Miksi töitten jälkeen pitää alkaa hoitamaan lapsia ja siivoamaan?

Ystäväni kanssa olemme tästä aiheesta keskustelleet ja olemme täysin eri mielisiä. Minusta oli kivaa hoitaa lähes kaikki kotityöt lasten kanssa miehen työpäivän aikana. Lapset ojentelivat sukkia pyykkitelineeseen, pyyhkivät pöytiä apunani jne. Luonnollisesti se lasten "apu" yleensä hidastaa hommaa, mutta mitä siitä, aikaa kun oli. Vauvaikäiset olivat suuren osan päivästä kantoliinassa, eivätkä haitanneet muuta puuhastelua.

Illalla saimme sitten kaikki rentoutua ja mies vielä omasta halustaan usein meni lasten kanssa pihalle tms. joten sain sitä "omaa aikaa". Samoin mies sai kuntoilla tms. niin paljon kuin huvitti. Kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa ja parisuhdekin voi upeasti (voi se kylläkin edelleen näin työäitinäkin).

Ystäväni taas on sitä mieltä että kotitöitä ei voi ja ei pysty tekemään lapsia hoitaessaan. Kaikki jää siis illaksi. Koska lastenhoito on niin rankkaa, mutta toisaalta tylsää, pitää ystäväni päästä nollaamaan päätään illalla. Eli mies hoitaa lapset ja tekee kaikki päivän aikana kerääntyneet kotityöt. Luollollisesti miehen pitää myös hoitaa lasten yöheräilyt, jotta vaimo jaksaa raataa päivän.

Ystäväni pitää siis minua kynnysmattona ja minä ystävääni outona ja säälin rasittunutta miestä, jonka silmäpussit roikkuvat kohta leuan alapuolella. Muista asioista olemme onneksi varsin samaa mieltä, joten voimme edelleen olla ystäviä.

Eipä tarvitsekaan
Kun olin kotona hoidin kaikki kotihommat, sen ehtii hyvin se kumpi on kotona.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 10:22"]

Vaimo perustelee asian niin, että hän on koko päivän hoitanut kahta lastamme ja siivonnut? Eli hän haluaa sitten illalla vapaata? Eli itse olen päivät töissä ja sitten hommat jatkuu kotona? Tällä logiikalla olisi helpompi olla kotona lasten kanssa, että saa edes illalla tehdä omia juttujaan.

[/quote]

5 pv viikko töissä, 5 pv viikko kotona lastenhoitoa ja kodinhoitoa, sinä ja vaimo. Sinä ansaitset vapaata iltaisin, mutta kyllähän vaimokin ansaitsee jotain vapaata arkisin. Viikonloppuna se lastenhoito ja kodinhoito myös jatkuu. En usko, että osallistut viikonloppuisin yhtä paljon noihin hommiin kuin vaimo. Kaiken päälle sinun pitää ajatella myös sitä, että lastenhoito ei ole lasten hoitoa vaan osallistumista lasten elämään. Ei sen pitäisi  olla velvolisuus vaan ilo. Tiedän itsekin lapsellisena, että rankkaahan se joskus on, mutta ei kestä loppuelämän ja palkitsee varmasti. On kuin osaisit sijoittaa hyvin.  

Viikonloppuis hän nukkuu pitempään, koska ei saa arkisin nukkua kun lapset herää. Noh silloin heti aamulla lasten kanssa leikkimään. Toisin sanoen mä herään 7 päivää viikossa aamulla aikaisin, koska arkisin töitä ja viikonloppuna lapset herättää. Vaimo tarvii vaan herätä aikaisin 5 päivää viikossa ja silloinkin olen jo lähtenyt töihin.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:19"]

Viikonloppuis hän nukkuu pitempään, koska ei saa arkisin nukkua kun lapset herää. Noh silloin heti aamulla lasten kanssa leikkimään. Toisin sanoen mä herään 7 päivää viikossa aamulla aikaisin, koska arkisin töitä ja viikonloppuna lapset herättää. Vaimo tarvii vaan herätä aikaisin 5 päivää viikossa ja silloinkin olen jo lähtenyt töihin.

[/quote]

Laittakaa pennut adoptioon niin voitte molemmat nukkua niin pitkään kuin haluatte. 

Silloin kun lapset ovat pieniä, niin pitäisi olla aika itsestäänselvyys että ihan molempien vanhempien vapaa aika menee lasten kanssa. Ne muutamat vuodet on vain pakko molempien tinkiä omista harrastuksistaan.

