Lasten vuoksi yhdessä? - Isän tilitys

Onko hän itse "sinut" haluttomuutensa kanssa? Millä perustelee sitä, ettei halua koskaan? Johtuukohan haluttomuus e-pillereistä tai muusta lääkityksestä? Onko jotkin asiat muuttuneet viime vuosina merkittävästi, esim. sinun tai vaimosi ulkonäkö? Seksi on osa parisuhdetta, ja se, ettet ikinä saa, on pahemmanlaatuista henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Vaikkei vaimoa ikinä haluttaisikaan, minun mielestäni hänen pitäisi edes yrittää haluta. Toisaalta, "antaminen" jos ei yhtään tee mieli, ei varmasti kumppanistakaan tunnu oikein hyvältä.



Oletteko käyneet asiasta keskusteluja jonkun kolmannen osapuolen (ammattiauttaja) kanssa, tai onko tämä vaimosi mielestä edes tarpeellista? Tokihan vaimosi tietää, että seksi on miehelle elinehto (ja onneksi aika monelle naisellekin).



Vaikkei itseänikään aina huvita, meillä kyllä sekstaillaan vähintään kerran viikossa (joo joo, tiedän että on monen täällä kirjoittelevan mielestä säälittävän harvoin) mutta sitten kun mieliala ja olosuhteet on suotuisat, päivittäinkin. Ja vaikkei joskus niin huvittaisikaan, ihmeesti se alkaa huvittaa kun huomaa toisen tarpeet ja tietää, miten paljon siitä loppupelissä itsekin saa - jos ei orgasmia, niin vaikkapa pyykit menee seuraavina päivinä koneeseen ihan itsestään ;)



Harmittaa puolestasi. Ensi ajatus oli, että miksi ihmeessä roikut moisessa liitossa, mutta ilmiselvästi rakastat vaimoasi kovasti, kaikesta huolimatta. Toivottavasti solmut aukeaa ja löydätte seksuaalisuuden uudelleen. Siihen sinulla, kuten vaimollasikin on oikeus, molempia tyydyttävään seksiin. Toki kompromisseja joutuu tekemään varmasti molemmat. Meillä seksiin on vasta näin "vanhemmiten" tullut mukaan paljon kaikkea uutta, välineitä, asuja, kuvausta jne. ja seksi on paljon vapautuneempaa ja rennompaa kuin nuorempana. Kaksi lasta, kolmas tulossa.



N39

Tekis mieli melkeen sanoo, että tuu tänne niin annan sulle... ;)

...niin mikä sitten on normaalia? No, täysi seksittömyys nyt kai ei ainakaan.



Suhteessa ei tosiaan ole merkittäviä muutoksia viime vuosina tapahtunut. Tietenkin pienten lasten kanssa on rankkaa välillä ja se varmasti vaikuttaa. Sitä kautta osaltaan hellyyden määrä muuten on vähentynyt. Itse miehenä kuitenkin olen sitä mieltä, että seksi voisi olla meitä yhdistävä tekijä. Ei se asia, jota harrastetaan sitten, ja vasta sitten, kun kaikki muut asiat ovat ihan täydellisesti (esim. se hellyys ilman seksiä). Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi: seksi on osa parisuhdetta. Tavalla tai toisella. Ja tämä pitää ymmärtää oikein. En missään nimessä halua esim. yhdyntää, jos ja kun se ei vaimoa kiinnosta. Se, että vaimo edes silloin tällöin huolehtisi tyydyttämisestäni muuten, olisi riittävää. Tässä mielessä näemme seksin täysin eri tavoin vaimoni kanssa. Minä pyrin tekemään asioita kotimme eteen huolehtimalla eri asioista, niin miksi seksi on se elämänalue, jossa minusta ei huolehdita lainkaan? Runkkaaminen on joskus kivaa, muttei aina.



Liitossa roikkumisesta:

No, ensinnäkin en ole yleensä ensimmäisenä luovuttamassa enkä tee sitä nytkään. Suurin syy kuitenkin ovat lapset kuten otsikostakin tulee esiin. Ero olisi heille liian karua enkä sitä heille missään nimessä halua, kun liitossa kuitenkin on suuri osa asioista hyvin - olemme mielestäni molemmat hyviä vanhempia.



