Kiukkuinen äiti päästelee höyryjä;

Siis joo, kauheaa kun väsyttää ja ärsyttää - on kuin olisit ap mun päästä kaiken kirjoittanut... mutta onpa lohduttavaa lukea, että meitä on enemmänkin. KIITOS, tämä oli juuri mitä tänään kaipasin :)

Nyt tuntuu kun yhden lapsen kanssa on liikkeellä, että aivan kuin olisi yksin.

Mutta tällä en tarkoita väheksyä vaan juuri sitä, että esikoisen aikaan sitä väsyttää eniten, koska kaikki tuputtaa jotain neuvoja ja kaikki neuvot ovat erilaisia ja omaa tyyliä ei ole löytynyt.

Kolmannen kohdalla aletaan jo sanoa, että " kyllähän sinä nämä hommat tiedät" . Neljännen kohdalla pidetään jo niin hulluna, ettei sille kannata sanoa mitään.



Mutta ap. lle sanon, että kertomuksesi on hyvin tuttua. Totta kai menee hermot kun elää sellaisessa elämäntilanteessa, missä pieni ihminen on sinusta täysin riippuvainen. On kuluttavaa miettiä kaikki tekonsa siten, miten se pieni ihminen voi. Hyppäys yhdestä erillisestä ihmisestä symbioosiin lapsen kanssa on rankka. Joku siitä selviää helpolla, mutta joku, kuten minä, sain alussa itkukohtauksen siitäkin kun tajusin etten voi viedä edes roskapussia yksin.



Mutta aurinko alkaa paistamaan joku päivä ja elämä helpottaa. Nyt sinusta vain tuntuu nämä ulkonäköseikatkin pahalta kun sinua väsyttää. Ehdit vielä laihtua ja pitää itsestäsi huolta. Sen aika on myöhemmin. Hullua vaatia naiselta, että pitäisi oppia hetkessä olemaan äiti ja silti jaksaa pitää itsensä huoliteltuna ja simpsakkana. Pitäisi venyä ja vanua ja olla kaikessa hyvä.

Höh. Ei tarvitse. Eihän äitiys ole sitä, että venyy äärimmäisyyksiin. Tavallinen ihminenhän sitä on synnytyksen jälkeenkin.



Tsemppiä sinulle. Olen varma, että muutaman kuukauden päästä elämä näyttää jo aivan eriltä.

Täällä kanssa yksi 5 kk vanhan väsynyt äiti... Ei " kuulemma" saisi valittaa kun vauva nukkuu yöt vain yhdellä syötöllä ja ei turhia itkeskele mutta vetelee max. 45 min päikkäreitä hirveän huudon jälkeen ja sitten on kuitenkin niin väsynyt että saa viihdyttää eikä mitään ehdi kunnolla tekemään, valinnat on joko suihku tai ruokaa itselle.



Eipä siinä muuten mitään, mutta mekin ollaan välillä viikkokin kahdestaan 24/7 kun mies töissä pitkiä pätkiä.

Maltan tuskin odottaa kun vauva lähtee liikkeelle, taitaa loppua se aamukahvinkin juonti...

Mä olin myös ykkösen kanssa tuhat kertaa väsyneempi kuin kakkosen. Tosin kakkonen kyllä nukkuukin paremmin. Mut joo, yhden lapsen äiti voi olla niin väsynyt ettei tosikaan, tiiän kokemuksesta!



Tee heti aamusta kahvia kannullinen termariin, niin ehdit pitkin päivää juoda heti tilaisuuden tullen,vaikka lapsi nukkuisi vaan lyhyitä aikoja kerrallaan. Kun mies tulee kotiin, mee vaikka vaan vartiksi ulos/lämpimään suihkuun/yksin lepäämään ja nollaa päivä.

Tietenkin saat ja pitääkin se ärtymys näyttää ja ilmaista. Ei lapselle ole vaaraksi jos äidillä on paha olo ja se näkyy ulospäin. Itke ja raivoa itseksesi ja anna lapsen katsoa. Parempi, että purkaa sen pahan olon ulos eikä patouta niitä tunteita, joskus ne kuitenkin tulvii yli.

Mullakin " vain" yksi lapsi ja kyllä mua väsyttää, kyllästyttää, turhauttaa... Ja se johtuu osittain siitä, että aikaisemmin olin varsinainen nautiskelija: nukuin vapaa-aamuina pitkään, löhösin viikonloppuna sovalla katsoen tv:tä, miehen kanssa vuokrattiin usein leffoja ja katottiin monta tuntia putkeen, jne, jne... Kun lapsi syntyi tämä oma aika kävi todella vähiin, ainakin siltä tuntui. Ja suoraan sanoen se oli kyllä aika järkytys, koska ei siihen voinut mitenkään etukäteen varautua, vaikka kaikki kuinka toitottikin, että " ootahan kun vauva-arki alkaa" . Eli itse selitän tämän väsymyksen sillä, että muutos siihen aikaisempaan on aivan valtava vaatii aikaa sopeutua tähän uuteen elämäntilanteeseen. Nyt tärkeintä on lapsi, eikä se oma napa, ja lapsi sanelee päivän rytmin: nukutaanko, leikitäänkö, mennäänkö ulos.... Jos joskus saamme toisen lapsen, niin muutos ei varmaankaan ole näin kaiken kattava.... korjatakaa jos olen väärässä ;)



