Olen ihan väsähtänyt lapsiini, elämääni ja tää muuttuu tästä vielä pahemmaksi...
En kertakaikkiaan jaksa. Tänäänkään en jaksanut lähteä 1v kaksosten kanssa ulos ollenkaan. Pukeminen on kauheata rimpuilua, tyttö ei halua olla leikkipuistossa, vaan itkee koko ajan ja haluaa syliin... eikä myöskään halua olla vaunuissa, vaan huutaa kuin sumusireeni puolet matkasta. Mies tekee pitkiä työpäiviä, eikä sukulaisia eikä ystäviä lähimailla (ollaan miehen työkomennuksella). Oon niin väsähtänyt ettei ole tottakaan....
Syöttäminen ja syöminen on myös kauheaa temppuilua. Ja kaikki muu aika taas roikutaan lahkeessa...päiväunia nukkuivat tänään yhtäaikaa 1 h 15 min josta puoli tuntia tein kotitöitä. Oma lepo jää ihan minimiin. Lisäksi oon vielä raskaanakin (ylläriraskaus) ja sen takia vielä triplaten väsynyt.
Oma töihinpaluu piti olla oikea henkireikä pois tästä synkkyydestä, mutta kovin lyhyeksi jää töihinpaluu tuon ylläriraskauden takia. Lisäksi ajatus kolmesta alle 2-vuotiaasta on aika karmaiseva..
Keksikää jotain positiivista tästä mun tilanteesta.... :-(
Kommentit (30)
eipä käy kateeksi.
Mikähän siinä on, että pienten lasten isät tekee noin pitkää päivää, eihän tuossa ole mitään järkeä.
Itsellänikin on kaksoset ja vauva. Tosin kaksoset ovat jo nyt aika isoja kun vauva syntyi. En olisi koskaan jaksanut jos ikäeroa olisi ollut joku alle 3 v... Valitettavasti mun on sanottava tämä koska se on totta! Olin aivan zombiena ekat vuodet. Rankkaa oli vaikka olikin mies apuna ja sukulaisia lähellä. Mutta kahden vauvan yövalvomiset verottaa ihmistä kuin ihmistä.
Koeta jaksaa! Ainakin miehesi pitäisi yrittää tehdä lyhyempiä päiviä TAI sitten hankit ulkopuolista (maksullistakin) apua! Yritä järkätä itsellesi vapaailtoja esim. Niiden avulla kyllä jaksaa paljon paremmin. Sitten yhtäkkiä lapsetkin ovat isompia ja huomaat että päivät menevät taas paremmin.
Abortti ei tule kysymykseen.
Täälläpäin ei ole MLL:n hoitajia, eikä muitakaan suomea puhuvia hoitajia....
Mut ongelma on lähinnä siis se, että mun oma aika puuttuu lähes kokonaan. Mies on illalla väsynyt töistään, joten hän ei jaksa kuin korkeintaan yhtenä iltana viikossa huolehtia lapsista yksin. Ja lopppujenlopuksi, mitä edes tekisin. Aina ei jaksa shoppailla....liikuntamahdollisuudet on huonot. On tässä kyllä vähän omaa saamattomuuttanikin.
Mut ihanaa palata taas Suomeen...ja kesäkin tulee.
Täällä toinen 1-vuotiaiden kaksosten (ja 3,5-vuotiaan esikoisen) äiti. Varmasti on rankkaa, kun vielä olet raskaanakin. Toivotan paljon voimia! Minnepäin Suomea palaatte?
Siis miten niin vahinkoraskaus? Onko abortti poissuljettu vaihtoehto? Jos on, niin silloin luultavasti niitä voimavaroja vaan löytyy. Tsemppiä.
Ehkä myös miehen työpäivät lyhenee kotimaassa?
Jaksamista sinulle! :)
Kun uusi vauva syntyy ovat kaksoset jo lähes parivuotiaita? Muistan omalla kohdallanikin tuon rasittavan vaiheen kun 1v roikkui ja parkui lahkeessa... 1,5v ei enää roikkunut :) Ja onhan kaksosilla sitten leikkikaveria toisistaan eivätkä kärtä äitiä koko ajan seuraksi :)
Tää raskaus oikeasti lähes pyhällä hengellä käyntiin. Emme oikein vieläkään käsitä, miten ihmeessä meille...
Nukkusit, rentoutuisit!
Vai oliko avaus vaan kyllästynyttä rutinaa? Nytkin sää istut koneella, väsyneenä! MEE NUKKUUN tai sohvalle makaan, lattialle leikkiin lasten kanssa.