Ammattiapua ei vielä olla käytetty, mutta varmasti sekin tulee jossain vaiheessa mukaan.



ap

Mistä asioista olette puhunut? Pelkästään seksistä vai muistakin ko.asiaan vaikuttavista tekijöistä? Onko mahdollista että vaimosi olisi masentunut tms?



vai onko vaimosi ilmoittanut ettei halua seksiä sinun kanssa? Jos näin on niin sitten teidän on aika keskustella kuinka sinä saat tarpeesi tyydytettyä, ja KYLLÄ VAIHTOEHTONA on se vieras nainen, jospa se saisi vaimosikin "heräämään" todellisuuteen kaikkien velvollisuuksien keskellä.



Itse kahden lapsen ( 3v ja 1,2kk) äitinä voin kertona että itselläni halut ovat olleet kateissa maatalon ahdingon, yms.velvollisuuksien, väsymyksen, synnytysten jälkeen ja ikävä kyllä synnytyksen jälkeisen masennuksen takia, mutta aina kuitenkin olen yrittänyt tyydyttää mieheni tavalla tai toisella ja meilläkin asiasta onneksi puhuttu avoimesti.



Mutta nyt kun jokin aika sitten ihastuin toiseen mieheen haluni heräsivät oikein kunnolla, tunsin olevani pitkästä aikaa NAINEN enkä vain äiti vaikka äitinä olokin on ihanaa mutta kaipaan olla myös nainen niin että joku ihailee ja haluaa minuakin.



JA EI ihastumiseni ei johtanut mihinkään sänkypuuhiin muuta kuin oman mieheni kanssa, nyt seksimme on pitkästä aikaa löytänyt ns. "teinifiiliksen" hieman vanhemisen tuoman höysteen kera, ah tuntuupa hyvältä sanoa noin!



Joten toivon edelleen että voisitte puhua asiasta rakentavasta ja löytää niitä syitä miksi vaimosi ei halua ja yrittää löytää niihin ratkaisu.

Tai jos niin ikävästi asiat on että vaimosi ei halua puhua eikä löytää ongelmaan vaihtoehtoja jne. niin tiedät mitä tehdä. Vaikka rakastatkin naistasi ja lapsiasi, sinullakin on kuitenkin elämä eikös?



Toivon kaikkea hyvää koska tunnut olevan kunnon mies, jonka moni varmasti haluaisi tyydyttää.......



tsemppiä!



N30

Fiksuja vastauksia ja tuntuu jotenkin huojentavalta, että edes näin anonyymisti netin välityksellä jotkut ymmärtävät (ja vielä naiset! ;-))



Joo, puhuttu on, muttei varmasti riittävästi. Kun seksi ei vaimoa niin kiinnosta, niin ei siitä puhuminenkaan ole suosituimpia aiheita. Seksi ei vaimoa kiinnosta, ei minun eikä kuulemma kenenkään kanssa. Kummallista on myös mielestäni se, että silloin kun seksiä on ollut, minä ainakin olen kuvitellut vaimonkin nauttineen ja pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä. Hän myös itse sanoo nauttineensa. Ja silti seksiä on ollut harvoin tai sitten ei lainkaan.



Jos haluttomuudessa olisi kyse esim. sairaudesta, niin sen "kunnon miehenä" kyllä ymmärtäisin. Jos toinen on sairas, niin silloin ei seksi ole kovin tärkeä asia, se on ihan selvää. Sen vuoksi tässä seksittömyydessä on fyysisyyden lisäksi paljon henkistäkin ongelmaa. Sairaudesta johtuvan puutteen kyllä kestäisin, mutten oikein tämänkaltaista torjuntaa, jolle ei oikein syytä löydy.



Joo, tuota "omaa elämää" minä olen viime aikoina pohtinut ankarasti. Mitä on kenelläkin oikeus tuntea ja mikä on itsekästä? Mitä "kuuluu" avioliittoon? Onko seksi asia, jota avioliitossa "on oltava"? Ja jos ei ole, niin minä kuitenkin kärsin joka päivä? Onko se sitten oikein? Onko tämä kaikki turhaa rutinaa, kun monilla on asiat vielä huonommin? Saako näitä tunteita tuntea??