Itse kyllä kotona ollessa pystyin kyllä siivoomaan ja tekemään ruokaa viikolla lasten kanssa päivällä. Mutta kyllä minusta meidän molempien pitää siten hoitaa lapset iltaisin ja viikonloppuisin.

Viikonloppuisin nousimme tosin vuoroaamuina ylös lasten tahdissa. Minä la aamuna ja mies su aamuna. Ruhtinaallista tuo yksi aamu viikossa kun sai nukkua vähän enemmän ja lapset oli valmiiksi syötetty ja puettu.

Mutta tuokin aika kesti vain muutaman vuoden. Kyllä sitä omaa aikaa tulee taas kun lapset kasvavat.

Miksi et jää kotiin lasta hoitamaan? 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:16"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 10:22"]

Vaimo perustelee asian niin, että hän on koko päivän hoitanut kahta lastamme ja siivonnut? Eli hän haluaa sitten illalla vapaata? Eli itse olen päivät töissä ja sitten hommat jatkuu kotona? Tällä logiikalla olisi helpompi olla kotona lasten kanssa, että saa edes illalla tehdä omia juttujaan.

[/quote]

5 pv viikko töissä, 5 pv viikko kotona lastenhoitoa ja kodinhoitoa, sinä ja vaimo. Sinä ansaitset vapaata iltaisin, mutta kyllähän vaimokin ansaitsee jotain vapaata arkisin. Viikonloppuna se lastenhoito ja kodinhoito myös jatkuu. En usko, että osallistut viikonloppuisin yhtä paljon noihin hommiin kuin vaimo. Kaiken päälle sinun pitää ajatella myös sitä, että lastenhoito ei ole lasten hoitoa vaan osallistumista lasten elämään. Ei sen pitäisi  olla velvolisuus vaan ilo. Tiedän itsekin lapsellisena, että rankkaahan se joskus on, mutta ei kestä loppuelämän ja palkitsee varmasti. On kuin osaisit sijoittaa hyvin.  
[/
Olen tänään pessyt koneellisen pyykkiä ja imuroinut asunnon sekä tehnyt lapsille aamupalaa. Puoliso veteli vielä silloin hirsiä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:22"]Miksi et jää kotiin lasta hoitamaan? 
[/quote]
Ehdotin asiaa mutta ei hän suostunut, koska kotona on mukavampi olla kun oman alan työt on perseestä.

Siksi kun ei oo käyty niin paljoa kouluja että voisi palkata palvelusväkeä. Jos olisi, ei kirjoita -otten, -oitten, -öitten...

Lapsiperhearki on raskasta taatusti teille molemmille. Uskon että teette parhaanne molemmat ja silti kumpikin saa liian vähän omaa aikaa. Ei ne jakaudu aina tasan ne hommat, vaikka kuinka pitäisi. Toisella voi olla vähemmän henkisiä voimavaroja välillä ja toinen hoitaa sillon enemmän hommia. Lapsetkin on niin erilaisia ja käyttäytyy vielä mahdollisesti vanhempia kohtaan eri tavalla. Ne voi olla vaikka minkälaisia pikkuriiviöitä koko päivän ja kun ovi kolahtaa niin aurinkoisesti "iskäää!" En sano että teillä olisi niin, mutta ei se ole asiana mahdoton.

Entä jos lähtisit kokeilemaan sitä kultaista sääntöä. Yrität antaa vaimolle aikaa ja vähentää vaatimustasoa. Antaa posiivista palautetta ja asettaa positiivisia odotuksia. Ehkä sitten hänenkin voimavaransa kasvaisivat ja hän puolestaan jaksaisi enemmän?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:26"]Lapsiperhearki on raskasta taatusti teille molemmille. Uskon että teette parhaanne molemmat ja silti kumpikin saa liian vähän omaa aikaa. Ei ne jakaudu aina tasan ne hommat, vaikka kuinka pitäisi. Toisella voi olla vähemmän henkisiä voimavaroja välillä ja toinen hoitaa sillon enemmän hommia. Lapsetkin on niin erilaisia ja käyttäytyy vielä mahdollisesti vanhempia kohtaan eri tavalla. Ne voi olla vaikka minkälaisia pikkuriiviöitä koko päivän ja kun ovi kolahtaa niin aurinkoisesti "iskäää!" En sano että teillä olisi niin, mutta ei se ole asiana mahdoton.

