Englanninkielen puhumisen kammoa?
Mulla on aivan kauhea englanninkielen puhumisen kammo, onko täällä muita? Olen matkustellut useasti, asunut ulkomaillakin kerralla useita kuukausia ja silti mulla on aivan kauhea kammo puhua englantia. Varsinkin nyt, kun viime kerrasta on aikaa, niin yksinkertaisten lauseidenkin kanssa on ongelmaa. Kyse ei ole osaamisesta, vaan pikemminkin ahdistavasta tunnetilasta, joka vain puskee päälle. Ihan kuin kielen puhumiseen olisi liimattu päälle tämä tunne, enkä pääse siitä eroon.
Ja tiedän kyllä, että puhuminen on ratkaisu asiaan. Tavoitteena kyllä kehittyä. Ärsyttävää, että vaikeinta se on seurassa, jossa on suomalaisia:/
Kiinnostavaa kuulla onko muita samasta kärsiviä. Kyse ei ole pikkujännityksesotä, vaan ihan tärinä- ja stressikohtauksesta, tietynlaisesta lamaantumisesta.
Jännä että ulkomailla oleilu ei ole auttanut sinulla.Mielestäni jännität turhaan sitä että seurassa on suomalaisia,koska keskivertosuomalainen arvostaa aina jos joku puhuu englantia (eli uskaltaa) vaikka ei täydellisesti puhuisikaan.Jos ongelma on täysin pääsi sisällä, pystyisitkö vain pohtimaan ja käsittelemään ongelmaa?Miksi arkailet puhua vaikka osaat,mitä väliä sillä on puhutko, onko väliä meneekö kokonaan oikein...yms.Tärkeintähän kielissä on puhua vaikka ei täydellisestu osaisi.Keskustelukumppani voi yritttää ymmärtää ja auttaa yleensä korjaamalla jos sitä tarvitaan.Tsemppiä hei,kaikkia voi vähän jännittää!