voi silloin tällöin jättää väliin tai katsoa epäkronologisessa järjestyksessä menettämättä mitään oleellista ja sarjan katsomisen voi aloittaa myös muualta kuin alusta. Jaksokohtaiset tapahtumat muodostavat sarjan sisään oman irrallisen pienoistarinansa, joka alkaa ja loppuu jakson aikana. Varmaan tyylipuhtain esimerkki tällaisesta sarjasta on Kova laki (Law and Order).

Toisessa tyypissä sarjan jaksojen runkoa eivät muodosta yksittäiset tapaukset vaan tietty osa kauden tai sarjan mittaista tarinan kaarta. Jaksoissa on toki yleensä joku teema (esimerkiksi joku ajanjakso, tietty henkilö, yksittäinen sattuma tai käänne juonessa jne), josta rakennetaan mielekäs kokonaisuus, joka alkaa jostain ja päättyy johonkin. Kyse ei ole kuitenkaan mistään selkeärajaisesta tapauksesta, joka muodostaisi mielekkään oman yksikkönsä irrallaan sarjan kokonaisuudesta vaan syventymisestä johonkin valmiiseen osa-alueeseen, asiaan tai henkilöön. Alku- ja loppupiste voivat olla satunnaisia verrattuna vaikka Kovaan lakiin, jossa jokainen jakso alkaa rikoksesta, jatkuu sen selvittelyyn poliisityönä ja päättyy saman rikoksen oikeuskäsittelyyn. Jatkuva juoni kehittyy ja/tai sarjan hahmot kehittyvät joka jaksossa. Vain yksittäisissä jaksoissa esiintyvät sivuhenkilöt ovat harvinaisia eivätkä yleensä nouse jakson keskiöön. Katsojan oletetaan tuntevan edellisten jaksojen tapahtumat eikä sarjan sisäistä selittämistä (jossa esimerkiksi hahmot kertaavat menneitä tapahtumia toisilleen) juuri ole. Jaksojen välistä jättäminen tai väärässä järjestyksessä katsominen heikentää katsomiskokemusta merkittävästi (jos puhutaan juonivetoisemmista sarjoista kuin Mad Men, esimerkiksi The Wiresta, jaksojen välistä jättäminen saattaa tehdä sarjan seuraamisesta äärimmäisen hankalaa tai jopa mahdotonta). Sarjan allottaminen muualta kuin alusta ei yleensä ole palkitsevaa.

Eli vaikka molemmissa on iso linja ja jaksokohtaiset tapahtumat, toisessa ne yksittäiset jaksot ei muodosta tarinallisesti itsenäisiä kokonaisuuksia vaan on nimenomaan osia isommassa jutussa. Toisessa taas yksittäiset jaksot ei aina juuri palvele isoa kokonaisuutta, mutta muodostaa lähes aina oman settinsä. Pointti oli siis se, et isolinjaista sarjaa on usein etenkin alusta työläämpi katsoa kun tapausjaksoista, koska tarinan jänne ei ole 45 minuuttia vaan 450+ minuuttia ja sisäänpääsyyn kuluva aika on usein suhteessa tähän. Lisäks ison juonen tai kuvan seuraaminen vaatii vähän enemmän, koska materiaalia kertyy enemmän ja sitä pitää yleensä muistaa yhdistellä myös itse sen sijaan, et sarja säännöllisesti kertaisi itse isommat liikkeensä. Mad Menin kohdalla painaa vielä se, että se on enemmän henkilö- kun tapahtumavetoinen sarja, eli ennen kuin niistä henkilöistä pääsee kärylle, siinä tapahtuu muodollisesti aika vähän ja aika triviaaleja juttuja. 

Arrow

Dexter

Nro 11: Huh. Kiitos kattavasta esittelystä. Orange is the new black ja the wire olivat jo tuttuja. Muut vaikuttivat tutustumisen arvoisilta.

Kiitos myös muille. Nyt pitäisi enää osata valita se, mistä aloittaa.

Ap

The Fosters!