||||||||||||| HS: Lasten vältettävä köyhiä kavereita! |||||||||||||||||||

No jos tuo on tutkimuksen lopputulema, niin miksi ei saisi uutisoida?

Parempi näin. HS:n helmasynti on pikemminkin kertoa hyödyllisiä valheita kipeiden totuuksien sijaan.

Tässä taas huomataan, että asuinalueen valinnalla on väliä. 

Perhe voi yllättävän paljon tukea "sopivien ystävyyssuhteiden muodostumista ja ylläpysymistä omilla toimillaan.

myös koulun ja harrastusten valinnalla voi vaikuttaa.

No, me asuttiin Tampereella 3 vuotta ja meidän naapurustossa asui todella pihien vanhempien lapsi.

mueheni tuli Tampereelle töihin yhden projektin ajaksi ja itse sain juuri 3.n lapsemme, joten ajoitus oli mitä,parhain. Pojat siirtyivät Tampereelle päiväkotiin, yritys maksoi meille asunnon ja oma laitettiin vuokralle.

koska vauva-arki oli helppoa, me ostettiin heti kaikille vuosiluput Särniemeen. Miehen työpaikka oli lähistöllä, me lähdettiin aamutoimien jälkeen Särkänniemeen ja mies tuli vastaan, otti auton ja me käveltiin huvipuistoon. Paluussa lähdettiin milloin mies pääst töistä. Teimme tämän 3 vuoden aikana yli 100 kertaa.

miehen työkaveri asui aika lähellä meitä ja hän kysyi minne mies lähtee yleensä ja mies kertoi tämän kuvion.

hän kysyi voisinko heidän Ville tulla joskus mukaan, kun sielläkin äiti oli kotona. Mies sanoi ettei se onnistu, koska paluussa on auto täynnä.

tää mies vänkäs monta kertaa mitä jos mies menis bussilla kotiin, joo, oma esimies, näin puhutaan, tai joku lapsista haluaa jäädä kotiin, ihan kun me jätettäisiin alle kouluikäisiä lapsia yksin kotiin, mies aina sanoi ei onnistu.

mutta sattumoisin esikoinen meni kerran mummolaan pariksi päiväksi ja mies sanoi työkaverille ylihuomenna saa kyydin mennen tullen.

antoi osoitteen, sanoi lähtö klo 10 ja paluussa lähtö klo 17.15. 

Ja mitä teki perhe ? Ei mitään. Olin lähtökuopissa , ei näy, ei kuulu ja soitin miehelle me lähdetään nyt. Mies kysyi työkaverilta poika ei ole tullut. Vaimo oli sitä mieltä kun me kerran otetaan poika vieraaksi, meidän pitää hakea hänet kotoa.

onneksi hälytyskellot soivat, pyysin miehen puhelimeen ja kysyin eikö hänelle luvattu kyyti, joo mutta vaimo. Päättikin vaimo myös että hommaamme rannekkeen, vai onko pojalla vuosilippua. Ei ole vuosilippua. Entä eväät, onko eväät pakattu. Vaimon mielestä kyllä vieraille ruoka tarjotaan ja vaimo oli kirjoittanut lapun mitä vanhemmat eivät halua pojan syövän.

sanoin miehelleni me ei todellakaan ryhdytä tähän ja suljin puhelimen.

tämän jälkeen vaimo tietenkin haukkui meitä lähipuistossa lupausten pettäjinä. Tosin moni tiesi minkälainen vaimo oli, joten ei haittaa mutta myös tämä alainen vinkui tästä niin paljon että se meni jopa mieheni esimiehen korviin ja heillä pidettiin pieni juttelutauko kolmisin aiheesta, jolloin alaista käskettiin lopettamaan tämän tarinan levittäminen .

pihit pysyköön pihien luona.

No mä ainakin tiedän yhden narkkarimamman(kävi samaa koulua aikoinaan) ja sen tytär käy samaa päikkyä kuin minun lapseni.

En mä kyllä riemusta hyppisi jos lapsemme alkaisivat kaveeraamaan...

Täyttä nollatutkimusta! Onhan tuo tiedetty muutenkin jo iät ja ajat. Eliittiperheiden lapset leikkivät toisten eliittiperheiden lasten kanssa ja lähiöiden luuserivihervasurien lapset leikkiköön vertaistensa kanssa.

