Lue keskustelun säännöt.
Tunteita kun isovanhempi suosii vain yhtä lastenlasta.
25.07.2015 |
Tilanne on se että muistan lapsuudestani kun oman isäni äiti "SUOSI" vanhinta lapsenlastaan. Varsinaista suosimista en muista mutta muistan äitini monesti valittaneen kun mummon mielestä se "Erkki" on niin hieno poika jne jne vaikka asuukin kaukana (au-lapsi, senkin muisti aina mainita) ja naapurissa asuu kolme muuta lastenlasta mutta me ei olla mitään. Mitään.
No, nyt tilanne on se että äidilläni on kolme lastenlasta. Vanhin on veljeni oma ja kaksi muuta minun. Veljeni tyttö on niin mahtava ja älykäs ja sitä pyydetään aina mummolaan yökylään. Hänelle ostetan uudet reput ja talvikengät mummon toimesta ja meidän lapset saa (jos hyvin käy) ne vanhat käyttöönsä sitten aikanaan. Tuntuu tosi kurjalta (kuten esim. eilen oltiin kaikki mummolassa ja vanhin lapsenlapsi sai lahjaksi erinäisiä tavaroita ja omat lapseni katsoivat vierestä eivätkä saaneet mitään. Tai tilanne oli eilen näillä lapsenlapsilla edennyt jossain leikissä siihen että veljeni lapsi oli saanut toiset lapset itkemään kun ei ollut suostunut leikkimään jotain leikkiä. (on vanhempi ja siksi ihan ymmärrettävää ettei jaksaisi pienempien kanssa leikkiä mutta tällä on myös siskopuolia joiden kanssa luulisi tottuneen leikkimään). Veljenikin totesi lapselleen että pitää ottaa kaikki leikkiin mukaan että vanhempana tämä varmasti osaa ottaa pienemmätkin huomioon niin mummi kiiruhti paikalle kertomaan kun mun lapset on vaan niin herkkiä eikä tuollaisesta tarvi ruveta itkemään :(
Joskus yritän kehua mummille että tosi hienosti meidän vanhin lapsi esim. piirtänyt tällaisen kortin niin heti mummo on kertomassa kuinka se se veljeni lapsikin piirsi tämän ikäisenä vaikka ja mitä. Kerran oli tilanne jossa äitini suureen ääneen voivotteli kuinka meidän esikoinen on vahinkolapsi. LAPSEMME KUULLEN!! :o Soitin jälestä päin hänelle itkien että miten hän voi puhua noin että puhuuko hän veljenikin lapsen kuullen että tämä on vahinko (kuten oli aikoinaan) ja oli kyllä kauhuissaan että no ei ja pyysi anteeksi puheitaan. Silti kun aloin odottamaan toista lastani niin ensimmäinen kysymys oli että oliko vahinko :(
Karseinta tässä tilanteessa on ehkä kuitenkin se että vaikka veljeni lapsi on mun KUMMITYTTÖNI niin näen nykyään jo punaista jos joku mainitseekin hänen nimensä? En voi enää sietää koko lasta (ajatuksen tasolla) ja ihan huomaamtta (tai nyt sen huomaan kun mieheni asiasta huomautti!!!) olin alkanut jopa syrjimään tätä lasta jos sattui olemaan kylässä. Esim. leikkiessä pidin automaattisesti vähän omieni puolta tai huomautin jos tämä veljeni lapsi otti kolmatta pullaa j omani eivät olleet saaneet edes enssimmäistä pullaa syötyöä. Tuollaisia pieniä juttuja mutta varmasti lapselle isoja ja hävetti jälkeenpäin tosiaan kun mieheni asiasta huomautti. Lapseni kuitenkin puhuvat ihaillen tästä serkustaan usein ja joskus tiuskaisen että antakaa nyt jo olla siitä puhuminen, ihan tavallinen lapsi sekin vaan on.
Tästä tekstistä ei varmaan kukaan saanut mitenkään päin selvää mutta mietin usein onko tämä omassa päässäni kuten äidilläni ehkä joskus aikoinaan, pitäisikö tästä puhua esim. äidilleni (tiedän että kieltää ja varmasti suuttuu) vai olla hiljaa vaa ja hyväksyä että ensimmäinen lapsen lapsi on aina se ensimmäinen lapsenlapsi. Millaisia kokemuksia, elämän tositilanteita ja ratkaisuja teillä on ollut?
