Onko joku teistä ollut Kellokosken sairaalassa?

Vaimo oli siellä useamman vuoden.

Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.

Onko se mielisairala.?

Mä olen ollut keittiössä kohta 12 vuotta.

Minä en ole ollut siellä koskaan.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:04"]Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.
[/quote]
Kerro lisää,mitä ne muut potilaat teki??

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:04"]Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.
[/quote]
Kerro lisää,mitä ne muut potilaat teki??
[/quote]
Tästä on nyt viisi vuotta aikaa kun siellä olin. Oli kyllä "hurja" kokemus siinä mielessä, että näki läheltä mitä ihmiselle voi tapahtua kun nuppi sekoaa.
Olohuoneessa oli muutama sohva ja tv jota yritin katsoa. Eihän siitä kuullut mitään, kun vieressä istuva vanhempi rouva ynisi tunnista toiseen ja tuijotti tyhjyyteen.
Minua nuorempi tyttö juoksi huone käytävän pitkää käytävää pitkin ja huusi äitiä. En tutustunut toisiin potilaisiin. Kylmät väreet menee vieläkin kun muistelen koko asiaa.

Kaksikymmentä vuotta on takana ja viisitoista  vielä edessä.

Olin muutaman kuukauden masennuksen takia, joskus 8 vuotta sitten. Osaston johtava lääkäri puhui huonoa suomea eikä ymmärtänyt kaikkea, mitä kerroin. Se oli vaivaannuttavaa, en kokenut tulleeni ymmärretyksi. Hoitajista yksi tuppautui aina väkosin katsomaan Emmerdalea telkkarista työaikana ja heitti huonoa pakkopaitaläppää. Itse en kokenut saavani osastohoidosta tuolloin apua, rajoitettu elämä ja yleinen ilmapiiri ahdisti lisää. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja osastoissakin on varmasti eroja, jälkeen päin mietittynä oli onni että pääsin hoitoon. Kellokosken koulussa oli mukavia opettajia.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:04"]Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.
[/quote]
Kerro lisää,mitä ne muut potilaat teki??
[/quote]
Tästä on nyt viisi vuotta aikaa kun siellä olin. Oli kyllä "hurja" kokemus siinä mielessä, että näki läheltä mitä ihmiselle voi tapahtua kun nuppi sekoaa.
Olohuoneessa oli muutama sohva ja tv jota yritin katsoa. Eihän siitä kuullut mitään, kun vieressä istuva vanhempi rouva ynisi tunnista toiseen ja tuijotti tyhjyyteen.
Minua nuorempi tyttö juoksi huone käytävän pitkää käytävää pitkin ja huusi äitiä. En tutustunut toisiin potilaisiin. Kylmät väreet menee vieläkin kun muistelen koko asiaa.
[/quote]

Kerro lisää!

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:04"]Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.
[/quote]
Kerro lisää,mitä ne muut potilaat teki??
[/quote]
Tästä on nyt viisi vuotta aikaa kun siellä olin. Oli kyllä "hurja" kokemus siinä mielessä, että näki läheltä mitä ihmiselle voi tapahtua kun nuppi sekoaa.
Olohuoneessa oli muutama sohva ja tv jota yritin katsoa. Eihän siitä kuullut mitään, kun vieressä istuva vanhempi rouva ynisi tunnista toiseen ja tuijotti tyhjyyteen.
Minua nuorempi tyttö juoksi huone käytävän pitkää käytävää pitkin ja huusi äitiä. En tutustunut toisiin potilaisiin. Kylmät väreet menee vieläkin kun muistelen koko asiaa.
[/quote]
Vois olla mielenkiintosta olla hoitajana tuolla..
.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:14"]Olin muutaman kuukauden masennuksen takia, joskus 8 vuotta sitten. Osaston johtava lääkäri puhui huonoa suomea eikä ymmärtänyt kaikkea, mitä kerroin. Se oli vaivaannuttavaa, en kokenut tulleeni ymmärretyksi. Hoitajista yksi tuppautui aina väkosin katsomaan Emmerdalea telkkarista työaikana ja heitti huonoa pakkopaitaläppää. Itse en kokenut saavani osastohoidosta tuolloin apua, rajoitettu elämä ja yleinen ilmapiiri ahdisti lisää. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja osastoissakin on varmasti eroja, jälkeen päin mietittynä oli onni että pääsin hoitoon. Kellokosken koulussa oli mukavia opettajia.
[/quote]

Niin ja olin tosiaan nuorten osastolla..