Entä jos lähtisit kokeilemaan sitä kultaista sääntöä. Yrität antaa vaimolle aikaa ja vähentää vaatimustasoa. Antaa posiivista palautetta ja asettaa positiivisia odotuksia. Ehkä sitten hänenkin voimavaransa kasvaisivat ja hän puolestaan jaksaisi enemmän?
[/quote]
Vaatimus tasoa? Mä oon päivät töissä ja illat kotihommia? Hänellä on vapaata mulla ei. Mitä en ymmärrä?

Noh viikonloppuja kuitenkin. Pitää mennä.
T:ap

Ihanalta kuulostaa. Olen taas tyytyväinen omiin ratkaisuihini. Toisinaan on tiukkaa, toisinaan ei.
Yh

Mullakin tuli tästä mieleen, että vaimo on varmaan jo rajoilla ja väsynyt. Aina ei voi mennä puoliksi jos toinen ei pysty. Onko teillä isovanhempia tai muita apujoukkoja? Saisitteko otettua itsellenne lepoaikaa? Ei sitä mahdottomasti tarvita, kunhan muistaa hengähtää aina välillä. Entä onko teidän pakko olla perheenä koko aikaa jolloin molemmat tuntuvat hoitavan lapsia? Saatteko kumpikin selkeästi omaa aikaa? Näissä asioissa on oltava joustava ja joskus kestettävä enemmän. Ja puhukaa, puhukaa puhukaa.

Laiska vaimo.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:26"]Lapsiperhearki on raskasta taatusti teille molemmille. Uskon että teette parhaanne molemmat ja silti kumpikin saa liian vähän omaa aikaa. Ei ne jakaudu aina tasan ne hommat, vaikka kuinka pitäisi. Toisella voi olla vähemmän henkisiä voimavaroja välillä ja toinen hoitaa sillon enemmän hommia. Lapsetkin on niin erilaisia ja käyttäytyy vielä mahdollisesti vanhempia kohtaan eri tavalla. Ne voi olla vaikka minkälaisia pikkuriiviöitä koko päivän ja kun ovi kolahtaa niin aurinkoisesti "iskäää!" En sano että teillä olisi niin, mutta ei se ole asiana mahdoton. Entä jos lähtisit kokeilemaan sitä kultaista sääntöä. Yrität antaa vaimolle aikaa ja vähentää vaatimustasoa. Antaa posiivista palautetta ja asettaa positiivisia odotuksia. Ehkä sitten hänenkin voimavaransa kasvaisivat ja hän puolestaan jaksaisi enemmän? [/quote] Vaatimus tasoa? Mä oon päivät töissä ja illat kotihommia? Hänellä on vapaata mulla ei. Mitä en ymmärrä?

[/quote]

Tarkoitin sitä henkistä puolta. Millainen ilmapiiri teillä on? Onko sillä jatkuvasti sellainen olo että nytkin pitäisi olla tekemässä jotain ja tuntee huonoa omaatuntoa niistä vapaistaan eikä ne silloin lepuuta? Miksi et puhu näistä hänen kanssaan, meneekö se tappeluksi heti? Mikä on se syy, miksi hän kokee välttämättömäksi saada niin paljon vapaata? Sä vaikutat katkeralta ja syystä ootkin, mutta eiköhän se heijastu teidän ilmapiiriinkin. Ehkä se ei halua iltoja pois kotitöistä vaan siitä ilmapiiristä? Kai te jotain ootte tästä puhunu?

Ah, velaelämä, mikä autuus

Neuvolan valistuksessa sanottiin että ilta pitäisi jakaa puoliksi lastenhoidon suhteen.Niin että vaimokin saa hengähtää.Ja mies.

Meillä oli samaa tilannetta. Mies ei ymmärtänyt sitä, että minussa on yötä päivää joka hetki joku kiinni. Eli öisin imetin, myöhemmin pidin unikouluja, lääkitsin, silitin painajaisia. Siinä sirkuksessa unelmoin edes 6h yhtäjaksoisests yöstä. Mies nukkui joka yö 6-9h. Heräsi ehkä huutoon, muttei ottanut vastuuta. Päiväksi pääsi töihin lepäämään. (Itsekin asiantuntijatyötä tekevänä voin kertoa, että työ on lomaa kotioloihin verrattuna; saat käydä vessassa yksin, syömässä ilman kelloa jne).