(Kaikki lapset on tyttöjä, jos sillä nyt mitän väliä on ja ikähaarukalla 2-8-vuotiaita)
Kommentit (23)
Lopeta itse tuo eriarvoistamisen kierre. Voit kysyä suoraan äidiltäsi että miksi muut eivät saaneet mitään. Tämä kummityttösi tuskin huomaa muuta outoa kuin että sinä et pidä hänestä. Tuskin haluat sitäkään. Tyttö on syytön tilanteeseen.
Joillakin ihmisillä on synnynnäisenä tällainen eriarvoistamisen geeni. He aina valitsevat omasta mielestään parhaan joukosta ja alkavat suosimaan. Se on myös erittäin helppoa. Vaatii taitoa olla oikeudenmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttären lapset ovat aina läheisempiä. Siitä kannattaa lähteä.
Ei minusta oikeudenmukaisuus nyt niin valtavasti taitoa vaadi. Johan tuollainen ap:n kuvaama käytös on ihan super tärkeetä ja tuo mummo on kyllä täys ääliö jos ei itseään sen vertaa kykene peilaamaan, ettei sitä itse itsekin tiedä. Ilmeisesti ei vaan välitä. Tuo ap:n äiti kuulostaa kiusaajalta.
Ap, millainen äiti hän oli sinulle ja veljellesi, kun olit lapsi? Usein nämä eriarvoisuudet juontavat juurensa jo niiltä ajoilta.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:15"]
Tyttären lapset ovat aina läheisempiä. Siitä kannattaa lähteä.
[/quote]
No, ap on se tytär ja suosittu lapsi on pojan ja miniän lapsi. Joten olipa sulla hyvä vastaus.
Oliko veljesi äidin lemmikki aina? Kauempaa ei tarvitse etsiä syytä. Ei se suoraan noista lapsista johdu näissä mummojen suosimisjutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kuulostat naurettavalta ja kateelliselta. Kaiken tämän puret tyttöön. Ehkä se mummo nyt ei vaan tykkää sun lapsistasi.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:15"]
Tyttären lapset ovat aina läheisempiä. Siitä kannattaa lähteä.
[/quote]
No, ap on se tytär ja suosittu lapsi on pojan ja miniän lapsi. Joten olipa sulla hyvä vastaus.
[/quote]
Kun ei ole edes mitään miniää vaan veljeni on yh ja tyttärensä äiti on tehnyt jo muita lapsia toisten miesten kanssa. Ehkäpä se onkin se suurin syy että äitini kokee että veljeni tarvitsee kamalasti apua tyttärensä kanssa vaikka pärjää ihan fine.
Mä olen muuten tosiaan ollut aina se suvun ja perheen musta lammas, ainut tyttö ja veljeni (nuorempia ja vanhempia) ovat olleet kaikkien mielestä niin ihmeellisiä. Hmm... tää sorsiminen siis periytyy?! :D
No joo, en vaan oikein tiedä pitäiskö katsoa läpi sormien, äitini on vain ainut mummi kun mieheni vanhempia ei enää ole... onneksi lapset ei tätä ainakaan vielä tunnu ymmärtävän. Kai.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekopyhää. Jos oma kakarasi olis mummon suosikki, et valittais lainkaan.
Lapset aistivat vanhempien asenteet tuollaisissa todella helposti. Lapset saattavat nauttia vanhemman serkun ja mummun seurasta, vaikka mummu nyt sitten ostaakin enemmän tavaralahjoja. Jos vanhemmat suhtautuvat negatiivisesti tKanteeseen, niin lapselle tulee herkästi tunne, että hän ei saisikaan nauttia vaikka serkun seurasta koska äiti ei siitä pidä.
Äitiäsi et voi muuttaa, omaa asennettasi kyllä. Keskity siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äitisi itse selittää tätä suosimista? Älä edes yritä selittää, että eihän semmoista voi edes kysyä, kun se merkitsee ylenpalttista miellyttämistä ja kiltin tytön syndroomaa. Juuri sillä sinä riistät lapsiltasi mahdollisuuden oikeudenmukaiseen kohteluun.
