Lue keskustelun säännöt.
Pilaan pelollani kaikki tapailut
10.07.2015 |
Olen ollut vuosia sinkku ja epävarmuuteni on käsinkosketeltavaa. Itseni kanssa olen ihan sinut, siis epävarmuus ei kumpua omasta ulkomuodosta esimerkiksi vaan aina kaikki tapailut jännittävät.
Minusta tulee kuumotteleva, hermostunut, ahdistunut, vakuuttelua vaativa, puolihullu ja satavarmasti luotaantyöntävä. En tiedä, onko minulla sitoutumiskammoa jossain syvyyksissä vai pelkäänkö muuten vaan.
Tosi turhauttavaa, koska KAIKKI tapailutilanteet kaatuvat siihen miten epävakaa ja hermostunut olen.Voisinpa olla sellainen kuin ystävien kanssa; rento, huumorintajuinen, iloinen, spontaani ja mukava.
Vinkkejä, kanssasiskot? Se jännitys kun ei poistu ekojen treffien jälkeen vaan silti jatkuu se sama kuumottelu ja miettiminen, ja usein luonnollisesti mies kyllästyy kun näkee vaan skitson sekopään. Argh!
Kommentit (17)
Mistä se epävarmuus tulee, kun ei ulkomuodosta? Pelkäätkö sanovasi/tekeväsi jotain typerää? Pelkäätkö että mies nolaa sinut? Tai että et ole kiinnostava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:41"]Sitten kun et kuumottele enää, niin et välitäkään miehestä yhtään. Onko se parempi? Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei.
[/quote]
Totta kai haluaisin sellaisen normaalin jännityksen; perhosia mahassa -olon ja pienen hermostumisen, mutta en tällaista maanista ylianalysointia ja -miettimistä, en jatkuvaa vakuuttelujen kalastelua kiertoteitse, en sellaista äkkipikaista käyttäytymistä joka karkottaa kaiken elävän pois.
Haluaisin siis luottaa itseeni enemmän siinä tilanteessa ja ajatella, että asiat menee omalla painollaan jos on mennäkseen.
Ap
Tutustu miehiin aluksi ihan kaveripohjalta? :)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:44"]Mistä se epävarmuus tulee, kun ei ulkomuodosta? Pelkäätkö sanovasi/tekeväsi jotain typerää? Pelkäätkö että mies nolaa sinut? Tai että et ole kiinnostava?
[/quote]
Pidän itseäni ihan peruskauniina, olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni olematta kuitenkaan superpinnallinen tai ylihysteerinen laittautumisesta jne; tämä puoli ei epäilytä yhtään tai siis sen kanssa osaan ajatella, että jos en ole jostakusta viehättävä niin sille en mitään voi.
Pelkään ehkä juuri sitä etten kiinnostakaan, että olen jotenkin huono, että mies haluaakin pelkkää seksiä (tämä käynyt parikin kertaa), että minulla leikitään/pidetään pilkkana, että minuun sattuu. Tällaista rasitetta siis...
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:44"]Mistä se epävarmuus tulee, kun ei ulkomuodosta? Pelkäätkö sanovasi/tekeväsi jotain typerää? Pelkäätkö että mies nolaa sinut? Tai että et ole kiinnostava? [/quote] Pidän itseäni ihan peruskauniina, olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni olematta kuitenkaan superpinnallinen tai ylihysteerinen laittautumisesta jne; tämä puoli ei epäilytä yhtään tai siis sen kanssa osaan ajatella, että jos en ole jostakusta viehättävä niin sille en mitään voi. Pelkään ehkä juuri sitä etten kiinnostakaan, että olen jotenkin huono, että mies haluaakin pelkkää seksiä (tämä käynyt parikin kertaa), että minulla leikitään/pidetään pilkkana, että minuun sattuu. Tällaista rasitetta siis... Ap
[/quote]
Onko sinulle joskus käynyt jotain josta olet tuon pelon kehittänyt? Pystytkö luottamaan ihmisiin muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen ajatellut tämän epävarmuuden kumpuavan myös isättömyydestä (hän kuoli ollessani alle kouluikäinen, ei koskaan isäpuolta), sillä olen KAIKKIEN miesten kanssa jotenkin kiusaantunut. Esimiesten, opettajien, jopa teiniaikaisen poikaystävän isän kanssa. Kaverimiehet eivät ole niin pahoja, mutta muuten kyllä melkein koko miessukupuoli jotenkin ahdistaa.