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:15"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:14"]Olin muutaman kuukauden masennuksen takia, joskus 8 vuotta sitten. Osaston johtava lääkäri puhui huonoa suomea eikä ymmärtänyt kaikkea, mitä kerroin. Se oli vaivaannuttavaa, en kokenut tulleeni ymmärretyksi. Hoitajista yksi tuppautui aina väkosin katsomaan Emmerdalea telkkarista työaikana ja heitti huonoa pakkopaitaläppää. Itse en kokenut saavani osastohoidosta tuolloin apua, rajoitettu elämä ja yleinen ilmapiiri ahdisti lisää. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja osastoissakin on varmasti eroja, jälkeen päin mietittynä oli onni että pääsin hoitoon. Kellokosken koulussa oli mukavia opettajia.
[/quote]

Niin ja olin tosiaan nuorten osastolla..
[/quote]
Kalliomaan koulun Hanna ope oli oikeesti ihana. Olin myös nuorten osastolla

Varmaa yli puolet täällä palstailevista.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:17"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:15"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:14"]Olin muutaman kuukauden masennuksen takia, joskus 8 vuotta sitten. Osaston johtava lääkäri puhui huonoa suomea eikä ymmärtänyt kaikkea, mitä kerroin. Se oli vaivaannuttavaa, en kokenut tulleeni ymmärretyksi. Hoitajista yksi tuppautui aina väkosin katsomaan Emmerdalea telkkarista työaikana ja heitti huonoa pakkopaitaläppää. Itse en kokenut saavani osastohoidosta tuolloin apua, rajoitettu elämä ja yleinen ilmapiiri ahdisti lisää. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja osastoissakin on varmasti eroja, jälkeen päin mietittynä oli onni että pääsin hoitoon. Kellokosken koulussa oli mukavia opettajia.
[/quote]

Niin ja olin tosiaan nuorten osastolla..
[/quote]
Kalliomaan koulun Hanna ope oli oikeesti ihana. Olin myös nuorten osastolla
[/quote]

Mä en muista ketään nimeltä, mutta englannin opettaja oli mukava ja se matematiikan (?) ope, jolla oli samanlaiset hiukset ku Einsteinilla :D

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:13"]

Kaksikymmentä vuotta on takana ja viisitoista  vielä edessä.

[/quote]Taidat olla siellä töissä? :)

Hei!

Mulla on kokemusta useammasta eri osastosta. Eli 8 on vastaanotto-osasto, johon pääsee kiireellisimmin odottamaan sitten siirtoa erikoistuneemmalle osastolle sun ongelmien tyypin, arvioidun hoitoajan tai iän mukaan. Se 8 on tietenkin aika levoton paikka, koska siellä ihmisiä ja ongelmia laidasta laitaan, mutta omassa huoneessa voi yleensä oleilla ihan rauhassa, jos jonkun toisen potilaan käytös ahdistaa. Siirtoa toiseen huoneeseen voi myös pyytää, jos huonekaveri häiritsee liikaa esim. levottomuudellaan yöllä. Itsellä ollut aina hyvät kokemukset huonekavereista.

Omilla kerroillani ei ole mitään uhkaavia tai edes pelottavia tilanteita todistettua, tietysti toisten pahoinvointi ahdistaa aina jonkin verran, riippuu varmaan ihmisestä.

Hoitajia ja lääkäreitä on tosi erilaisia, kuten arvata saattaa. Tärkeää on sanoa selvästi mitä itse toivoo hoidolta ja ottaa rohkeasti ja ystävällisesti kontaktia henkilökuntaan, kun jotain tarvitsee.

Osasto 5 on nuorten oma osasto, jossa oli ainakin omana aikanani ihan mukava ilmapiiri ja omistautunut ja empaattinen psykiatri. Ei ne ongelmat useinkaan näkyneet päällepäin, vaikka psykoosipotilaitakin joukossa oli. Suuri osa porukasta oli vain aika hiljaista ja vetäytyvää, niin kuin kurjassa terveydentilassa voi odottaa.

Osasto 9:ää pidetään mukavana paikkana, koska sinne tuntuu kaikki haluavan. :D Tykkäsin itsekin, ja vaikka porukkaan mahtui monenlaista värikästä persoonaa. Siellä on rento ja melko kotoisa meininki.

Kokemus riippuu varmasti luonteesta, sairaudesta ja siitä, löytääkö henkilökunnasta ja/tai potilastovereista sellaisia tyyppejä, joiden kanssa hommat toimivat hyvin molempaan suuntaan. Oma asenne varsinkin muihin potilaihin vaikuttaa paljon. Ei niitä tarvitse pelätä ainakaan lähtökohtaisesti! :D Siellä sitä kaikki ollaan samassa suossa. Hyvällä tuurilla olo voi parantua sairaalahoidossa paljonkin!

Omat sairaalajaksoni ajoittuvat muutamien vuosien taakse.

Ps. Pihapiiri on kaunis ja kävelyreitit hyviä, jos ja kun pääsee ulkoilemaan.

Sopii hulluille kuin nenä päähän.

Vain köyhyys aiheuttaa hulluutta, milloin tämä myönnetään. Köyhät sairastavat elämänsä, varakkaat nauttivat elämästä.

Aikoinaan työharjoittelussa parillakin osastolla, pisimpään 22:lla (geratria ja joitakin päiväsähköhoitoja muistaakseni. Ja toinen jakso sitten nuorten suljetulla ja kuntuotujien kanssa.