Mitä sinä läpi sormien katsomisella voitat? Saat vain pahan mielen sekä itsellesi että lapsillesi. Sama se tulisi kysymisestäkin, mutta olisitpa ainakin edes yrittänyt tehdä jotain asialle.
Ymmärrän sinua ap, mutta (äitisi ikätoverina) ymmärrän myös mummoa.
Hänestä varmaan tuntuu, että veljesi lapsi on pieni "orpotyttö", jos siis äiti on tämän hyljännyt. Vaistonvaraisesti yrittää pitää tästä äidittömästä erityisen hyvää huolta.
En silti usko, että hän tahallaan ja tietoisesti sinun lapsiasi syrjisi. Mutta luultavasti hänellä on takaraivossa ajatus, että sinun tytöilläsi tytöillä on kuitenkin oma äiti aina lähellä.
Itse olen tilanteessa, jossa tyttäreni meni naimisiin leskeksi jääneen miehen kanssa. Miehellä oli kaksi pientä lasta, jotka olivat jääneet orvoiksi äidistään ihan pieninä. Vaikka heillä on nyt kaksi yhteistäkin lasta, olen joskus huomaavinani, että suosin perheen kahta vanhinta (jotka eivät siis ole minulle mitään biologista sukuakaan). Minun on jotenkin kovin sääli niitä äidittömiksi jääneitä, vaikka tyttäreni heille oikein hyvä uusi äiti onkin.
Yritän tietysti kaikin keinoin olla tasapuolinen kaikille lapsenlapsille. Uskon että sinunkin äitisi yrittää, vaikka ei aina ehkä onnistukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pitäisi kohdella kaikkia lapsia samanlailla. Onkohan tälläinen eriarvoistaminen kuinka yleistä? Itselläni on useampi lapsi ja vanhin on mielestäni isovanhempien suosikki. Saa kalleimmat lahjat, pyydetään yökylään, osallistutaan vain hänen synttäreille.
Itse pyrin olemaan mahdollisimman tasapuolinen lapsille ja toivon, että olen myös silloin, jos minusta joskus mummo tulee.
Meillä samantyylinen tilanne, ainoa vaan, että se suosikki lapsenlapsi on tyttö, pojat ei kelpaa ja pojista ei ole mihinkään. Tilanne mennyt niin pahaksi, että lapset ilmoittavat mummolavierailulle mennessä, että jäävät autoon odottamaan. Ja ei, lapsille ei tästä suosimisesta ole puhuttu vaan ovat ihan itse huomanneet, kuinka mummo ohittaa heidät sekä fyysisesti että henkisesti poikkeuksetta joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian julkituominen ei tuo mitään hyvää tilanteeseen. Ainoastaan sinua hiukan säälitään.
Käsittele omat tunteesi sikuismaisesti äläkä vaivu lasten tasolle, jossa näytät viestisi perusteella jo olevan.
Täällä yksi ns. mummi. Mielestäni kaikki lapsenlapset pitäisi saada tasapuolisesti huomiota ja olla suosimatta ketään erityisemmin. Olisi hyvä ottaa lapsenlapsia yökylään tai hoitoon vuorotelleen ja juuri silloin paneutua juuri kylässä olevaan lapseen. Toki kaikki lapset ovat erilaisia ja sehän siinä onkin niin mukavaa.
Meillä vastaava tilanne. Miehen siskon poika, ensimmäinen lapsenlapsi se suosikki.
Poika kasvanut ilman isäänsä, isäpuolen sai pienenä.
Aina tätä asiaa voivotellaan ja kaikki ongelmat ja huonot käytökset nyt teininä laitetaan tämän piikkiin, kun ei raukalla ole ollut isää. Sekö oikeuttaa käyttäytymään idioottimaisesti? Lasta lajiltaan jälkiperästä kun on hölmöillyt, kuvitellaan että tavarat palauttaa pojan oikealle tielle. Mun mielestä annetaan väärä ja hullunkurinen signaali lapselle.
Mä ymmärrän että on aikanaan saanut paljon ja kaiken kun oli ainut, sitten vuoden sisään mummolle syntyi kolme uutta lapsenlasta.