Mikä uutinen tässä? Aina on ollut niin, että
vanhempien kannattaa seurailla, missä porukoissa lapsi on. Minulla oli aikoinaan kaveri, jonka kotona poltettiin sisällä ja viikonloppuisin vanhemmat biletti. Arvaatte varmaan, että 5. luokalla kaverini alkoi polttaa ja vuotta myöhemmin varastaa kotoaan alkoholia. Tuli itsekin kaljoiteltua sen kanssa, mutta onneksi se jäi pariin kertaan, koska varastaminen oli minusta väärin, vaikka hän otti luvatta kotoaan. Jos saa hyvän kotikasvatuksen, saattaa kyllä hälytyskellot soida ja hankkiutuu lapsi eroon epämääräisestä seurasta. Toki voi käydä toisinkin.

Ettekö ole ajatelleet niin päin, että köyhän lapsille voisi olla eduksi, jos on varakkaidenkin perheiden lapsia kavereina, olettaen, että näiltä löytyy myös sivistystä. Tämä on meidän yhteinen maailman

Tuli muuten tästä mieleen, kun vanhemmat sanovat aina lapsilleen, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkeihin, mutta teininä sitten et saakaan enää tavata kaikkia kavereita :D ehkäpä mielummin kannattaisi kasvattaa lapsi sillä tavalla, että tekee omat päätöksensä!

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 08:56"]Ettekö ole ajatelleet niin päin, että köyhän lapsille voisi olla eduksi, jos on varakkaidenkin perheiden lapsia kavereina, olettaen, että näiltä löytyy myös sivistystä. Tämä on meidän yhteinen maailman
[/quote]
Olen itse alkkisperheen lapsi, näennäisesti kaikki oli hyvin, mutta hyvin köyhää oli. Paras ystäväni oli opettajaperheestä, aivan ihania ihmisiä kaikki. Olin aina tervetullut kylään ja jopa syömään. Jos en olisi tutustunut heihin, ihaniin ihmisiin, en välttämättä tietäisi millainen unelmaperheeni on. Terkkuja jos tunnistaa <3;)

Itse yritän pitää lastani erossa yhdestä luokkakaverista, koska näen jo nyt että hän ei ole hyvää seuraa ei vaikka tyttö on kyseessä ja on vasta 9v. Meille ei tule enää kotiin eikä lapsella lupaa mennä sinne vaikka tahtoisikin välillä. Kiero ja väkivaltainen lapsi jota vanhemmat ei saa kuriin. Käy psykologilla ja perheneuvolassa. Mutta ei kiitos ei meidän lapsen kaveriksi tätä tyttöä. Onneksi olen saanut pidettyä eri jakoryhmissä ja heillä on eri katsomusaine- ja kielivalinnat. Ja siitä pidän huolen että yläkoulussa ovat eri luokalla.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 08:56"]

Ettekö ole ajatelleet niin päin, että köyhän lapsille voisi olla eduksi, jos on varakkaidenkin perheiden lapsia kavereina, olettaen, että näiltä löytyy myös sivistystä. Tämä on meidän yhteinen maailman

[/quote]

Näin toimivat kouluttautumattomat, köyhät vanhempani. Kävin aina parhaimpien alueiden koulut, lopulta "eliittilukion" ja hyvän yliopistokoulutuksen. Kouluttautumista kannustettiin, olin kyllä aina sen köyhän perheen lapsi, esimerkiksi vaihto-oppilasvuodet, koulujen kv-leirit, harrastukset yms. jäivät minulta aina väliin ja koin tietyllä tapaa olevani ulkopuolinen. Toisaalta se toimi älyttömän hyvänä motivaattorina panostaa omaan tulevaisuuteen.

Rikkaita emme edelleenkään ole, eikä omaisuuta juurikaan ole. Mutta halu panostaa omien lasten koulutukseen ja harrastuksiin on tullut ns. äidinmaidosta. Sillä erotuksella, että nyt moni sellainen asia, joka omassa lapsuudessa oli mahdotonta, on omien lasten kohdalla mahdollista. Luulen vain, etteivät he koskaan tule tajuamaan sen arvoa, vaan ottavat sen jotenkin itsestäänselvyytenä ja annettuna.

Wtf? Niin että köyhyys on sama kuin sivistymättömyys ja kouluttamattomuus??? T. Työtön tohtori

Usein riittää perinteinen nyrkkisääntö, että omistusasujasuvun vesan ei tule leikkiä vuokralaisperheen lasten kanssa.

