Kaverini ei jaksanut huolehtia lapsistaan, vaan jätti

nämä isälleen ja lähti. Löysi uuden miehen ja muutti miehen ja tämän lasten luokse. Lapset kärsivät kovasti tilanteesta, kun äiti ei geitä ottanut luokseen edes kovin usein. Nyt tästä on yli 10v, lapset ocat aikuistuneet ja pärjäävät erittäin hyvin, asiat kunnossa. Itse laitoin lapset aina etusijalle, huolehdin ja olin läsnä, autoin vaikeuksissa, että saidivat hyvän pohjan elämään. Minun lapsillani on ollut nuorina aikuisina ongelmia ja ei mene niin hyvin kuin kaverini lapsilla. Eli ei ehkä kannatakaan yrittää olla niin"hyvä" äiti, paremmin pärjäävät kun joutuvat kokemaan hylkäämistä ja turvattomuutta. Juu, tällaisia katkeria ajatuksia tässä tänään.