Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiukkuinen äiti päästelee höyryjä;
30.03.2006 |
Nyt tiedossa kitinää ja natinaa, oli oikeutettua tei ei niin johonkin on pakko purkaa, ja tänne se on helppo tehdä menettämättä kasvojaan.
Olen lopen uupunut ja kylläsynyt lapseen, eikä se ole lapsen vika vaan mun lyhyen pinnan.
Meillä on yksi lapsi, joka vasta opettelee liikkumisen ihmeitä, joten mitään tolkkua ei touhuissa ole.
Syöminen on taistelua (hampaat varmaan taas) ja uutta unirytmiä haetaan kiivaasti (mikä tarkoittaa useita lyhyitä päiväunia niiden entisten yhtäjaksoisten sijaan) ja pääosin kiukkuista lasta.
Mä en pääse mihinkään, mies tekee pitkää päivää ja nyt kun lapsi hukkasi sen entisen säännöllisen päivärytmin niin ei paljon huvita sen kanssa mihinkään lähteä, alkaa huutaa väsymystään max. tunnin kotoa poistumisen jälkeen.
Vihaan näitä kiloja jotka edelleen roikkuu raskaudesta vyötäröllä, vasta tapasin yhden tutun jonka lapsi on nuorempi kuin meidän, ja hän näytti kertakaikkisen upealle. Vihaan itseäni että tunsin siitä kateutta vaikka itsestänihän se on kiinni että olen tällainen valtamerilaiva.
Vihaan mun hiuksia jotka synnytyksen jälkeen värjäsin radikaalisti muka piristämään, juurikasvua pukkaa jatkuvasti ja se näkyy, enkä jaksa olla kokoajan värjäämässä tätä kuontaloa (tai mitä siitä nyt imetyksen jälkeen on jäljellä).
Ärsyttää kun kukaan kenellekkään ei saa valittaa omaa oloaan, lapsi kun nukkuu yöt läpeensä niin pitää olla kiitollinen vaikka päivät onkin kuluttavia.
Äidille jos soitan, saan vastaukseksi että " niin hänkin teidät 5 kasvatti yksin, ja vielä vuorotyö päälle..."
Ystävät toteaa vaan kuinka heillä on kaksi lasta, että ei ser yhden kanssa elo vaikeaa ole tai jotain muuta yhtä lohduttavaa.
MIKSEI YHDEN LAPSEN ÄITIÄ SAA VÄSYTTÄÄ?? VAikkei lapsella olekaan ollut koliikkia tai muuta " oikeaa" vikaa, niin saa kai sitä joskus sanoa olevansa väsynyt ja saada siihen vähän ymmärrystä sen halveksunnan sijaan???
Mä olen vaan ihan loppu. Kyllä tää tästä taas helpottaa, mut nyt vaan kiristi liikaa kun syömisestä ei taas tullut yhtään mitään. Ja muutenkin.
Huoh.
Kommentit (35)
Itsekin muistelen olleeni väsynyt, varsinkin niihin aikoihin kun esikoinen oli n. 9kk. Vaan en näin väsynyt kun nyt, kun kakkonen on 9kk... Onneksi en tiennyt, tämänlaatuista väsymystä olevankaan.
KroohPyyh.
Jaksuja sinulle AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet inhimillinen olento etkä mikään superolento, anna itsellesi lupa tuntea inhimillisiä tunteita ja anna itsellesi anteeksi jos et aina pysty olemaan " täydellinen" (muista että kukaan ei ole täydellinen, se on mahdotonta vaikka siihen joskus voikin olla hyvä pyrkiä mutta vain joskus).
Älä kuitenkaan näytä rakkaalle lapsellesi kiukkuasi, hän ei vielä ymmärrä sellaista ja vihainen äiti voi aiheuttaa lapsen henkiselle kehitykselle ties mitä negatiivista. Jos oikein harmittaa, keitä itsellesi kahvi ja nauti se rauhassa lapsen kitinästä huolimatta. Tai mene toiseen huoneeseen hetkeksi ja kiroile, huuda ja hakkaa tyynyjä. Mutta ole lapsellesi lempeä ja rakastava, sitä hän tarvitsee.
Yritä saada järjestettyä edes joskus omaa aikaa, vaikka viikonloppuisin. Hemmottele itseäsi joka päivä pienillä asioilla.
Ulkonäöstä; osta kotiin hiusväriä ja värjää hiuksesi vaikka viikonloppuna kun miehesi voi hoitaa lasta. Meikkaa päivittäin, se piristää huomattavasti. Vaihda turhan raskaat herkut kevyempiin; viinerit ja pullat kevyisiin kekseihin, perunalastut ja limsat pois, makkarat ja rasvaiset juustot kevyisiin vaihtoehtoihin jne...Osta pari piristävän keväistä uutta puseroa.
Kyllä se siitä!!!