Eroa en pidä vaihtoehtona ainakaan vielä, sillä kuten yllä kirjoitan, rakastan lapsiani niin paljon etten heille erokokemusta halua. Vaimoakin rakastan, mutta pidän seksitöntä suhdetta jonain muuna kuin avioliittona. Tuntuu, että olen vaimolle kiva kaveri ja hyvä lasten isä. Kaverit ja ystävät ovat erikseen, heidän kanssaan ei ole tarkoituskaan harrastaa seksiä. Vaimon kanssa se olisi sen sijaan toivottavaa edes joskus. Tunnepuolella olen aika solmussa tällä hetkellä enkä tosiaan tiedä mitä teen. No, varmaan en juuri mitään vähään aikaan paitsi kirjoitan nettiin;-)



ap

Ei seksitön suhde ole parisuhde, se on vaan ystäväsuhde. Eräs seksologi sanoi palstallaan, että avioliitossa torjutun osapuolen on oikeus käydä vieraissa jos kotona ei saa, tai sitten vaan erota ja etsiä halukkaampi puoliso.



En ymmärrä ollenkaan miten jotkut voivat vuodesta toiseen olla seksittömissä suhteissa, todella outoa.



Vaimosi voi herättää jossain vaiheessa toinen mies, jos hän sattuu ihastumaan. Hän ei vain halua sinua ja kilttinä ihmisenä sanoo, ettei halua muitakaan. Mutta takuulla jossain on mies, joka saa hänenkin sukat pyörimään jaloissa ja pään sekaisin. Kunhan hän vain ensin kohtaa Sen Miehen.

Kyllä minäkin noin uskon pohjimmiltani, että vaimo voisi haluta jotain toista.



ap

Meillä on ulkoistettu tähän mennessä lastenhoito ( perhepävähoito) , siivous

( siivooja) vaimon osuus perheyrityksestä (työntekijä) , koska vaimo oli väsy, haluton ja stressaantunut. Eipä ole auttanut, seuraavaksi olen ajatellut ulkoistaa seksin, kyllä siihenkin ammattilaisensa löytyy.

Olet selvästikin miettinyt asioita tosi paljon, ja nuo viimeisimmän viestisi kysymykset olivat todella ajatuksia herättäviä. Kuitenkin se, että sinulla on paha olla ja kuten kirjoitit "kärsit joka päivä", on tarpeeksi hyvä syy tehdä asialle jotain. Mielestäni vähintä, mitä avioliitolta voi vaatia on se, että kumpikin osapuoli olisi edes jokseenkin tyytyväinen asioiden tilaan. Harvoin kai se kysyntä ja tarjonta seksin suhteen täysin on balanssissa mutta kultainen keskitie tulisi löytää.



Oletko kysynyt suoraan vaimoltasi, mitä hän olisi mieltä siitä, että sinulla olisi avioliiton ulkopuolinen suhde seksitarpeiden tyydyttämistä varten? Kuulostaa ihan hirveältä, joo, mutta jos ei kerran kotoa lohkea niin jotenkinhan ne tarpeet on tyydytettävä. Missä se luvallisen ja luvattoman raja menee, se pitää määritellä itse omantuntonsa mukaan.



Itselläni oli sellainen vaihe, että seksi ei kamalasti kiinnostanut, eikä siitä ole niin pitkäkään aika. Minulla oli kuitenkin tosi paha olo sen takia, etten "antanut" tarpeeksi, ja sitten se paha olo heijastui kaikkeen tekemiseen ja olemiseen ja oli pakko alkaa etsiä keinoja, joista seksielämä piristyisi. Minulla se oli chattailya miesten (ja muuten naistenkin) kanssa, tuhmiakin juttuja, pientä salaista kivaa joka "purkautui" sitten niin, että mies siitä loppupeleissä hyötyi. En tiedä, onko se oikein vai väärin, että hakee vipinää muualta, mutta omasta mielestäni (juu, olen täysin puolueellinen...) jos se jää jutteluun, niin siinä ei mitään pahaa ole. Joskus tekee vaan tosi hyvää huomata, että on vielä kiinnostava muidenkin, kuin oman puolison mielestä ja jos ei oman puolison mielestä olekaan, niin ainakin jonkun muun....