Edelleen tää yksi saa kaiken mitä keksii pyytää, lapselle on säästetty rahaa pienestä pitäen, mikä ihan fine mutta nyt kun nämä kolme muutakin niin mun oikeuden tajun mukaan niillä olisi sama oikeus? Jos ei ole varaa kaikille, niin silloin lopetetaan myös sen yhden lahjominen. Mutta eihän ne voi sitä tehdä, kun tälle lapselle on opetettu että saa kaiken ja sillä mitataan mummon rakkautta lasta kohtaan.
En odota rahaa, enkä tavaroita, pystymme lapsellemme kaiken hankkimaan, mutta kyllähän tuo eriarvoisuus lasten välillä aika räikeästi hyppää silmille.
Itse olen miniän asemassa, eikä ole aikomusta suuta asiasta avata, miehen kanssa päivitetään asiaa, kuten myös mieheni toinen sisko jonka lapsi siis myös näitä myöhemmin syntyneitä lapsenlapsia.
Kyllähän tää tilanne jonkin verran on peilannut meidän kaikkien muiden suhtautumiseen kyseistä lasta kohtaan, mutta liitetään asiaa juurikin ajatella että eihän se tämän lapsen syy ole. Yksi näistä ns.syrjityistä lapsista on tämän kyseisen lahjotun pojan sisko, uudesta liitosta tämän lahjotun pojan isäpuoleLapset nyt Eli eriarvostaminen näkyy räikeästi myös siellä perheessä lasten välillä mutta jostain syystä tämä äiti hyväksyy tilanteen, eli eriarvoistaa omat lapsensa itsekkin. Tätä kyseisestä äidistä paistaa kateellisuus kilometrien päähän ihan joka tilanteessa, ja sitä omaa kullannuppua työnnetään etulinjaan armottomasti ja muista viis veisaten.
Syrjityt serkukset alkaa olee sitä ikäluokkaa että kellot päässä on ruvennut soimaan mummon ja kälyn toimista. Lapset saavatkin siis itse huomata tilanteen ja mummo vastatkoon mahdollisiin kysymyksiin aikanaan itse. Jos tilanne alkaa surettamaan lastani joskus liikaa, mulla ei ole mitään ongelmia pistää suhteita poikki vaikka anopistani noin muuten tykkään ja on ainut mummo lapselleni(oma äitini alkoholisti jonka poistin elämästämme jo vuosia sitten).
Ei paskamaista käytöstä tarvi kestää keneltäkään, ei edes omilta sukulaisiltaan.
Älä kosta lapselle, helvetin sairas ämmä! Minkä takia se anopin ihailu on sulle niin kovin tärkeää? Lapset tuskin traumatisoituvat loppuelämäkseen, vaikka jäisivät mummon lellintää vaille. Nyt oikeesti hakeudut hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:15"]
Tyttären lapset ovat aina läheisempiä. Siitä kannattaa lähteä.
[/quote]
Tuntuu olevan joo, meillä appivanhemmat unohtivat meidän lapset kokonaan kun meiehn sisar alkoi puhua vauvakuumeesta. Enää ei kylässä käydä jne... Harmi, sillä tykkään olla läheinen myös miehen vanhempien kanssa :(
Ei taida olla omakohtaista kokemusta? Vai onko, sillä toisella puolella?
Koitappa asettua niiden syrjittyjen lasten asemaan.
Joo tuskin saa traumoja, tuskin sekään lapsi jota hemmotellaan ja me muut ei nähdä kyseisen lapsen ylivertaisuutta.
Kommenttien perusteella sä olet ainut joka tarvitsee hoitoa, vihan hallintaansa. Tsemmpiä!
Voi ymmärrän sinua niin hyvin. Sinun tunteitasi on loukattu niin pahoin, ettet pysty enää olemaan aikuisen objektiivinen tuota "ihmelasta" kohtaan. Minulla on sama juttu, mutta anopin toimesta. Anoppi suosii tyttärensä, lempilapsensa, lapsia ja ne ovat kaikkea mahdollista ihmellistä ja ihanaa vaikka ovat ihan tavallisia lapsia. Kivoja lapsia toki, mutta niin meidänkin ovat, paitsi ei anopin mielestä.
Tämä taitaa olla valitettavan yleistä. Täälläkin av:lla näitä keskusteluja on ollut jo monia. Toivon todella, että miehesi äiti on lapsillesi parempi mummi.
Koeta jaksaa. Joskus äidit ja anopit lapsenlapsia saadessaan taantuvat varsinaisiksi norsuiksi posliinikaupassa!!