Millainen on lapsenomainen aikuinen?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:10"]

Minuakin on kutsuttu lapsenomaiseksi... Huomaan kyllä olevani erilainen kuin muut ikäiseni 29-vuotiaat. Esimerkkeinä: innostun pienistä asioista, eilen huomasin että akvaariokalani ovat saaneet kaksi poikasta ja rupesin innoissani hyppimään ja huutamaan miehelleni toiseen huoneeseen :D ne oli niin pieniä, että juuri ja juuri erotin ne kasvien seasta...

tai jos sataa lunta, niin saatan mennä pyörimään siihen, vaikka olenkin työmatkalla. Muutenkin työmatkat venyvät, kun kävelen metsän poikki ja saatan huomata vaikka jäniksen tai oravan tai tikan, jonka puuhia jään seurailemaan. Lisäksi tykkään keinua yksin leikkipuiston keinuissa, jos huomaan illalla ettei siellä ole ketään paikalla. Tykkään myös laskea mäkeä... melkein kaikki lasten jutut on kivoja. Eikä minulla ole lapsia itselläni, olisi kyllä kiva jos olisi niin saisin samantasoisen leikkikaverin :D

Joo ja lisäyksenä vielä että olen ihan korkeastikoulutettu ja oikeassa työssä yms :)

[/quote]Ihan kuin minä! Paitsi olen 44..

Tässä muutama taisi sekoittaa lapsellisen/lapsekkaan lapsenomaiseen. Lapsenomaisuus on positiivista, lapsekkuus ja lapsellisuus ei. Aikuisella.

Aikuinen, joka suuttuu kun häviää pelissä/väittelyssä/missä tahansa kilpailutilanteessa. Lapsellista ja keskenkasvuista on myös se, että ei osaa ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan, vaan suuttuu, tai puolustautuu/torjuu kritiikin. Lapsellista on myös kokoajan miettiä mitä muut sinusta ajattelevat, ja esittää sen mukaista roolia kuin "odotukset" ovat, eikä aidosti uskalla olla oma itsensä(teinimäinen epävarmuus).

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:45"]

Aikuinen, joka suuttuu kun häviää pelissä/väittelyssä/missä tahansa kilpailutilanteessa. Lapsellista ja keskenkasvuista on myös se, että ei osaa ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan, vaan suuttuu, tai puolustautuu/torjuu kritiikin. Lapsellista on myös kokoajan miettiä mitä muut sinusta ajattelevat, ja esittää sen mukaista roolia kuin "odotukset" ovat, eikä aidosti uskalla olla oma itsensä(teinimäinen epävarmuus).

[/quote]Tämä ei siis ole lapsenomainen vaan nimenoman lapsellinen. Pari muutakin kommentoijaa selvästi ei ymmärrä käsitteiden eroa.

3, 7 ja 12 eivät kuvaa lapsenomaista aikuista vaan kypsymätöntä.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:10"]

Minuakin on kutsuttu lapsenomaiseksi... Huomaan kyllä olevani erilainen kuin muut ikäiseni 29-vuotiaat. Esimerkkeinä: innostun pienistä asioista, eilen huomasin että akvaariokalani ovat saaneet kaksi poikasta ja rupesin innoissani hyppimään ja huutamaan miehelleni toiseen huoneeseen :D ne oli niin pieniä, että juuri ja juuri erotin ne kasvien seasta...

tai jos sataa lunta, niin saatan mennä pyörimään siihen, vaikka olenkin työmatkalla. Muutenkin työmatkat venyvät, kun kävelen metsän poikki ja saatan huomata vaikka jäniksen tai oravan tai tikan, jonka puuhia jään seurailemaan. Lisäksi tykkään keinua yksin leikkipuiston keinuissa, jos huomaan illalla ettei siellä ole ketään paikalla. Tykkään myös laskea mäkeä... melkein kaikki lasten jutut on kivoja. Eikä minulla ole lapsia itselläni, olisi kyllä kiva jos olisi niin saisin samantasoisen leikkikaverin :D

Joo ja lisäyksenä vielä että olen ihan korkeastikoulutettu ja oikeassa työssä yms :)

[/quote]

Tosi mukavalta kuulostat. Itse olen nelikymppinen mies ja juttelen eläimille samalla tavalla kuin ihmisille. Olen ollut vähän maassa yksinäisyydestä johtuen. Pari päivää sitten olin rannassa ja naurulokki äänteli tavalla joka kuulosti täsmälleen ihmisen naurulta. Alkoi väkisinkin itseäkin naurattaa :)

Mulkun perässä juokseva, kupliva, mulkukkainen, mmmmmulkkua haluava

Lapsenomainen ~ lapsenmielinen = aito, teeskentelemätön, luonnollinen, spontaani

Helposti innostuva, herkkä, tunteellinen, iloinen...?

Tiedän yhden 24-vuotiaan naisen, joka keräilee leluja (Disney-tavaraa, My Little Ponyja ja muutakin), pukeutuu Disney-vaatteisiin ja värjää hiuksiaan pastelliväreillä. Hänen kotonaan kaikki on pinkkiä ja/tai söpöä, kirjahyllyt täynnä leluja jne. Luonteeltaan hän on lapsellinen, mutta kuitenkin dramaattinen - vähän kuin uhmaikäinen lapsi. Jostakin defenssistä se kai kertoo. Itse en saa hänen seurastaan mitään irti, koska maailmankatsomus on niin naiivi ja kiinnostuksen kohteet minusta epäkiinnostavia.

up

Herkkä, impulsiivinen

Minuakin on kutsuttu lapsenomaiseksi... Huomaan kyllä olevani erilainen kuin muut ikäiseni 29-vuotiaat. Esimerkkeinä: innostun pienistä asioista, eilen huomasin että akvaariokalani ovat saaneet kaksi poikasta ja rupesin innoissani hyppimään ja huutamaan miehelleni toiseen huoneeseen :D ne oli niin pieniä, että juuri ja juuri erotin ne kasvien seasta...

tai jos sataa lunta, niin saatan mennä pyörimään siihen, vaikka olenkin työmatkalla. Muutenkin työmatkat venyvät, kun kävelen metsän poikki ja saatan huomata vaikka jäniksen tai oravan tai tikan, jonka puuhia jään seurailemaan. Lisäksi tykkään keinua yksin leikkipuiston keinuissa, jos huomaan illalla ettei siellä ole ketään paikalla. Tykkään myös laskea mäkeä... melkein kaikki lasten jutut on kivoja. Eikä minulla ole lapsia itselläni, olisi kyllä kiva jos olisi niin saisin samantasoisen leikkikaverin :D

Joo ja lisäyksenä vielä että olen ihan korkeastikoulutettu ja oikeassa työssä yms :)

Ei osaa vaikka keskustella aikuisten asioista.Jos vaikka kysyy jotain niin toljottaa monttu auki niinkuin ei ymmärtäisi.Vaatetyyli,hiustyyli,puhetyyli voi olla lapsen omainen.Koti voi olla lasten huoneen näköinen väreiltään ja tavaroiltaan.liian naiivia tai näkee kaiken mustavalkoisena,Ei osaa tehdä mitään ilman muita.Tässä jotain vähän tilanteesta riippuen.Lisää esimerkkejä ihmisistä lukisin minäkin. Lapsenomaista voi olla myös vaikka eleet ja ilmeet,yksi noin 20v silloinen kaveri söi kuin lapsi(nyrkki otteella ruokailuvälineestä kiinni,mässytti) ja ilmehdintään kuului lapsen pöllömystynyt silmät pyöreänä tapittaminen.Keskustelu oli myös suhteellisen ei-syvällistä ja vietti pääasiassa aikansa nuorten kirjoja lueskellen.

Höpsö, huumorintajuinen, iloinen ja innostuva tyyppi. Minä. ♡

Aito. Sellainen, joka ei ala esittää mitään, vaikka aikuinen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden 24-vuotiaan naisen, joka keräilee leluja (Disney-tavaraa, My Little Ponyja ja muutakin), pukeutuu Disney-vaatteisiin ja värjää hiuksiaan pastelliväreillä. Hänen kotonaan kaikki on pinkkiä ja/tai söpöä, kirjahyllyt täynnä leluja jne. Luonteeltaan hän on lapsellinen, mutta kuitenkin dramaattinen - vähän kuin uhmaikäinen lapsi. Jostakin defenssistä se kai kertoo. Itse en saa hänen seurastaan mitään irti, koska maailmankatsomus on niin naiivi ja kiinnostuksen kohteet minusta epäkiinnostavia.

Tiedän kuka tuo on ja tunnen läheisesti yhden hänen sisaruksistaan. Tuo koko perhe tuntuu jääneen kehityksessä ihan lapsen tasolle. Mitä lie on tapahtunut, että näin on käynyt.

Se voi olla hyvällä tai huonolla tavalla.

Huonolla tavalla voisi olla esimerkisi: suuttuu, jos ei saa tahtoaan läpi, kiukuttelee ja protestoi lapsenomaisin keinoin esim pitämällä mykkäkoulua.

Voi toisaalta olla myös lapsen tavalla sellainen "ikuinen tutkimusmatkailija", tällaiset ihmiset ovat usein hyviä ajattelemaan ja osaavat katsoa asioita avarasti ja muutenkin ihmisinä todella vilpittömiä ja aitoja. 

Tunnistan osin itseni tuosta yhdestä aiemmasta kommentoijasta. Käyn usein leikkipuistossa keinumassa ja ajattelemassa illalla kahdeksan jälkeen, kun lapset ovat jo lähteneet kotiin eikä kukaan näe. Lumi on kanssa mun juttu, jos joku on juuri kolannut ojaan ison lumikasan ja mulla on toppahousut, melkein pakko hypätä sekaan! Korkeakoulutettu minäkin, oikeustieteellisestä. En osaa ollenkaan nähdä itseäni joskus hankkimassa omia lapsia, kun enhän osaa olla aikuisiksi itsekään. En mä osaisi käskeä lasta lopettamaan soheltamista, lähtisin mukaan sotkemiseen. Jos lapsi piirtelisi seinälle, maalattaisiin seinä liitutaulumaalilla ja piirreltäisiin yhdessä seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Aito. Sellainen, joka ei ala esittää mitään, vaikka aikuinen onkin.

Niinpä. Olispa noita ihmisiä enemmän. Maailma on nykyisellään aika kakka paikka.

See on kun työöntää leipäveiitsen selkään ja "ai ihanaa kunn tulut murut kotiin".