Olen yrittänyt oppia nauttimaan nyt aivan eri asioista: juhlaa on kun pääsee kampaajalle! Lapsen mentyä nukkumaan illalla saan hyvällä omallatunnolla istua sohvalla aivan rauhassa ja katsoa tv:tä, päivisin kuuntelen paljon radiota ja nautin hyvistä kappaleista... Paljon on mihin ei aika riitä mutta ehkä niiden aika tulee sitten joskus!



Ja kyllä väsyttää saa! Viikonloppusin mies antaa minun nukkua toisena aamuna pitkään ja ottaa lapsen. Yleensä ei sitä sitten maltakaan kovin pitkään loikoilla kun mieli tekee jo lapsen luo. Pienet avut lapsen hoidossa jelppivät todella paljon; mies laittaa lapsen nukkumaan ja minä keitän vaikka kupin teetä ja luen päivän lehden...



En tiedä auttoko tämä, mutta toivottavasti oma kirjoituksesi sai purettua ainakin osan paineista pihalle... iloista kevättä AP!

totta kai teillä on oikeus olla väsyneitä, eikä siihen mitään oikeuksia ees tarvi, jos väsyttää ja tympii niin sillä hyvä.



Haluisin vaan että te kuitenkin ymmärtäisitte noita monilapsisia jotka tuhahtelee teille. Ei riitaa, pliis, mutta kai te tajuatte asian. Esim meillä on monta lasta ja tietysti pienin tosi itkunen vauva, kuinkas muuten. Sitten on uhmaikästä jne. Mutta ap esim, voit kuitenkin valita lähdetkö johonkin kiukuttelijan kanssa vai et. Mä esim en voi valita, on pakko kuskata lapsia ystäville, harrastuksiin, eskarerihin, leikkipaikoille jne VAIKKA vauva huutaa kurkku suorana, uhmis kiljuu koko matkan jne. Siksi minusta tuntuisi perin helpolta että olisi vaan se yksi lapsi jonka mukaan kaiken voisi tarvittaessa tehdä.



Sitten ap kun sanoit että lapsesi nukkuu yöt hyvin. Se on oikeesti tosi ihanaa ja olen iloinen puolestasi ja samalla kateellinen. Meillä ei edelleenkään kukaan lapsista nuku yötä putkeen, vanhin jokus. Päivät on täynnä toimintaa ja joskus väsyttää niin pirusti mutta ei todellakaan ole tilaisuutta levätä. Monen lapsen kanssa ja ruuan laitto, pyykkäys, roskan siivoaminen on ihan eri sfääreissä kun yhden kanssa. Että saan nämä tehtyä niin hyvä. Jos joku lapsi menee esim terveyskeskukseen niin kaikki on pakko raahata mukana.



Mutta minä koen että elämäni on hyvä ja olen onnellinen kaikista lapsista. Joskus pännii arki kauheasti ja josku väsyttää hirveästi. Eli kai ymmärrätte että jos juuri MINULLE tulee joku yhden suht. helpon lapsen äiti valittamaan uupumustaan niin en ehkä ole kaikkein kiitollisin kohde valitteluille.



Sen lisäksi joka ainoa äiti kun on saanut tokan lapsensa on pitänyt tuon puheen " oli se helppoa kun oli vain yksi" ja luulen että teistäkin jokainen joka vielä saa lapsen tulee noin ajattelemaan =) Oikeen olen vauvapuolella sattumoisin huomannut pari nimimerkkiä jotka ennen niin paasasivat vaikeuksista kun heillä oli yksi lapsi ja sitten kun toka syntyi niin kaikki alotukset alkoi sillä miten helppoa oli ennen...



Ole hyvällä omalla tunnolla väsynyt mutta valitse purkauksien kohde huolella! Eikä pliis riitoja tästä vaan puolin ja toisin ymmärrystä.

ja tottakai tilanne on eri kun on 5 lasta tai 1. Se ei silti sitä tosia-asiaa muuta miksikään että kaikki me väsytään joskus.



Muistan oman lapseni olleen 9 kk iässä pahimmassa eroahdistusvaiheessaa. En voinut mennä mihinkään ettei lapsi olisi alkanut huutaa. Tuollainen 24 h lapsen kanssa kaksin käy voimien päälle, varsinkin kun kaikki on uuden opettelua. Koita jaksaa, tulee vielä uusi aika.

niin enkä tietenkään tarkota että pitäisi elää koko elämä ajatellen en valita en valita kun jollakin on kuitenkin vaikeampaa kun minulla! Ihmisluonne ei toimi niin eikä kuulukaan toimia. Nämä ovat ihan kokonaan subjektiivisia asioita eikä toinen voi niitä arvostella.



Yritin vain tuoda esille että yksilapsiset myös ymmärtäisivät MIKSI monilapsiset saattavat suhtautua vähän luimistellen... Ja tärkeää on myös tuo valituksen kohde. Itselleni ei tulisi kuuna päivänä mieleen mennä jollekin 12 lapsen lestadiolaisäidille valittelemaan rankkuutta omien lasten kanssa.



Muutenkin mä luulen että esikoisen kanssa väsyttää eniten ehkä se henkinen puoli äitiydessä ja se että tavallaan ei mitään tapahdu mutta silti ei voi tehdä sitä mitä haluaa. Ymmärrättekö mitä tarkotan. Monen lapsen kanssa ei sitten ole sitä samaa ongelmaa.

Olen yhden lapsen äiti ja tällä hetkellä kertakaikkisen uupunut. Olen tosin jo töissä ja lapsi hoidossa päivisin (mikä on mielestäni helpompaa kuin olla sen kanssa kotona koko päivä) ja työni on varsin vapaamuotoista. Tuntuu että verrattuna muiden töihin ja lapsimääriin minulla ei saisi olla oikeutta olla näin poikki. Mutta eiköhön kaikilla ole väsymykseen syynsä. Meillä on ollut sairastelua, remonttia, muutto ja uudet työt, josta miehen työ sellainen, että on tosi pitkiä aikoja matkoilla. Lapsi oireilee muutoksiin valvottamalla öisin. Minulla ei ole juurikaan omaa aikaa töiden ja lapsen hoidon välissä. Muuttolaatikoita on purkamatta. Tuntuu, että kesään ja lomaan on niin pitkä aika. Ja olen niin väsynyt.



Ja että kaikki muut ovat tehokkaampia, jaksavaisempia ja huolitellumpia kuin minä.



Tsemppiä väsyneille kohtalotovereille lapsimäärästä ja työtilanteesta riippumatta.

Mulla oli sama tappoväsymyksen ja tylsyyden vaihe ekan vauvan kanssa just silloin 8-9kk pahimmillaan ja nyt (lapsi 1v) olen alkanut jopa pohtia, josko tälle sitä sisarustakin joskus alkaisi touhuta. No, luettuani monilapsisten arjesta asia valkeni, että no thanks!

päin vastoin, olin henkisesti paljon paskempana esikoisen kanssa kun nyt olen, nyt on vaan konkreettisesti vähän kiire joskus...



Uskon että jokainen, jos lapsia tulee lisää, ajattelee että miksei se muka ollut helppoa kun oli vaan yksi lapsi mutta niin se vaan on, esikoisen kanssa on rankkaa eri tavalla.



Jos vauvakuume nousee niin hommiin vaan... Voit yllättyä. Sen lisäksi mä en ole koskaan kuvitellut että ne vuodet kun on pieniä lapsia ja vauvoja ovat niitä, mitä varten lapsia haluan ja uskon että kun pieninkin on parivuotias niin elämä on paljon antosampaa. Nyt ainakin musta vanhempien lasten kanssa on aivan eri tavalla ihanaa vaikka vauvaa rakastan ihan yhtä paljon. Sorry, sekavaa sepustusta.

Täällä myös yksi väsynyt äiti. Eipä ole paljon lisättävää edellisiin, kaikki on aikalailla sanottu. Sen verran kommentoin kuitenkin, että vaikka sille pikkuiselle joskus ärähtääkin niin tuskin siitä nyt ihan järkyttäviä traumoja jää. Ihmisiähän tässä ollaan.

Silloin lupasin itselleni, etten koskaan itse tule sanomaan niin, jos saan lisää lapsia. Nyt mulla on kolme lasta pienin ikäeroin ja kieltämättä nyt ajattelen, että yhden lapsen kanssa olisi niin helppoa. Kuitenkin esikoinen tekee naisen äidiksi ja se on suuri muutos. Muiden lasten tulo ei aiheuta niin radikaalia elämän muutosta. Siksi esikoisen äideillä voi olla tosi rankkaa.



Lisäksi esikoisen vauva-aikana halusin vielä lukea lehtiä rauhassa, siivota, tehdä ruokaa, kirjoittaa emailia, harrastaa ja surffailla netissä. Jos en saanut päivittäin tehdä omia juttuja, koin elämän rankaksi. Nyt en enää edes odota sellaista, vaan olen tyytyväinen, jos edes kerran viikossa saan tehdä jotain omia juttuja. Eli sekin vaikuttaa, mitä elämältä kulloinkin odottaa!

Ihan kun minun ajatuksiani!



34



Tuli vielä mielen että esikoisen kanssa mua saattoi suututtaa ihan kauheasti kun hän vaikka söi itse ja sotkua oli kaikkialla. Nyt ei kiusaa yhtään vaikka nämä pienet on olleet paljon pahempia possuja :) Olen vaan tottunut siihen että ruuan jälkeen ei esim mennä ekana sohvalle lepäämään vaan haetaan rätti, imuri ja luuttu. Näin en turhaan meuhkaa lapsille pienestä asiasta.