Työelämään meneminen mullisti maailmankatsomukseni

Olin 16-vuotias kun menin ensimmäiseen kesäduuniin. Asuin landella isossa perheessä josta on kaupunkiin n. 50 km. Sain paikan puhelinmyynnistä tästä kaupungista. Vanhemmillani oli koko lapsuuteni ajan kauhean negatiivinen elämänasenne. Joka asiaan suhtautuivat epäluulolla ja keksivät aina jotain huonoa sanottavaa tuttavien asioista yms. Ja jos naapurilla oli uusi auto, niin äitini eka kommentti oli: " No niillä on rahaa kun ovat pankissa töissä/vain yksi lapsi/yms"
Aina valittivat että mihinkään eivät pääse kahdestaan ja aina kun joku sukulaisista sanoi että voivat tulla vahtimaan meitä, niin he sanoivat: "No mihin me nyt lähdettäis" tai jos vaikka heille sanottiin että.menkää vaikka mökille kahdestaan (meillä on huvila Lapissa), niin sanoivat: "No eipä siellä aika kulu" yms yms. Ja omista ongelmista syytettiin aina muita. Lisäksi olivat rasistisia ulkomaalaisia yms erilaisia kohtaan ja koko ajan valittivat (lähinnä äiti) omista pikku ongelmistaan.
No, menin kesätöihin siihen puhelinmyyntifirmaan ja siellä maailmani mullistui. En ollut koskaan aiemmin kuullut puhuttavan asenteesta ja tavotteista. Oli niin outoa että jotkut muut ajattelivat eri tavalla kuin vanhempani. Tutustuin siellä hyvin erilaisiin ihmisiin ja oli outoa kun koko ajan minun päähäni iskostetut asiat kumottiin. Lesbot ja tummaihoiset ovatkin ihan tavallisia ihmisiä, ja unelmoida saa, on mahdollisuus saada oikeasti jotain sellaista mitä on aina halunnut saada. Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt kampaajalla ja ajattelinkin että nyt myyn sen ja sen verran että saan xxx-summan rahaa jotta voin mennä sinne kampaajalle ja käydä junalla kauempana tapaamassa rakasta ystävää. Pieniä asioita,mutta isoja minulle joka olin elänyt tietyssä kuplassa. Kun eka palkka tuli olin ihan äimistynyt että minä tein sen mihin pyrinkin. Eikä kyse ollut pelkästä rahasta.

Viihdyinkin tuolla työpaikassa neljä vuotta opiskelun ohella ja olen edelleen tänäkin päivänä kiitollinen entiselle pomolleni ja työkavereilleni. Tuo aika muutti elämäni pysyvästi. Toki sama olisi tapahtunut varmaan jossain muuallakin, mutta hyvä että tapahtui silloin kun olin 16-vuotias enkä 25.
Että semmosta. Muilla vastaavia kokemuksia ja elämän mullistuksia?