Rakas ystäväni kuolee - päätin mennä rasvaimuun.
Rakas ystäväni on kuolemassa syöpään. Hoidin häntä tänä kesänä, omaisten taakkaa helpottaakseni. Voi että. Vointi huononi entisestään, ja nyt hän on vuodeosastolla. Nukkuu. Kaunotar nukkuu kaljuna. Ja kun hän on levoton. Tipassa on, kipupumpun kanssa.
Minun rakas ystäväni, kouluikäisen äiti.
Elämä on niin lyhyt. Kun istuin tänään sairaalassa nukkuvan ystäväni vierellä, tajusin, että minun on tehtävä se, mistä olen haaveillut: menen vatsan rasvaimuun.
Jokainen päivä on lahja. Olen -niinkuin hänen pieni pokansa sanoi eilen- herttainen. Olen ollut myös epäitsekäs totaaliyksinhuoltajana.
Aion tehdä sen! Haluan elää ilman tätä äidiltäni perittyä vatsan rasvapalloa!
Kommentit (19)
No jos se tekee sinut onnelliseksi niin anna mennä.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:09"]Aika hyvä provokyhäelmä! Veikkaan että räjäyttää pankin.
[/quote]
Provoko? No ei ole!
Oikeasti. Olen nyt tutkinut tänään rasvaimujen hintoja netistä!
Rasvaimuun voi kuolla. Päätitkö yrittää seurata ystävääsi?
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:13"]Mitä hittoa mä just luin? O_ø
[/quote]
Luit tilanteestani. Menetän parhaan ystäväni. Elämä ei ole pelkkää epäitsekkyyttä.
Ap.
Nyt mä kyllä petyn tähän palstaan ja hankin lopultakin parempaa tekemistä jos tähän provoon mennään :D.
Tee ennemmin elämäntaparemontti, kuntoile, lepää tarpeeksi ja syö terveellisesti. Leikkaus on aina riski ja voi mennä pieleen.
Tämä on totta! Elämän ja ajatusteni paradoksaalisuuden vuoksi tämän kirjoitinkin. Oivalsin, että pinnallisuuskin on elämää.
Ap.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:24"]
Tämä on totta! Elämän ja ajatusteni paradoksaalisuuden vuoksi tämän kirjoitinkin. Oivalsin, että pinnallisuuskin on elämää. Ap.
[/quote]
Höpöhöpö
Ei voi olla totta! Harmi! En sitten palstalta tukea saa. Kukaan ei usko! Minulle tämä on totta! Kaipasin tukea. Hassua.
Tällaisessa tilanteessa minä elän.
Kauheeta, elämäntilanteeni ja ajatukseni ovat provo... Huh! Mutta mitäpä tästä kiistelemään ja jankkaamaan. Jatkan hintavertailuja ja huomenna iltapäivällä menen taas ystäväni luokse. Elämä jatkuu, hänellä ei enää kauan, mutta minulla, ehkä.
Huvikseni, surussani kirjoitan: ei ollut provo.
Hän kuoli sitten. Hän kuoli viisi päivää sitten. Olen niin surullinen, olen lähetellyt syyttäviä viestejä hänen lahkolaisseurakuntaansa (ei niitä pahimpia), olen ollut tosi aggressiivinenkin, olen ollut poikki! Hoidin häntä kotonaan, koska miehensä piti käydä pitkiä päiviä töissä, olin tukena, kunnes sitten oli pakko siirtää sairaalaan. Olen rakastanut ystävääni, hän oli minulle ihan helvetin tärkeä!
Käytin pissillä, suihkutin, yritin saada hänet pesemään pyllynsä itse... vitun rankkaa.
Ja aion mennä rasvaimuun. Olen tilannut jo konsultointiajan elokuun viimeiselle perjantaille.
Tajusin, että elämä on niin lyhyt. Olen viisikymppinen, ystäväni oli minua nelisen vuotta nuorempi. Tajusin, että elämä on lyhyt. Ja ja raha - mitä sillä on merkitystä - mitä sillä on oikeasti merkitystä!
Otatan pois epämuodostuman mahastani, ja aion olla elämääni tyytyväinen. Rakastin ystävääni, hän auttoi minua aina! Hänellä oli enemmän rahaakin, joten hän antoi minulle useinkin vaatteita ja laukkuja, tai yleensä ostin niitä pikkurahalla.
Muutamia vaatteita on vielä käyttämättä, joten niissä on hänen tuoksunsa. Pari kertaa tällä viikolla olen käynyt nuuhkimassa niitä.
Avauduin ehkä siksi, että asun yksin, ei ole ketään kelle puhua. Niin, ketään ei kiinnosta. Perheensä on lähellä minua, mutta minun täytyy olla tukena, ei surija. On niin ikävä.
Aion mennä rasvaimuun, koska elämä on lyhyt.
Tottakai sinäkin saat surra, älä kiellä sitä itseltäsi.
Aika hyvä provokyhäelmä! Veikkaan että räjäyttää pankin.
Korjaus: piti kirjoittaa: kun hän hän hetkittäin heräilee, hän on levoton.
Ei ehkä syvällisin tapa tulkita "elät vain kerran"-mottoa, mutta jokainen tavallaan eli anna palaa!
Just.