Todella turhauttavaa :( ps. Käyn kyllä terapiassa näiden ongelmien takia, eli tiedostan kyllä ne ja aion niistä selvitä, vaikka työtä riittäisi hautaan asti.
Ap
Ja muuten pystyn luottamaan ihmisiin helposti; tosin alkuun olen pienellä varauksella mutta tutustun helposti uusiin ihmisiin ja olen mielestäni hyvä ystävä, heidän ystävyyttään en koskaan kyseenalaista tai käyttäydy muutenkaan skitsosti.
Eikä sinänsä mitään kovin pahaa miesrintamalla ole käynyt, olen vain vieraantunut koko miessukupuolesta. Viimeksi seurustelin teininä (kolme vuotta), nyt ikää 25 ja siitä lähtien ollut sinkku. Hysteerinen, kaiken karkottava sinkku :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän samanlainen miessukupuolen suhteen. Olen siis tuo joka sinulta kyseli epävarmuuden syistä. Kiinnostaa aina mikä muilla on syynä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:54"]Minä olen vähän samanlainen miessukupuolen suhteen. Olen siis tuo joka sinulta kyseli epävarmuuden syistä. Kiinnostaa aina mikä muilla on syynä.
[/quote]
"Kiva" kuulla muiltakin kokemuksia! Se on jännä, kun tutustun vaikkapa mieheen joka seurustelee, hänestä voi tulla minulle todella hyvä ystävä (näin on käynyt, kun tutustuin erääseen pariskuntaan yksissä juhlissa), hetkeäkään mistään en epäröi ja tulemme tosi hyvin juttuun ja meillä on hauskaa - siis nimenomaan kaverimielessä, avovaimonsa on myös mukava mutta enemmän olemme miehen kanssa tekemisissä, edelleen siis vilpittömästi kavereina.
Ja kappas, kun pitäisi mennä treffeille niin jopas muuttuu käytökseni... Sinänsä siis kaveripohjalla tutustuminen auttaisi, mutta usein heistä tulee sitten ihan oikeasti vain kavereita enkä osaa muodostaa päässäni enää esimerkiksi seksuaalisesti kiinnostavaa kuvaa. Ikävä kyllä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun pakko yrittää päästä suhteeseen? Jotenkin kuulostat siltä, että väen vängällä haluat partnerin itsellesi.
Tosiasiassa nyt en näe mitään syytä miksi joku mies kiinnostuisi tuolla tavalla käyttäytyvästä naisesta. Itsellä sama homma, eli pilaan aina kaiken omalla toiminnalla. Tosin olen luovuttanut vuosi sitten, ikää saman verran kuin ap:lla.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:59"]Onko sinun pakko yrittää päästä suhteeseen? Jotenkin kuulostat siltä, että väen vängällä haluat partnerin itsellesi.
Tosiasiassa nyt en näe mitään syytä miksi joku mies kiinnostuisi tuolla tavalla käyttäytyvästä naisesta. Itsellä sama homma, eli pilaan aina kaiken omalla toiminnalla. Tosin olen luovuttanut vuosi sitten, ikää saman verran kuin ap:lla.
[/quote]
Ei ole pakko päästä suhteeseen - sehän tässä juuri onkin. Harvoin siis tulee treffikutsuja enkä itse ole aktiivisesti etsimässä, mutta joskus joku mies saattaa spontaanisti pyytää ulos (esim. kaverin kaveri).