Et sinä rutise turhista. Ei se, että jollakin menee vielä huonommin (seksin suhteen ei kyllä paljon huonommin voisi kai mennä... ) tarkoita sitä, että pitäisi tyytyä kohtaloonsa ja kärsiä. Miljoonakaan hyvää asiaa ei kumoa sitä yhtä, joka on totaalisen pielessä, se vaan myrkyttää niitä hyviäkin juttuja. Mietin tuossa sitäkin, kun kirjoitit, ettet halua lapsille erokokemusta. Miten ajattelet siitä, luuletko että lapset eivät vaistoa, että vanhempien väliltä puuttuu jotain? Hellyyden osoittaminen lastenkin nähden on kuitenkin heille mallina, se, että halataan ja suukotellaan ja näytetään, että rakastetaan. Tämä (tai sen puute) vaikuttaa väistämättä lastenkin emotionaaliseen kehitykseen.



Oletko ajatellut heittäytyä holtittomaksi kotitöiden, lastenhoidon jne. suhteen? Kuulostat nimittäin vähän liiankin hyvältä mieheltä ollaksesi totta. Alkaisit vaan illat pitkät maata sohvalla ja juoda kaljaa. Heräisiköhän vaimosi sitten? Meillä ainakin toimii toisinpäin - kun imuri alkaa laulaa ja ruohonleikkuri päristä plus niskoja hierotaan pyytämättä, tiedän kyllä mistä kenkä puristaa ja jos nyt ei ihan silmittömästi päätä särje, niin uutteruus palkitaan ;) Olen ollut ihan yllättynyt siitä, millainen potentiaali miehessä piilee, kun pitää hänet seksin suhteen tyytyväisenä! Jonkun naisen pitäisi selventää tätä ehkä sinunkin vaimollesi. Tai sitten olet liian kiltti ja teet kaikki hommat ilmankin :( Eihän se seksi toki ole mikään vaihdon väline kotitöiden suhteen, mutta joskus imuroiva mies näyttää ihmeen seksikkäältä...



nro 2 / N39

Kaikki naiset eivät koe pakottavaa fyysistä tarvetta orgasmiin. Saako hän orgasmeja kanssasi? Emätinorgasmeja vai hierooko hän klitoristaan yhdynnän aikana? Tai annatko hänelle orgasmin ennen yhdyntää? Onko teillä suuseksiä puolin tai toisin? Onko hän ikinä masturboinut tai onko hän nuorella iällä masturboinut lainkaan? Ellei hän saa tarpeeksi seksistänne, ehkä hän ei kaipaakaan sitä kovin. Kerrotteko avoimesti toiveistanne, millä tavoin hierominen, suuseksi ym. tuntuu parhaalta?

Näihin kysymyksiin vastaaminen valottaa huomattavasti tilannetta.



-Mies

Miehenä heitän kylmiltään ratkaisuvaihtoehdon pöytään:



Kokeile sanoa suoraan että rakastat vaimoasi mutta haluat että myös seksi kuuluu liittoon ja että haluat mennä selvittämään tilanteen ammattilaisen kanssa. Sitten vain varaat ajan kasvatus ja perheneuvolasta, SEXPO:sta tms. ja menette sinne.



Jos lopputulema on että a) nainen ei lähde mukaan tai b) nainen ei vain halua eikä tule koskaan haluamaan vaikka mitään fysiologista/psyykkistä syytä ei ole pitää miettiä joku muu radikaalimpi vaihtoehto. Sitä tosin ei voi eikä kannata tehdä ennenkuin asia on tongittu perijuuria myöten ammattilaisen kanssa

Itse olen aina ajatellut, että olen enemmänkin vastuullinen. Tosin en kyllä usko, että kaljan kiskominen sohvalla (valitettavasti ;-)) olisi meillä mikään ratkaisu.



Tuo jonkinlaisen aloitteen tekeminen "vieraiden" suhteen on asia, jota mietin päivittäin sitäkin. En usko, että olisin siihen vielä valmis, mutta sekin päivä todennäköisesti vielä tulee. On selvää, että kun tilanne on tämä, niin jonkinlainen ulkopuolinen viritys piristäisi itsetuntoa. Jokainen tällaisessa tilanteessa oleva tai ollut tietää, että nimenomaan itsetunnolle tämä on aika tuhoisaa, vaikka kuinka yrittäisi itselleen toistaa, ettei sitä nyt niin surkeita olla.



Tietenkin olen miettinyt mallia, minkä lapsille annamme. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että suhde sinällään on suurin piirtein kunnossa, siis lasten silmin. Ja kun vaihtoehtona on ero, niin asia on päivänselvä, kumpi on parempi lasten kannalta. Voihan lapsi jotain asian suhteen aistia, mutta tosiaan eroon verrattuna tämä on huomattavasti parempi.



11/"Mies": Enpä tiedä mikä "aseksuaalinen" on, mutta vastaan nyt jotain. Ei seksimme mitenkään avoimen estotonta ole ollut, muttei mitään peiton alla pimeässä nyhjäämistäkään. Varmastikin monin tavoin "keskimääräistä" se on ollut. Ei emätinorgasmeja, mutta orgasmeja. Suuseksiä kyllä puolin ja toisin. Jonkin verran leluja, piristyksenä joskus pornoa ja niin edelleen. Mutta se on mielestäni selvää, ettei vaimolla ole tarvetta mihinkään säännöllisiin orgasmeihin ja häm voi ihan hyvin elää ilman seksiä. Ainakin ilman seksiä minun kanssani.



ap

Olisiko sinulla tai jollain muulla tietoa, mitkä tahot Uudellamaalla antavat apua tämäntyyppisessä tilanteessa? Ja mielellään sellainen taho, minne pääsisi kohtalaisella jonotusajalla sitten, kun päätös apuun menosta tehdään.



ap

Sillä erotuksella että minä, seksittömyydestä kärsivä, olen nainen.

En osaa sinua mitenkään neuvoa koska olen itsekin asian suhteen varsin kyrsiintynyt ja henkisesti loppu. Päivittäin käy mielessä kuinka olisi ihanaa kun minua haluttaisiin ja minut "otettaisiin".

Halaus sulle ap!

N32

jospa nyt tulis oikeeseen paikkaan...



joten ymmärrän todella hyvin tilannettasi. Oikeestaan en osaa sen kummemmin auttaa. Tuo eräs kommentti tuosta orgasmiasiasta on kyllä kaukaa haettu. Jos jo parisuhteeseen kuuluvaa fyysistä läheisyyttä puuttuu, sillä ei ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa ettei `koe pakottavaa tarvetta orgasmiin`



Meilläkin mies perustelee seksittömyyttä ja läheisyyden puutetta sillä, ettei `ylipäätään tee mieli` ja `ei johdu sinusta` Toisaalta huumorin säestyksellä sanoo, että `pitäisi olla sun seksiorjana` tai että olen seksuaalisesti vahvempi ja hallitsevampi.



Meilläkin ollaan puhuttu asiasta niin paljon, että tällä hetkellä on sellainen tilanne, että suhde ja perhe-elämä menee omalla painollaan ilman parisuhdetta. Kurjaa, mutta toivon itse, että tämä olisi vaan joku vaihe..



Tsemppiä aplle parisuhteeseen ja toivotaan parempaa...



N29

Kyllä sun vaimo seksiä haluaa se ei vaan halua sitä enää sulta vaan saa ilmeisesti sitä joltakin toiselta. Sinä annat vaan tyhmyyttäsi hänelle sen turvallisen ja helpon elämän. Sulla on vaan yksi elämä jos haluat sen tuhlata valittamiseen ja elää ilman seksiä ja läheisyyttä niin Se on sun oma valinta. Itse samanlaisesata tilanteesta lähdin pois, alussa oli todella paha ja syyllinen olo mutta nyt olen iki onnellinen että pois lähdin. Nyt on elämässä nainen joka arvostaa mun tekemisiä, on seksiä jokapaikassa, avointa ja kiihkeää.

Lapset on sopeutuvaisia ja niin monessa muussakin perheessä on tapahtunut eroja yms juttuja. Ei lapse sun elämästä mihinkään katoa ja vanhemmiten sen kuitenkin ymmärtää miksi olette aikoinaan eronneet.

En kyllä ihan noin yksioikoisesti uskaltaisi väittää ap:n vaimoa pettäjäksi... Musta ap vaikuttaa tosin kiltiltä, muttei missään mielessä tyhmältä. Pikemminkin suhtellisen sivistyneeltä mieheltä, joka ensisijaisesti ajattelee asioita ja yrittää kohentaa niitä, ero ja perheen rikkominen on selvästikin viimeinen vaihtoehto. Eihän sitä koskaan voi sanoa toiselle, miten tulisi tehdä, mutta minun mielestäni ero otetaan nykyään liian löyhin perustein, monta kertaa erimielisyyksiä ei oikeasti edes yritetä ratkoa. Se on harmi. Ihan selväksi ei ole käynyt, miten kauan ap:n avioliitto on kestänyt, mutta uskoakseni kyse ei ole ihan mistään lyhyestä liitosta ja ap taitaa olla niitä miehiä, jotka ei pelkästään lupaa rakastaa myötä- ja vastamäessä vaan myös tarkoittaa sitä. Sellaisia kunnioitan.



N39

en ole tietenkään vaimosi, mutta kerronpa samantyyppisestä tilanteesta toisesta näkökulmasta.

Seksi ei kiinnosta, nimenomaan oman miehen kanssa. Syy on se, että hän ei saa minua tuntemaan itseäni haluttavaksi ja seksikkääksi. TOisin sanoen minut huomataan silloin kun on joku ongelma missä tarvitsen apua tai kun "pitäis saada pikapano". Tunnen olevani miehelle siis joko ongelma tai barbara. Niin pitkälle on menty, että seksi oksettaa, joten en enää edes anna, saati sitten pyydä. Tilanne on tiedossa myös miehellä, mutta ei oikein näe omaa osuuttaa asiassa. Itsetuntoni naisena on aikalailla lattian raossa, mitä avioseksiin tulee.

Toisaalta mieltymyksemme ovat hyvin erilaiset, minä tykkään rajummasta touhusta mihin mies ei ole valmis.



Seksi on itselleni valtavan tärkeää, ja ero on mielessä täälläkin. Ymmärrän kyllä sinua ja sitä että seksi kuuluu avioliittoon.

Harmittaa myös lasten puolesta, saavat kummallisen kuvan avioliitosta ja miehen ja naisen suhteessa, jota sitten tietysti siirtävät eteenpäin :-(



Olisitko valmis kuulemaan onko SINUSSA tai tavassasi olla jotain, mikä tökkii niin pahasti että vaimosi ei halua sinua. Se on varmasti rankkaa kuulla mutta ehkä sen arvoista, ongelmat jotka ovat tiedossa ovat ratkaistavissa, tavalla tai toisella.

Tunteeko vaimosi olonsa "turvalliseksi" kanssasi - voiko hän luottaa ettet nolaa häntä?



tässä jotain hajanaisia ajatuksia.



N37

Osanottoni ap!



Minä olen elänyt tuon myös. Olen nelikymppinen mies, useita lapsia, vaimo suunnilleen saman ikäinen ja työelämässä, talot, autot, mökit ym. keskiluokkaiset systeemit. Minulle seksi on jos ei nyt elinehto, niin olennainen osa parisuhdetta. Kuluneen sanonnan mukaan kenties 10% suhteesta silloin kun se toimii, mutta seksi paisui kyllä lähelle 100% silloin kun se ei toiminut. Suhteessamme minä olen alusta ollut se aloitteellisempi osapuoli ja siten myös se, joka on joutunut pettymään.



Pikkulapsiajat ovat raskaita ja ymmärrettäviä halun vaimentajia. Meillä kunkin synnytyksen jälkeen oli tilapäinen paussi seksille, jossa olisi ollut myös yhdyntöjä ja molemminpuolinen tyydytys. Kuivaa kautta on kestänyt imetysajan, muutamasta kuukaudesta reiluun puoleen vuoteen, mutta näinäkin aikoina vaimoni on toisinaan huolehtinut tarpeistani tyydyttäen minut tai alkamalla touhuihin vaikkei niin itse olisikaan innostunut. Olimme kuitenkin läheisiä ja helliä toisillemme.



