Mielialalääkkeistä vierottuminen
Mulla on kohta vuoden ollut käytössä essitalopram 15 mg ja nukahtamiseen ketipinor 25mg.
Nyt jätin lääkkeet pois n. 1,5vk sitten ja olo on kamala, itsetuhoinen ja päässä napsuu...
En vaan enää kestä noita lääkkeitä, kun vaan turruttavat mut niin, että kaikki paska kertyy mun sisälle, kun ei pysty purkamaan. Ne myös jotenkin estää mua pääsemästä eteenpäin, kun en saa traumoja lainkaan käsiteltyä.
Luokaa nyt pliis joku toivoa, etten ole sekoomassa lopullisesti, niinkuin nyt tuntuu.
Kommentit (14)
Kestä vielä vähän aikaa! :) itsellä meni yli kaksi viikkoa, että vieroitusoireet (syvempi masennus, huimaus, mielialanvaihtelut) lakkasivat.. Itse käytin juuri tuota escitalopramia 3 vuotta ja aina kun yritin lopettaa tuntui, että masennus on ylitsepääsemätön.
Kun tein lopullisen päätöksen lopettamisesta jaksoin odottaa sen aikaa että vieroitusoireet menivät ohi ja tunteet alkoivat vihdoinkin erottua selkeästi! Kaikki ei enää ollutkaan sitä samaa turtaa vaan olo alkoi tuntua jopa iloiselta :) nyt vuoden syömättä lääkkeitä ja olo on ihan hyvä kunhan muistaa vain liikkua ja pitää itsensä virkeänä :)
En vaan päätin itse lopettaa. Mulla ei ole enää varaa sairastaa. Kela pisti sp-rahan poikki ja nyt oon ollu jo kolme kuukautta vailla tuloja. Mun on vaan pakko parantua, eikä turruttaa.
Nyt on sellainen tunne, että pitäisi päästä pakoon kaikkea.... Hitto, kun itseensä ei pääse. Aika kestämätön olo.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:34"]En vaan päätin itse lopettaa. Mulla ei ole enää varaa sairastaa. Kela pisti sp-rahan poikki ja nyt oon ollu jo kolme kuukautta vailla tuloja. Mun on vaan pakko parantua, eikä turruttaa.
[/quote]
Aika riskaabelia lopettaa lääkitys omin nokkineen noin epäselvässä elämäntilanteessa. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.
Parempi oisi lopettaa vähitellen, mutta jos pärjäät noinkin niin ok. Pitkä kävelylenkki luonnossa joka päivä, uimista ja yleensäkin liikuntaa, muttei välttämättä mitään riuhtomista. Terveellinen ruokavalio, ei alkoholia ja säännöllinen unirytmi (jos saat nukuttua?) - noi voi auttaa jonkun verran.
Mulla on vaan sellainen olo, että on pakko päästä noista eroon... Paska elämäntilanne jatkuu ja sairastun lisää, kun en turrutettuna saa rimpuiltua tästä itteeni mihinkään. En tiedä ovatko nuo auttaneet mua lainkaan, tuntuu että just toisinpäin.
Normaalia tuo on ja ohimenevää. Katsopa sellainen sivusto kuin survivingantidepressants.org
Et ole sekoamassa, mutta nuo lääkkeet pitäisi lopettaa hitaasti annosta pienentäen eikä kerralla. Kärsit siis 'vieroitusoireista'.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:23"]
Mulla on kohta vuoden ollut käytössä essitalopram 15 mg ja nukahtamiseen ketipinor 25mg. Nyt jätin lääkkeet pois n. 1,5vk sitten ja olo on kamala, itsetuhoinen ja päässä napsuu... En vaan enää kestä noita lääkkeitä, kun vaan turruttavat mut niin, että kaikki paska kertyy mun sisälle, kun ei pysty purkamaan. Ne myös jotenkin estää mua pääsemästä eteenpäin, kun en saa traumoja lainkaan käsiteltyä. Luokaa nyt pliis joku toivoa, etten ole sekoomassa lopullisesti, niinkuin nyt tuntuu.
[/quote]
Sinnittele! 1,5 viikkoa ei ole vieroittumisen kannalta vielä yhtään mitään! Vasta kuukauden päästä alkaa hiukan helpottaa. Mulla se napsumisen ja huippailun tunne alkoi kunnolla hävitä vasta 3 kk lääkkeiden lopettamisesta. Vielä puolen vuoden jälkeenkin saattoi tulla joka viikko inhottavia sähköiskumaisia tuntemuksia pääkoppaan ja niitä esiintyy toisinaan edelleen, vaikka lääkkeiden lopettamisesta on pian jo kaksi vuotta.
Sinun pitää myös koko ajan olla tietoinen siitä, että lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa hetkellisen erittäin syvän masennuksen. Yritä suhtautua siihen tunteeseen ikään kuin ulkopuolisena, ilman että ihan oikeasti lähdet sen tunnetilan mukaan ja teet itsellesi jotain.
Kiitos tsempistä.
Mä en olisi halunnut lääkkeitä alkuunkaan, mutta ovat olleet sairauspäivärahan kannalta pakolliset... Kun alussa sain vain lääkkeet, yritin itsemurhaa 2 kk jälkeen. Nyt saan säännöllistä terapiaa (nyt kk tauolla, terapeutti kesälomalla) ja sinä aikana masennus lievälle tasolle. Elämässä on hirveästi kuormittavia asioita, ja oon niin turta, etten pääse mihinkään suuntaan.
Tai no joo, nyt ei turruta, vaan ahdistaa niin että henki loppuu...
Nuo ovat niin halpoja lääkkeitä että hidas, asteittainrn lopetus ainakin taloudellisesti mahdollista.
Ei SSRI-lääkkeitä ns.seinään lopeteta
Kai sait terapeutin loman ajaksi muiden mt-henkilöiden numeroita joihin soittaa? Ota ihmeessä yhteyttä vastaavaan hoitajaan tms. ja kerro tilanteestasi.
En saanut numeroita. En ole enää yrittämässä itsemurhaa, mutta olo on itsetuhoinen. En tiedä miten selittää. En halunnut enää jatkaa lääkkeitä, vaikka minulla niitä on vielä jäljellä. Yksinkertaisesti haluan nyt itseni takaisin. Yhtäkään en meinaa enää syödä. Uskon että tää olo helpottaa.
Oletko siis lopettanut vähitellen lääkärin valvonnassa?