Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat siitä ajasta, kun lapsesi olivat pieniä?
02.08.2015 |
Vai kaipaatko mitään?
Mä kaipaan niitä syksyisiä leikkipuistoretkiä ja syksyisiä vaunulenkkejä. Oli niin ihana olla lapsen kanssa vaan ulkona ja nauttia siitä syksyn tunnelmasta. ♡
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, niin ei sitä enää samanlaista tunnetta syksystä saa kuin silloin puistonpenkillä istuessa ja auringon valaistessa värikläät vaahteran lehdet. Mutta rakastan mä syksyä silti. :-(
Kommentit (11)
Kaipaan sitä, kun pienet kädet kietoutuivat kaulaani ja pieni poski painautui poskeani vasten halaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa oikeastaan mitään. Minusta on ihanaa, kun lapset ovat isoja ja "ymmärtäviä". Kakkia noita ap:n asioita olen tehnyt ja nauttinut jo ilman lapsia ja lasten kanssa. Haleja saan yhä edelleen. Muksut jo teinejä tai aikuisia.
Hankkikaa koira, te ulkoilua haikailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:02"]
Hankkikaa koira, te ulkoilua haikailevat.
[/quote]
Niinpä. Ja mikä estää nauttimasta ulkoilusta yksin? Se on aivan parasta.
Kaipaan niitä aamuja, kun istuin kahvilla ja kuuntelin, miten ensin yhdet pienet jalat kipitti eteisessä ja hetken kuluttua seuraavakin uninen pörröpää tuli halaamaan ja syömään aamupalaa. Kaipaan niitä ulkoiluja, jolloin voitiin ihastella jotain oravaa tai hämähäkkiä minuuttitolkulla vailla kiirettä. Kaipaan niitä ruokailuhetkiä, kun jokaisella oli oma mielipiteensä ruuasta - ja silti kaikki sitä söivät. Eniten kaipaan sitä, kun läheisten elämä oli yhtä ihmettelyä ja iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailee[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:06"]Kaipaan niitä aamuja, kun istuin kahvilla ja kuuntelin, miten ensin yhdet pienet jalat kipitti eteisessä ja hetken kuluttua seuraavakin uninen pörröpää tuli halaamaan ja syömään aamupalaa. Kaipaan niitä ulkoiluja, jolloin voitiin ihastella jotain oravaa tai hämähäkkiä minuuttitolkulla vailla kiirettä. Kaipaan niitä ruokailuhetkiä, kun jokaisella oli oma mielipiteensä ruuasta - ja silti kaikki sitä söivät. Eniten kaipaan sitä, kun läheisten elämä oli yhtä ihmettelyä ja iloa.
[/quote]
Iihastellaan kyllä edelleenkin mitä hyvänsä luontokappaletta hetken aikaa vaikka on jo yli 15
Imetystä, sen läheisyyttä ja yksinkertaisuutta. Toki kerkesin siihen aikanaan kyllästyäkin. Vierekkäin nukkumista. Sylissä pitämistä, kantamista, vaikka nekin olivat joskus raskaita hetkittäin. Pikkuisten intoa auttaa kotitöissä. Nyt teini-ikäisen poikani intoa pusutella ja halia ja pitää kättä kaulallani. Valtavasti kyllä pidän nykyisestäkin elämästäni isompien lasten kanssa, on tämä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvaa, uskomattoman nopeaa kehittymistä. Vauvan intoa yrittää liikkua, jokeltaa, puhua. Hillitöntä riemua ja huumoria. Sitä, että olin niin varauksettoman rakkauden kohde. Tosin rakastavia lapseni ovat edelleen.
Vaunukävelyt♡♡
Itselle liikuntaa ja rauhallisesti raikkaassa ulkoilmassa nukkuva vauva.