Näkeehän tuon jo alakoulussa, kuinka opiskeluorientaatio tarttuu - tai sitten ei...

pojilla kaverinvalinta tai urheiluvalmentajien esimerkki on erityisen tärkeää, kun tavoite on hyvä opiskelumotivaatio

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:03"]Itse yritän pitää lastani erossa yhdestä luokkakaverista, koska näen jo nyt että hän ei ole hyvää seuraa ei vaikka tyttö on kyseessä ja on vasta 9v. Meille ei tule enää kotiin eikä lapsella lupaa mennä sinne vaikka tahtoisikin välillä. Kiero ja väkivaltainen lapsi jota vanhemmat ei saa kuriin. Käy psykologilla ja perheneuvolassa. Mutta ei kiitos ei meidän lapsen kaveriksi tätä tyttöä. Onneksi olen saanut pidettyä eri jakoryhmissä ja heillä on eri katsomusaine- ja kielivalinnat. Ja siitä pidän huolen että yläkoulussa ovat eri luokalla.
[/quote]
Osanko mielestä väkivaltaisen lapsen kanssa pitäisi leikkiä ja pitää kaverina? Kokeiltu on ei auta. Poliisikin otettu jo mukaan kierteen katkaisuun kun koulu ei pysty ja seuraavasta väkivallasta lastani kohtaan koulussa seuraa rikosilmoitus. Olkoonkin vain 9v tyttö kyseessä. Näin sanoi tälle lapselle poliisi naamatusten. Katsotaan onko tämä tilanne edessä jo syksyllä vai riittikö poliisin auktoriteetti. Rehtorien auktoriteetti ei näkynyt riittävän.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:03"]Itse yritän pitää lastani erossa yhdestä luokkakaverista, koska näen jo nyt että hän ei ole hyvää seuraa ei vaikka tyttö on kyseessä ja on vasta 9v. Meille ei tule enää kotiin eikä lapsella lupaa mennä sinne vaikka tahtoisikin välillä. Kiero ja väkivaltainen lapsi jota vanhemmat ei saa kuriin. Käy psykologilla ja perheneuvolassa. Mutta ei kiitos ei meidän lapsen kaveriksi tätä tyttöä. Onneksi olen saanut pidettyä eri jakoryhmissä ja heillä on eri katsomusaine- ja kielivalinnat. Ja siitä pidän huolen että yläkoulussa ovat eri luokalla.
[/quote]
Osanko mielestä väkivaltaisen lapsen kanssa pitäisi leikkiä ja pitää kaverina? Kokeiltu on ei auta. Poliisikin otettu jo mukaan kierteen katkaisuun kun koulu ei pysty ja seuraavasta väkivallasta lastani kohtaan koulussa seuraa rikosilmoitus. Olkoonkin vain 9v tyttö kyseessä. Näin sanoi tälle lapselle poliisi naamatusten. Katsotaan onko tämä tilanne edessä jo syksyllä vai riittikö poliisin auktoriteetti. Rehtorien auktoriteetti ei näkynyt riittävän.
[/quote]
Ja lisään että äiti valittaa olevansa kädetön. Puhuminen hänen kanssaan ei johda mihinkään.

Mä olen sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön. Yläasteaikaiset kaverit menivät amikseen naisten aloille. Itse valitsin kaksoistutkinnon miesvaltaisella alalla ja nyt opiskelen yliopistossa. Olen se köyhän ja ongelmaisen perheen lapsi ja kaverit oli ihan hyvistä normi duunariperheistä.

Tietysti vanhemmat suojelevat lastaan ja heidän tehtävänsä on luoda turvallinen ympäristö, jossa lapsi on. Harmi tietysti jos vähätuloisuus nähdään samana kuin huono vanhemmuus tms. On kuitenkin älyllistä laiskuutta leimata yksilö sosioekonomisen asemansa mukaan.

On maailma kyllä muuttunut 80-luvun. Silloin oikeasti raha-asioita ei juurikaan tavallisissa piireissä katsottu, vaikka varallisuuserot oli isotkin. En sitten tiedä, jossa todellisessa eliittiporukassa.

Muuten kyllä mua ärsyttää lasten kavereiden köyhät perheet. Ei sen takia, että ovat köyhiä. Ei sen takia, että kodit on vuokraslummissa. Mua ärsyttää, että ne vanhemmat tai oikeastaan äidit (yh:ta kaikki) on koko ajan pyytämässä jotain. Esimerkiksi ärsyttää, kun lapsia tungetaan yökylään omien menojen takia, jotka on sitä samaa biletystä tai ryyppäämistä. Ymmärtäisin vielä, jos ei muita hoitopaikkoja olisi, mutta kun lapset on jatkuvasti isällään, mummulla jne. Sitten tulee joku lomapäivä, että lapset olisi itsellä, niin tungetaan ne kavereille yöksi heti. Samoin aina pitää kuskata lapsia, ruokkia jne. Vastavuoroisuus puuttuu täysin.