Toki itsekin joskus kiinnostun jostain, mutta siis en käy treffeillä kovin usein joten en tiedä auttaisiko juuri sellainen siedättäminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:54"]Minä olen vähän samanlainen miessukupuolen suhteen. Olen siis tuo joka sinulta kyseli epävarmuuden syistä. Kiinnostaa aina mikä muilla on syynä. [/quote] "Kiva" kuulla muiltakin kokemuksia! Se on jännä, kun tutustun vaikkapa mieheen joka seurustelee, hänestä voi tulla minulle todella hyvä ystävä (näin on käynyt, kun tutustuin erääseen pariskuntaan yksissä juhlissa), hetkeäkään mistään en epäröi ja tulemme tosi hyvin juttuun ja meillä on hauskaa - siis nimenomaan kaverimielessä, avovaimonsa on myös mukava mutta enemmän olemme miehen kanssa tekemisissä, edelleen siis vilpittömästi kavereina. Ja kappas, kun pitäisi mennä treffeille niin jopas muuttuu käytökseni... Sinänsä siis kaveripohjalla tutustuminen auttaisi, mutta usein heistä tulee sitten ihan oikeasti vain kavereita enkä osaa muodostaa päässäni enää esimerkiksi seksuaalisesti kiinnostavaa kuvaa. Ikävä kyllä... Ap
[/quote]
Niinpä. Itsekin pystyn olemaan rento ja kaverillinen vain varattujen miesten kanssa tai miesten jotka eivät kiinnosta tippaakaan. Jälkimmäisen takia sitten joku on tulkinnut ystävällisyyteni mielenkiinnoksi.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]Ei ole pakko päästä suhteeseen - sehän tässä juuri onkin. Harvoin siis tulee treffikutsuja enkä itse ole aktiivisesti etsimässä, mutta joskus joku mies saattaa spontaanisti pyytää ulos (esim. kaverin kaveri). Toki itsekin joskus kiinnostun jostain, mutta siis en käy treffeillä kovin usein joten en tiedä auttaisiko juuri sellainen siedättäminen. Ap
[/quote]
Tai tietoisesti yrität muuttaa käyttäytymistäsi? En tiedä sivuaako terapiasi kuinka paljon tuota ongelmaa.
Itse siis aiempi vastaaja, ja ironisesti miehet ovat innoissaan alkuvaiheissa minusta. Mitä kiinnostuneemmaksi muutun ja mitä pidemmälle tapailu etenee, sitä takertuvampi/mustasukkainen/epävarma olen ja oikein tunnen miten miehet ajattelee, että 'apua'. Surullista ajatella, että jos pystyisin rentoutumaan ja olemaan oma itseni olisin saanut kenet tahansa miehen niistä aiemmista ja tälläkin hetkellä suhteessa. Mutta ei... haluaisin luottaa miehiin, mutta en vain kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]
Niinpä. Itsekin pystyn olemaan rento ja kaverillinen vain varattujen miesten kanssa tai miesten jotka eivät kiinnosta tippaakaan. Jälkimmäisen takia sitten joku on tulkinnut ystävällisyyteni mielenkiinnoksi.
[/quote]
Miksi alapeukutettu??
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]
Niinpä. Itsekin pystyn olemaan rento ja kaverillinen vain varattujen miesten kanssa tai miesten jotka eivät kiinnosta tippaakaan. Jälkimmäisen takia sitten joku on tulkinnut ystävällisyyteni mielenkiinnoksi.
[/quote]
Miksi alapeukutettu??
[/quote]
Ja tätäkin.
Eiköhän se ole jokin alkukantainen itsesuojeluun liittyvä juttu. Uusi outo henkilö/tilanne laukaisee reaktion. On varmaan joskus ollut tärkeäkin ominaisuus, mutta aiheuttaa nyt harmia. Tai sitten olet sitä tyyppiä, jotka jännittävät koko kehollaan. Itse olen kaiketi samanlainen, ainakin mitä lähestymisiin tulee. Ei tahdo saada aikaiseksi, kun pää keksii syitä miksi ei voi lähestyä.
m41
Sitten kun et kuumottele enää, niin et välitäkään miehestä yhtään. Onko se parempi? Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei.