Miksi meillä on mieheni kanssa koko ajan valtataistelua?

Lapsellista!

Koska sä et ymmärrä että miehellä on valta.

En teistä tiedä, mutta minä lopettaisin. En jaksais tuollaista ja olisin ihan mielelläni väärässä (omasta mielestäni oikeassa) ihan vain sen takia ettei tartteis tapella. Toki keskusteluyhteys pitää säilyttää.

Haluatko olla mies?

Lopeta omalta osaltasi. Et voi miehen käytöstä muuttaa, omaasi voit.

Muuta oma käytöksesi, siitä se lähtee. Jos huomaat että miehesi alkaa "taistella", voit sanoa sille, että nyt taitaa taas lähteä lipsumaan vänkäämisen puolelle, joten mä lopetan nyt tähän.

Miksei toisen mielipiteet saa olla oikeita? Nehän on mielipiteitä, ei faktoja. Faktat voi aina tarkistaa, mutta mielipiteitä saa olla yhtä paljon kuin mieliäkin. Se on sitten eri asia, hyväksytkö sä kaikki mielipiteet, ja voitko elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielipiteet menee koko ajan ristiin sun omien kanssa.

Et ole ymmärtänyt vielä, että miehesi on oikeassa.

Sinun takia. Jos mies altistuisi ei sekään olisi lopulta hyvä asia. Vain sinä voit muuttaa tilanteen.

Riippuu siitä millaisista asioista on kyse. Heikko itsetunto ajaa väittelyihin.  Sano miehellesi  oma mielipiteesi asiasta kuin asiasta   kaksi kertaa. Sen jälkeen anna hänen lätistä mitä haluaa. Jos hän kuvittelee että  vaikenemisesi onmyöntymisä johonkin  ja hän  toimii sen mukaan niin   osoita toisin. Sano, "kuvittelit että suostuin johonkin, ja että oma mielikuvituksesti teki tepposet ".

Itse olen  ollut jo vuosia  "yltiöasiallinen". En lähde minkäänlaisiin kinasteluihin mukaan. Surin syy sihen  on se että on idioottimasta jankata samaa asiaa. Jos otan jonkun asian esille vaimon kanssa,  ja hän sanoo  esim. että  "olet itsekin toiminut samoin viime viikolla."  Tähän sanon että "ota asia  puheeksi kun kerkiät,  vaikka huomenna,nyt käsitellään tätä asiaa minkä minä otin esiin." Ellei hän  kykene esille ottamani asian käsittelyyn  ilman että ottaa muita asioita siihen mukaan niin lopetan keskustelun siihen. Jos hän haluaa jatkaa yksinpuhelua niin olkaat hyvät. Menen tietsikalle ja kuulokkeet korviin.

Asiallisuus on kaikki kaikessa.

Lue psykologiaa. Lue sieltä vallasta ja parisuhteesta. Lukea sieltä, miten voi muuttua ja muuttaa. Opettele ymmärtämään itseäsi. Sisäkautta voit muuttua...muuten junssäätte samassa.

voisihan se miehesikin lukea, mutta aloita itsestäsi.

Missä asioissa te "kilpailette"? Siis miten saatte sellaisia tilanteita aikaan? Entinen avopuolisoni oli todella kilpailuhenkinen ja halusi aina olla oikeassa, väitin vastaan vain kun oikeasti olin oikeassa ja otti päähän Se paskan jauhaminen, tarkisti aina Googlesta asioita jos koki "hävinneensä". Hänen kanssaan oli todella raskasta elää. Nykyisen mieheni kanssa puhuimme eilen luonteenpiirteistä ja meillä tilanne on Se, että mies saa elantonsa taiteilijana, minä olen ihan esimiestyössä terveysalalla. Olen toki taiteellinen ja harrastan maalaamista ja kirjoitan. Olen kuitenkin realisti ja en koskaan halunnut tehdä intohimostani ammattia. Mies teki ja kysyinkin haluaisiko hän mielummin että minäkin olisin tehnyt samoin. Hän sanoi, että ei ikinä ottaisi puolisokseen taiteilijaa, koska sellainen ajaa väistämättä kilpailutilanteeseen ja katkeruuteen toisen menestyksestä. Hän on itsekin maalaisjärjellä ajatteleva ja ei myöskään kestäisi mitään pääpilvissä meininkiä. Parisuhde toimii kun persoonat eivät ole liian samanlaiset ja täydennetään toisiaan. Puolisolta tarvitsee aina tukea ja jos kilpaillaan kaiken aikaa on Se todella raskasta ja murentaa itsetuntoa pikkuhiljaa. Teinä selvittäisin asian perinpohjin, syyt Ym tai eroaisin. Elämän ja arjen kuuluu olla pääsääntöisesti kivaa, ei jatkuvaa taistelua.

Koen että alistun mieheni tahdolle jotenkin, jos päästän hänet sekunniksikin niskani päälle. Mieheni isä on ollut oikea maailmaluokan alistaja (nyt kuollut kylläkin) ja pelkään, että miehestäni tulee samanlainen, jos annan yhtään periksi. Merkkejä on olemassa esim. hän halveksuu jos teen asiat eri tavalla, hänen suppea ajatusmaailmansa on ainoa ja oikea, hänen mielipiteensä on ainoa ja oikea, mustavalkoisuudessa ei ole harmaansävyjä. Koskaan. yms yms yms yms

ap

Jos harrastaisitte s/m seksiä kumpi dominoisi ja kumpi alistuisi?

Periaatteessa kumpikin pystyisi kumpaankin rooliin jos tarvetta olisi. Toki meillä ei nyt seksiä ole kuin joitakin kertoja vuodessa, että sinänsä.......

ap

Kannattaa jatkaa maailman tappiin. Onnellinen parisuhde.

Se on sitä, kun kaksi psykopaattia/narsistia on keskenään suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:49"]

Koen että alistun mieheni tahdolle jotenkin, jos päästän hänet sekunniksikin niskani päälle. Mieheni isä on ollut oikea maailmaluokan alistaja (nyt kuollut kylläkin) ja pelkään, että miehestäni tulee samanlainen, jos annan yhtään periksi. Merkkejä on olemassa esim. hän halveksuu jos teen asiat eri tavalla, hänen suppea ajatusmaailmansa on ainoa ja oikea, hänen mielipiteensä on ainoa ja oikea, mustavalkoisuudessa ei ole harmaansävyjä. Koskaan. yms yms yms yms

ap

[/quote]

Mitä ajattelet,  että hän ajattelee sinusta.

Jos omaat tuommoisen asenteen kuin kerrot niin ennen pitkää katoaa uskottavuutesi  miehesi silmissä. Muutenkin asenteesi vaikuttaa tosi huonolta. Kyse voi olla vain siitä,  että sinua ottaa päähän miehesi varmuus  laukoa mileipiteitään. Koet että hän haluaa latistaa omia mielipiteitäsi vaikka hän vain lausuu oman mielipiteen,  mihin  hänellä on täysi oikeus.

Jos hän arvostelee tapaasi toimia niin sano,   että  se ei tunnu hyvältä . Sano että asiat voi tehdä  monella  tapaa,  ja tämä on se tapa millä itse toimit.

Kohtele häntä itseään joskus  samalla lailla, kuin hän kohtelee sinua. Kysy että tuntuuko kivalta. Koita havahduttaa hänet jotenkin. Tarkaile myös itseäsi,  että tiedät oletko itse  väärässä.