Lue keskustelun säännöt.
Nuorena naimisiin. Miksi?
09.07.2015 |
Kertokaahan nyt AV-mammat, että miksi pitää mennä naimisiin parikymppisenä? Eka oikea parisuhde, niin miksi on hirveä vimma naimisiin? Naisilla lähinnä..
Ihan uuden keskustelun päätin aloittaa, etten spämmää toista keskustelua. :D
Kommentit (16)
Luonto se tikanpojankin puuhun vetää. Järjellä on vain sivurooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä parikymppisenä olisi ollut valmis menemään naimisiin, nyt kun asiaa miettii jälkeenpäin. Onneksi vanhemmatkin silloin ymmärsivät ohjata päätöksenteossa.
Tapasin miehen, jonka kanssa halusin elää elämäni, ja halusimme molemmat sitoutua ihan virallisestikin.
En ollut koskaan haaveillut hienosta kosinnasta tai prinsessahäistä. Itselleni olisi riittänyt piipahdus maistraatissa mutta mies halusi kunnon häät.
Yhdessä ollaan edelleen toistakymmentä vuotta myöhemmin. Ollaan onnistuttu elämään tätä yhteistä elämäämme niin, että ollaan hitsauduttu yhteen toimivaksi tiimiksi. Näin jälkikäteen ajateltua on toisaalta hurjaa ajatella, kuinka nuoria ja hölmöjä olimme silloin parikymppisinä, mutta toisaalta meillä on nyt todella upea suhde, ja se on osittain juuri tuon sitoutumisen ansiota. Meillä oli rankka jakso, ja siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja todennäköisesti avoliitossa niin olisi tapahtunutkin, mutta naimisissa oleminen antoi motivaatiota selvittää ongelmat yhdessä sen sijaan että olisimme eronneet.
Meillä syy oli ainakin ihan rakkaus. Aloitettiin seurustelu 14-vuotiaina, kihloihin 19-vuotiaina ja naimisiin 22-vuotiaina. Nyt ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, naimisissa kohta siis kolme. Ja ihan yhtä rakastuneita kuin silloin teininä, toki se rakkaus on muuttunut vakaammaksi ja vähemmän perhosia vatsassa tyyppiseksi. Me haluttiin naimisiin, kun oltiin oltu jo se seitsemän vuotta yhdessä ja parisuhde oli vakaa. Emme kokeneet, että pitäisi odotella yli 30-vuotiaksi, kun elämänkumppani oli jo löytynyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä menee parikymppisen raja? 25v? 22v? 28v?
Miksi ei? Jos täysi-ikäinen ihminen haluaa tehdä kirjallisen sopimuksen yhteiselosta ja sen taloudellisista seuraamuksista. Näitä sopimuksiahan saa tehdä ja purkaa elämänsä aikana ihan niin monta kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana ämmänä sanoisin, että alle 25 on "parikymppinen", joskaan sitä järkeä ei kaikille tule vielä viisikymppiseksikään mennessä :)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]
Missä menee parikymppisen raja? 25v? 22v? 28v?
[/quote]
Näin sivusta seuranneena olen tullut siihen tulokseen, etten vanhempana haluaisi kustantaa kovinkaan montaa kertaa saman lapsen häitä :D Siksi toivon, että oma lapseni ymmärtää ihan oikeasti malttaa naimisiinmenon (ja lastensaamisen) kanssa.
Itse olen mennyt 27 vuotiaana naimisiin, en tiedä onko sen parempi ikä kylläkään, mutta talous ja työasiat olivat silloin ainakin jo kunnossa. Eli kyllä siinä rakkauden lisäksi oli järkisyyt myös mietitty.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
Miksi ei? Jos täysi-ikäinen ihminen haluaa tehdä kirjallisen sopimuksen yhteiselosta ja sen taloudellisista seuraamuksista. Näitä sopimuksiahan saa tehdä ja purkaa elämänsä aikana ihan niin monta kuin haluaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:51"]Meillä syy oli ainakin ihan rakkaus. Aloitettiin seurustelu 14-vuotiaina, kihloihin 19-vuotiaina ja naimisiin 22-vuotiaina. Nyt ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, naimisissa kohta siis kolme. Ja ihan yhtä rakastuneita kuin silloin teininä, toki se rakkaus on muuttunut vakaammaksi ja vähemmän perhosia vatsassa tyyppiseksi. Me haluttiin naimisiin, kun oltiin oltu jo se seitsemän vuotta yhdessä ja parisuhde oli vakaa. Emme kokeneet, että pitäisi odotella yli 30-vuotiaksi, kun elämänkumppani oli jo löytynyt :)
[/quote]
Voiku ihanaa! meillä on myös mun miehen kanssa sama tilanne 14 vuotiaana alettiin seurustelemaan nyt viisi vuotta yhdessä ja kihloissa ja naimisiin ajateltiin mennä 22 myöskin ja edelleen sama tunne kun tavatessakin :)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:02"]
Näin sivusta seuranneena olen tullut siihen tulokseen, etten vanhempana haluaisi kustantaa kovinkaan montaa kertaa saman lapsen häitä :D Siksi toivon, että oma lapseni ymmärtää ihan oikeasti malttaa naimisiinmenon (ja lastensaamisen) kanssa.
[/quote]
Aikuiset ihmiset maksaa tietysti omat juhlansa ja lastensaamisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret muijat pelkää et mies lähtee vetävämmän perään ellei äkkiä sille saa jotain palloa jalkaan.
Mäkään en tajua tätä ilmiötä mennä pikapikaa naimisiin ja/tai hankkia helvetin nopee lapsia. Olen itse 22v. ja miesystävä 24v. Meitä ahdistellaan naimisiinmenosta ihan riittävästi, vaikka ollaan vasta kolme vuotta seurusteltu, ennen parisuhdetta oltiin vuos ihan läheisiä ystäviä.
.
Mä aina kyllä selitän asian niin, ettei meillä ole vielä tarvetta häille. Ei olla lapsia suunniteltu ja asutaan kumminkin yhdessä ja ei olla kämppääkään vielä ostamassa. Mulle häät on kumminki se kauppasopimus, että tässä nyt ollaan kumppaneita 50/50. Toki rakastan miestä, mutta ei vaan tunnu ajankohtaiselta rynnätä äkkiä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:07"]Nuoret muijat pelkää et mies lähtee vetävämmän perään ellei äkkiä sille saa jotain palloa jalkaan.
[/quote]
Tämä
Melko tyhmiä on myös äijät, jotka sellaisten kanssa menee naimisiin. Eikä se avioliitto kyllä vetävämmän löytämisetä estä :D
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:07"]
Nuoret muijat pelkää et mies lähtee vetävämmän perään ellei äkkiä sille saa jotain palloa jalkaan.
[/quote]
Miksikäs ei jos oikea löytyi?