Varsinainen katastrofi oli rouvan paluu työelämään. Silloin tuntui, kuin jokin osa hänestä olisi kokonaan sammunut, kadonnut, muuttanut pois kotoa. Virta kuivui alkulähteiltään. Terveyskin petti. Tuli viikkojen, jopa kuukausien kausia, joiden aikana ei tapahtunut seksuaalisesti yhtikäs mitään. Ja mikä pahinta, samalla katosi muukin koskettelu, taputtelu, silittely ja suukottelu ja hellittely, jotka juuri erottavat kämppikset pariskunnasta.



Ero ei kuulu keinovalikoimaani. Vieraat sylit kävivät kyllä mielessä, mutta ei sen enempää. Puhuin, ehdotin terapiaa, yritin 'kaikkea', mutta epäonnistuin karusti. Tuntui juuri siltä, että koko ajan on paska fiilis, töistä oli inhottava tulla kotiin, yhdessä vain lasten kanssa. Ja samalla kauhu siitä, että tässäkö tämä nyt oli.



Nyt olemme kuitenkin taas läheisiä, helliä ja rakastuneita ja meillä on myös vaihteleva ja molempia tyydyttävä seksisuhde. En todellakaan väitä ymmärtäväni mitä naisen päässä liikahti, kumpaankaan suuntaan. Mutta on joitakin ituja minulla on. Ja ne lähtevät itsestäni.



Tuolla alussa mainitsin, että minä olen ollut se aloitteen tekijä. Se on johtanut siihen, että jos seksiä on, niin hän 'antaa' ja minä 'saan'. Ja jos en saa, petyn. Jälkeenpäin olen tajunnut, että tämä on aika olennaista. Vaikka en olisikaan vongannut, niin varsinkin kuivempina kausina ilmassa on kuitenkin aina ollut vaatimukseni ja tyytymättömyyteni asiasta. Toisin sanoen, äitiyden vaatimusten ristipaineessa, raskauden ja imetysten hormonimylläkässä ja siinä valtavassa kulttuurishokissa, jonka hän koki palatessaan töihin, minä, jonka piti olla hänen tärkein tukijansa, en hyväksynytkään häntä sellaisena kuin hän on. Rakkaudessani oli ehto, vaikka en itse asiaa edes tajunnut, enkä varmasti mitään sellaista tietoisesti koskaan viestinyt.



Minähän asetin oman seksuaalisen tyydytykseni ja koko mielialani ja sitä kautta koko parisuhteemme hänen vastuulleen juuri silloin kun hän oli heikoimmillaan.



Tässä ei pysty kertomaan siitä miten, mutta tajuttuani asian, vapautin hänet tuosta taakasta. Ehkä se olennaisin vapautus tapahtuikin jo siinä tajuamisen hetkellä. Mutta me myös puhuimme asiasta, paljonkin. Kuivumisesta tuohon hoksaamiseen meni minulta melkein vuosi. Tilanteen korjaantumiseen meni sitten vielä kuukausia.



Eritahtisuutemme ei ole kadonnut mihinkään. Mutta se on nyt OK, haluamiseni on OK, samoin se, ettei häntä haluta yhtä usein. Mutta ehkä tärkeintä on, että jaksoin, että kävin tämän polun läpi, ja että edelleen palavasti rakastan ja himoitsen häntä näiden vastoinkäymisten, kaikkien lasten saamisten ja muutamien liikakilojenkin jälkeen. Parisuhteemme ja seksuaalisuutemme on hänelle jälleen voiman, ei ahdistuksen lähde, aivan niin kuin pitääkin.

Olisin itse voinut kirjoittaa 95 % siitä, mitä kirjoitit. Sillä erotuksella, että saan "säälipimppaa" kerran viikossa (yleensä vaimo on silloin humalassa) ja että haluan kyllä seksiä muidenkin naisten kanssa (noin kahden kolmesta kohtaamani 18-50 vuotiaan OK näköisen).



Eli lasten takia itsekin kärvistelen suhteessa, jossa vaimo on estoinen ja frigidi. Olisinpa ollut aikanaan ennen lapsia fiksumpi ja viheltänyt pelin poikki ajoissa. Tyhmänä sen sijaan luulin että vaimo oppii ajan kanssa haluamaan seksiä, nauttimaan siitä ja pääsemään estoistaan.



M73