Musta tuntuu täsmälleen tolta, samanlainen elämäntilanne, kaikki täsmää. Pitäs kai mennä töihin.
sitä vähemmän olen ollut väsynyt. Ja sitä " helpommilta" lapset on tuntuneet! Jaksamista.
t. kolmen äippä
Kaikin keinoin pyrin kyllä siihen, ettei lapsi huomaisi mun ärtymystä (huomaahan se sen toki, vaikka kuinka peittelen) mutta lapselle en huuda enkä kiukkua, vaan koetan olla johdonmukainen ja rauhallinen. Se suutuumus vaan pahentaa tilanteita, ja sit ei hommat ainakaan suju.
Herkkuja en syö, vaan lihotin itseni raskausaikana syömällä jatkuvasti (ainoa asia mikä piti pahoinvoinnin poissa) eli söin reilustu yli tarpeen. Mulla ei ole mitään ongelmaa pitää painoa saavutetuissa mitoissa, syön sen mitä kulutan, en vaan saa näitä nykyisiä kiloja pois (ei hermo kestä olla nälässä/ syömättä " kunnon" ruokaa).
Kahvia kuluu, keitän itselleni päiväkahvit vähintään 2x päivässä, ja nautin sen kupposen koneen ääressä hermoa lepuuttaen, mut tuntuu ettei se riitä.
Kahden viikon päästä lapsi menee mummulle yökylään, ja me pääsemme tuttavien luo iltaa istumaan. Ihanaa, vain aikuisia ihmisiä paikalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyörimässä, kyllä silloin tajuaa, kuinka helppoa oli yhden kanssa" . Arggh!
Kivasti saat tsemppiviestejä! Ihanaa lukee semmosii!!
Väsymys on siitä jännä et kun se painaa päälle niin elämä on.. Mut kun taas piristyy niin unohtaa sen kamalan väsymyksen. Raskausväsymys on ihan sama ollu mulla! Alussa on ihan kaaaamee olo. Ihmiset sympatisoi, muttei tiiä miten kamala olo kuitenkin on -varmaan haukkuu selän takana laiskakskin.. ;) Mut kun kaverini tuli raskaaksi just niin johan epäili et olis sairas tai muuten joku vialla kun NIIIIIIN on väsy!! :))
Mun vinkki on et älä värjää itte! Mee kampaajalle -se leikkaa samalla jonkun helppohoitosen upeen mallin sulle ja näytät LIIAN HYVÄLTÄ OLLAKSES KOTIÄITI! Koska sunhan pitää olla rähjäsen näkönen, hajamielinen ja vetää hiukset ponnarille..
Älä ny vaan mene vertaan itteesi muihin! Voihan niilläkin olla heikko itsetunto ja ulkonäkö mielestään kerrassaan hirvee..
Nauti lapsesta, keväästä, turvonneista rinnoista (mulla tosin roikkuu reppanat)..
Mul on kaks lasta ja heti helpompaa kuin yhden kanssa. Jos olis viis lasta niin vanhimmat olis kovia auttaan, olis omatoimisia. Ehkä äitisi tarkoitti sen lauseensa tsempiksi et kun hän teistä viidestä selvis (hullut kersat) niin sääkin selviät siitä sun unelmasta.
Onnellista kevättä, viimesiä lumisateita kattellaan sit kukkii!! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kä jälkeenpäin ymmärrä, miksi. Ehkä se tottuminen lapsiperheen elämään oli niin kuluttavaa. Nyt mulla on kaksi, ikäeroa vuosi ja kahdeksan kuukautta, ja tunnen oloni aivan pirteäksi, vaikka nyt olis kaiken järjen mukaan syytä olla väsynyt. Niin että ymmärrän hyvin ap:tä: yhden lapsen kanssa näyttäis olevan kaikkein vaikeinta, koska kaikki asiat on niin uusia.
Älä välitä! Toi sama lause on kuultu:
Kyllä sä tajuut kun sulla on oma lapsi, kun se kasvaa, kun niitä on kaks, kun ne on teinejä, kun ja kun ja kun..
Ikinä et tiedä ja jos tiedät, niin tuuria oli, tulet silti vielä tietämään mitä on odottamassa!
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää otan täs jatkuvasti kantaa.. ;)
Mut mun pikkusilla on ikäeroa 14 kk ja tarttee sanoo et herne meni nekkuun neuvolassa kun täti AINA selitti et miten väsyneeltä mää näytän ja miten mää nyt jaksankaan kun se toinen syntyy.. :(
Itkien lähdin aina neuvolasta ja sinne piti aina muistaa meikata, käydä suihkussa, laittaa uudet vaatteet.. Pieni paine oli päällä tai se selvitti miten säälittävältä näytän ja mieskään ei varmaan auta kotona??
13
Kiitos tsempistä, kummasti auttaa!
Lisää kahvia, lapsi nukahti
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siä neuvolassa oli täti joka selvitti miten väsyneeltä näytän; " on tummat silmän aluset, kalpea, olenko nyt nukkunut, auttaako se mies kotona" .. Aina sillä oli semmonen surkee ilme niinkun olis vanhaa uitettua koiraa tuijottanu.
