Olen parisuhteessa mutta unelmoin kesäheilasta

Aargh! Olin nuorempana kova käymään baareissa ja monesti - ei joka kerta - jotain seuraa löytyikin ja oli mahtavaa silloisen nuoren tytön itsetunnolle saada miehiltä huomiota. Lopulta kännisäätäminen alkoi vain enemmän ahdistaa ja lopetin.

Löysin kolme vuotta sitten miehen (ihme kyllä, en baarista:D), jonka kanssa olen edelleen yhdessä. Seuraavaksi tuleekin se klassinen: meillä menee hyvin ja rakastan häntä, MUTTA surprise surprise: kaipaan joskus sinkkuelämää. Tai oikeastaan kesäisin. Ensimmäinen seurusteluvuoden kesä meni uuden miehen huumassa. Viime kesänä huomasin työpaikallani miehen ja hän huomasi minut. Olin oikeasti vähän ihastunut häneen, mutta muistin asian ainoastaan töissä ja kesäiltoja viettäessäni ystävieni kanssa. Vapaa-ajalla en nähnyt häntä eikä olla edes 'kavereita' missään some-kanavassa. 

Nyt minulla on uusi työ ja sattumalta eräs miekkonen, jota en suuressa työyhteisössä aiemmin ollut huomannut, alkoi puhumaan minulle töissä. Ja on muuten komea ja ihanan salaperäinen ja ääää:D "Sopivasti" olen juuri nyt yksin kun mies on oman ystävänsä kanssa reilaamassa. Ja tää työpaikan mies asuu aivan liian lähellä mua. Oon stalkannu tyypin FB-seinää kaks päivää. Tekis mieli lähtee sen kans yhille tai käydä vaikka kahvilla sen luona.

Tuntuu niin inhottavalta omaa miestäni kohtaan, mutta toisaalta kutkuttaa kieltämättä hitusen "kielletty hedelmä". Tähän asti ajatuksen tasolla, ja silloinkin lopun viimein soimaan itseäni siit, että ajattelen toisia miehiä suomeksi sanottuna sillä tunteella, että  olispa helvetin hyvä pano Oon hirveä ihminen?!?

Mites muut? vertaistukea please!!:D