Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut kaksi viikkoa lomalla ilman ihmiskontakteja
17.07.2015 |
Lapsiani ja miestäni en nyt laske, vaan tarkoitan muita aikuiskontakteja. Tänään tuli vastaan yksi tuttu ja ihan hämmennyin, en muistanut ollenkaan että tunnen edes ketään. Oli kummallista puhua... En tiedä tekeekö tää loma mulle hyvää vai pahaa. Tuntuu vaan että kaikki on lopussa.
Kommentit (3)
Eikö sun mielestä ole omituista, ettei ole ketään tuttuja? Minusta se on, enkä oikein tiedä minne olen jättänyt kaikki tutut ja miksen jaksa ylläpitää ihmissuhteita ja miksi ihmisten kanssa oleminen on niin väsyttävää. Annan lapsillenikin ihan surkean esimerkin vaikka onneksi niillä vielä on kavereita. Mutta onnistun varmaan pilaamaan lastenkin elämän tartuttamalla tämän häpeäahdistuksen niihin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko se omituista, saattaa olla aika tavallistakin, yksinäisyys on aika yleistä. En itsekään ole koskaan ollut aktiivinen hankkimaan tuttavuuksia tai ylläpitämään ihmissuhteita, mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmäksi näyttävät kontaktit jäävän. Yleensä se ei ole minulle ongelma, viihdyn yksin ja väsyn (minulle) liioista ihmiskontakteista. Mutta joskus huomaan, että olisi kiva tehdä joitakin tiettyjä asioita, joita ei voi tehdä, kun ei ole ystäviä tai tuttavia. Kuten järjestää syntymäpäiväjuhlia, eihän niitä voi järjestää, kun ei juhliin tulisi ketään. Tämä ajatus masentaa ja ajattelen, että olen varmastikin epämiellyttävä ihminen, kun ei minulla ole tuttavia.
Minulle ihan arkea olla ilman ihmiskontakteja, ulkopuolisia. En minä koskaan tapaa ketään, eihän minulla ole edes tuttavia. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa silti olen.