Mää menin sinne aina paniikissa ettei se ala taas selittään miten väsyneeltä näytän, kävin suihkussa, meikkasin, laitoin hiuksia..
Koska jos se sano jotain niin mää tunsin itteni NIIIIN pieneks ja pyöreeks, alko tuntuun ettei musta oo mihinkään ja odotin jo sitä lapsen syntymää ja neuvolan tädin povaamaa masennusta.
13
Olinhan mää väsyny kun sai vauvan kans painia ja odotti toista maha pinkeenä, mutten ollu silti mielestäni väsyneempi kuin mitä esikoisestakaan olin.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tosiaan auttaa. Paljon tsemppiä ja perinteisesti: kyllä se siitä =) Tuo vaihe lapsen kanssa on ryydyttävä, ihan tosi.
Otapa vaikka omaksi iloksi nyt tavote että ennen rantakelejä liikakilot on poissa. Se voi olla se sun oma juttu.
Kun kevätaurinko rupee lämmittämään niin mieli kohentuu!
Minä ja lapset 3 kpl.
mut mulla neuvolan täti oli just tollanen myös. Odotin toista, eka oli 1.5vee ja laskettuaika käsillä, voin ihan mainiosti. Neuvolan täti vaan jankkas et koskeeko selkään, mites olet noin väsyneen oloinen, ja kaiken maailman vaivat olis " pitäny" olla. Inhottavaa, ihan ku ei sais voida hyvin?? Ja sit asiaan, mulla meni kyl kans niin, et ekan kanssa olin paljon väsyneempi vaikka olikin ns. helppo tapaus. Tää toinen itki kauheesti ja valvotti, mut jotenki musta tuntuu et esikoisen takia se ei tuntunut niin rankalta. Ei tavallaan voinut niin uppoutua siihen itkuun kun oli hoidettava toinenkin. Asiat jotenki sai terveemmät mittasuhteet eikä kaikesta voinut ottaa sellaista stressiä kun ekan kohdalla, näin minä olen sen järkeillyt.... Aivan takuulla jokainen äiti ymmärtää jos sanot olevas väsynyt, jos ei niin onpa omituinen;) Kesä tulee ja sit on helpompi ulkoilla yms, kyl se siitä:)
että tottuu ja oppii. Työmäärä tietenkin kasvaa mutta kun tietää mitä on edessä osaa paremmin nauttia asioista. Useamman lapsen äiti tietenkin ajattelee, että jos minulla nyt tällä taidolla ja ymmärryksellä olisi vain yksi lapsi, elämä olisi helppoa, mutta eihän se tarkoita sitä, että kun oli vain yksi lapsi, elämä oli sitä. Yleensä kai ei ole. Muutos on niin suuri. Nyt kun isot lapset on muualla vauvan kanssa olo on tosi helppoa.
Mutta eiköhän me kaikki äidit joskus jaeta sinun kokemuksesi. Sen kuitenkin tietää kun on useampia lapsia, että kaikki asiat elämässä tuntuvat olevan vain vaiheita, ja raskaatkin vaiheet menevät ohi.
Voimia.
kyllä minustakin, viiden lapsen äidistä tuntuu, että jos menisi jonnekin vain yhden lapsen kanssa, se olisi melkein sama kuin ilman lapsia, niin helppoa se olisi. Tai jos saisi vaikka jotakin sukulaisetn apua kerran viiteen vuoteen, se jo olisi luksusta. Mutta eihän se sinua tietenkään lohduta.
se auttaisi kummasti jaksamaan, jos saisi vaikka kerran vuoteen olla yhden vuorokauden ihan aikuiset vaan keskenään.
Ajattelin vaan, että yleensä lapset viihtyvät rattaissa hyvin. Käytä teillä vallitseva tilanne hyödyksesi ja lähde lapsen kanssa päivittäin kävelylle äläkä juuri nyt haaveilekaan kovin usein kyläilyistä. Ohjelmoit ' lukujärjestykseenne' päivittäisen kävelylenkin, jolloin muulle kotoa lähtemiselle ei paljon jääkään aikaa. Ulkona lapsi saa valvoa ja viihtyy rattaissa tai jos alkaa väsyttää, niin nukahtaa siihen.
Minä ainakin muistan, kuinka jossain vaiheessa oli helpompi lähteä vaikka monta kertaa päivässä ulos kuin yrittää viihdyttää pientä sisällä. Sitten samalla iskulla löisit kaksi kärpästä ja tulisit kuntoilleeksi laihdutusmielessä. Kun teet näin joka päivä ja pidät edelleen kiinni terveellisen ruuan syömisestä, niin luulisi sen vähitellen näkyvän vaa' assakin.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai yhdenkin lapsen äitiä saa väsyttää!! Ja kyllä suuresti ihmettelen jos joku väittää, ettei itseään ole ikinä väsyttänyt, ainakin mä olin ihan helisemässä esikoisen kanssa jossain välissä- tai siis itseni kanssa kun ei pinnaa ollut itsellä yhtään.