Kirjotuksesta sain sen käsityksen et sää et enää osallistu lapsiesi elämään muuten kuin puet ne pakolla ja istutat vaunuissa -ei ihmekään ettei ne muuta kun itke ja kiukuttele.
Juttele neuvolassa ja anna hoitoon pariksi tunniksi jollekin vaikka hoitaja puhuiskin vaikka siansaksaa! Vuoden ikäset kaksoses ei tajua myöskään sua jos sää alat väsyneenä niille tiuskiin.
Muutenkin luit väärin rivien välistä.
Mun suurin ongelma on kai tämä sosiaalinen tyhjiö, joka onneksi täyttyy Suomeen ja töihin palaamisen myötä.
Kertokaa kuinka paljon rankempaa teidän elämänne onkaan. Älkää missään nimessä lohdutelko ap:ta, vaan haukkukaa hänet maan rakoon ja hyppikää sen jälkeen päällä.
Minä heilutan täällä av-noitien lippua ja huudan " jiihaaaaaaa" .
Vierailija:
Tää raskaus oikeasti lähes pyhällä hengellä käyntiin. Emme oikein vieläkään käsitä, miten ihmeessä meille...
Et oot sitten kyllästyny ja se masentaa. No ala viettään ajallasi jotain mielekästä! Saat kyllästymisesi kuriin ja piristyt.
Ja nyt sää varmaan vetoat siihen että sulla on kaks pientä lasta ja oot raskaana? :)
Kuule, on maailmassa muitakin joilla on pieniä lapsia liuta, ei oo rahaa, parisuhde pissii, töissä pomo huutaa.. Kerää ittes ja sulje koneesi ja mene niitten kiukuttelevien lastesi luo ja anna niille aikaasi -eiköhän ala kiukuttelu loppuun. Pienet lapset nyt tykkää olla sylissä eikä tajua miksi vaatteet pitää pukee minuutissa päälle tai äiti alkaa karjuun ja mesoon kun hullu.
Neljän lapsen äitinä (mukana yhdet kaksoset) ymmärrän oikein mainiosti, miltä sinusta tuntuu. Varsinkin tällä hetkellä kun koko perhe vanhempia myöten sairastaa erittäin ärhäkkää ja voimat vievää flunssaa, osalla vatsatauti bonuksena...
Yritä levätä ja hankkia itsellesi apua jostain, muuta neuvoa en voi antaa. Juttele miehesi kanssa ja kysy, voisiko hän osallistua enemmän. Apua voi myös kysyä MLL:n taholta, Väestöliitolta tai mistä tahansa. Toimiiko paikkakunnallasi monikkoperheyhdistys, sieltäkin voisi saada vinkkejä.
Meilläkään ei ole läheskään joka päivä ulkoiltu, varsinkaan silloin kun lapset olivat vielä n. 1vuotiaita eivätkä vielä osanneet edes kävellä, silloin mielestäni oli sulaa hulluutta lähteä ulos vain sen takia että niin pitäisi muka joka päivä tehdä (missä niin on määrätty?).
Tsemppiä vaan ja onnea uudesta vauvasta, kyllä ne lapset sittenkin antavat enemmän kuin ottavat, vaikka välillä on vaikea siihen uskoa :-)
t. Maxi-Tupla
jos teillä on varaa, niin palkkaa joku lastenvahti ja tee jotain kivaa. hieronta tai kampaaja tai jotain, mistä nautit. miehesi voi kyllä joustaa töidensä puolesta sen verran myös, jos hoitajaa ette saa.
Vierailija:
Apua voi myös kysyä MLL:n taholta, Väestöliitolta tai mistä tahansa. Toimiiko paikkakunnallasi monikkoperheyhdistys, sieltäkin voisi saada vinkkejä.
ap:han kirjoitti olevansa miehensä mukana työkomennuksella...
Älä nyt tänne av:lle tule kertomaan, että olet väsynyt. Saat vain haukut, että olet huono äiti. Ei nämä täydelliset, kauniit, ihanat, mahtavat av mammat koskaan väsy tai uuvahda. Ne porskuttaa meikit vimpan päälle laitettuna kauniissa vaatteissa huippulahjakkaiden lasten kanssa ihanassa keväisessä stadissa.
Mutta nyt kun kerran kysyit... saisitko jotenkin edes pienen loman itsellesi? Tai voisiko joku viedä lapset ulos jonain päivänä? Esim. MLL:n hoitaja?