Kokemuksia asususerosta?

Enää ei ole olemassa virallisesti sellaista kuin asumusero. Mutta voihan sitä kokeilla erillään olemista, jos tuntuu ettei yhdessäkään voi olla ja yhteenhän saa palata, jos siltä tuntuu. 

Aika tuhoontuomittu juttu.

Meillä sellainen meneillään, miehen toiveesta. Minulla on jo varmuus, mihin tämä johtaa - miksi enää ottaisin häntä takaisin, kun nyt on niin helppoa yksin. Itse halusi tätä kokeilua, minä olisin halunnut selvittää ongelmat siinä yhteisessä arjessa. Nytpä pääsee minusta kokonaan eroon.

Hmm... jos ette osaa päättää erosta, miksi ette menisi pariterapiaan? Sillä annatte suhteellenne mahdollisuuden. Itse uskon, että asumusero on se viimeinen naula arkkuun.

Luulen itsekin, että asumusero on vain piste i:n päälle. Mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsisi varmuuden suuntaan tai toiseen. Ja pienesti kait toivoo, että löytäisimme toisemme uudestaan tuona aikana. Käytännön järjestelyjen kannalta asia on helppo hoitaa. Emme ole naimisissa eikä lapsia ole. Asuntokin on minulle jo katsottuna (nykyinen miehen omistusasunto). Pariterapia ei tunnu meidän jutulta, kun pystymme kiihkottomasti keskustelemaan ja ymmärtämään toisiamme muutenkin. Kyse on siitä, olemmeko kasvaneet erillemme siitä, mitä joskus olimme kun 20+ tapasimme. Sellainen tunne tiedättekö, että tämä on ihan hyvä edelleen, mutta voisiko elämällä olla tarjota vielä jotakin sopivampaa. Molemmille meille. Ap

Puurot ja vellit taas sekaisin. 

Lopulliseen eroon se meillä ainakin johti.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:14"]Luulen itsekin, että asumusero on vain piste i:n päälle. Mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsisi varmuuden suuntaan tai toiseen. Ja pienesti kait toivoo, että löytäisimme toisemme uudestaan tuona aikana. Käytännön järjestelyjen kannalta asia on helppo hoitaa. Emme ole naimisissa eikä lapsia ole. Asuntokin on minulle jo katsottuna (nykyinen miehen omistusasunto). Pariterapia ei tunnu meidän jutulta, kun pystymme kiihkottomasti keskustelemaan ja ymmärtämään toisiamme muutenkin. Kyse on siitä, olemmeko kasvaneet erillemme siitä, mitä joskus olimme kun 20+ tapasimme. Sellainen tunne tiedättekö, että tämä on ihan hyvä edelleen, mutta voisiko elämällä olla tarjota vielä jotakin sopivampaa. Molemmille meille. Ap
[/quote]

Mä kyllä teinä.yrittäisin vielä. Kauanko olette olleet yhdessä? Jos ei suurempia erimielisyyksiä ole esim. perheen perustamisen suhteen, kaikki on selitettävissä. Kaikissa suhteissa tulee aikoja, kun toisen naama kyllästyttää ja miettii, että onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen. Silloin on kyse siitä tahtomisesta. Siitä, että Minä tahdon tehdä työtä tämän suhteen ja tuon ihmisen eteen. Enne pitkää olet uudessakin suhteessa samassa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:48"]Meillä sellainen meneillään, miehen toiveesta. Minulla on jo varmuus, mihin tämä johtaa - miksi enää ottaisin häntä takaisin, kun nyt on niin helppoa yksin. Itse halusi tätä kokeilua, minä olisin halunnut selvittää ongelmat siinä yhteisessä arjessa. Nytpä pääsee minusta kokonaan eroon.
[/quote]
Hyvä juttu sinulle. Minulle mies sanoi aikoinaan että sehän oisikin hyvä se asumusero. Luuli että voisi olla omissa oloissaan ja käydä ottamassa parhaat päältä ja kun väsyttäisi tai alkaisi harmittaa niin lähtisi omalle asunnolle. Sanoin että ota lapset mukaan.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:14"]Luulen itsekin, että asumusero on vain piste i:n päälle. Mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsisi varmuuden suuntaan tai toiseen. Ja pienesti kait toivoo, että löytäisimme toisemme uudestaan tuona aikana. Käytännön järjestelyjen kannalta asia on helppo hoitaa. Emme ole naimisissa eikä lapsia ole. Asuntokin on minulle jo katsottuna (nykyinen miehen omistusasunto). Pariterapia ei tunnu meidän jutulta, kun pystymme kiihkottomasti keskustelemaan ja ymmärtämään toisiamme muutenkin. Kyse on siitä, olemmeko kasvaneet erillemme siitä, mitä joskus olimme kun 20+ tapasimme. Sellainen tunne tiedättekö, että tämä on ihan hyvä edelleen, mutta voisiko elämällä olla tarjota vielä jotakin sopivampaa. Molemmille meille. Ap
[/quote]

Mä kyllä teinä.yrittäisin vielä. Kauanko olette olleet yhdessä? Jos ei suurempia erimielisyyksiä ole esim. perheen perustamisen suhteen, kaikki on selitettävissä. Kaikissa suhteissa tulee aikoja, kun toisen naama kyllästyttää ja miettii, että onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen. Silloin on kyse siitä tahtomisesta. Siitä, että Minä tahdon tehdä työtä tämän suhteen ja tuon ihmisen eteen. Enne pitkää olet uudessakin suhteessa samassa tilanteessa.
[/quote]

Lisään vielä, että helppo ratkaisu on luovuttaa. Se tuntuu olevan päivän sana. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että jos minkäänlaista kumppanuutta tuntee, suhteen elvyttäminen kannattaa. Toki asia erikseen ovat suhteet, joissa on väkivaltaa tai täysin erilaiset tulevaisuuden toiveet.

Sekin kannattaa muistaa, että pitkässä suhteessa ne suuret rakastumisetunteet häviävät. Sen tilalle astuu arki, kumppanuus ja ystävyys. Toki se rakastuminen on jännittävää ja omalla tavallaan kivaa, mutta en minä ainakaan vaihtaisi tätä pitkää ja vakaata suhdetta mihinkään. Ja välillä se rakastumisentunne sieltä nostaa päätään. Olen rakastunut joka kerta uudestaan, kun olen.nähnyt miehestäni tulevan isä, joka kerta kun hän vie minut treffeille. ♥