En pode koskaan huonoa omaatuntoa. Millaista se on?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:22"] Ymmärrätkö nolouden tunteen? Minusta se on aika sama asia. Mutta enpä minäkään enää nolostele tai tunne huonoa mieltä teoistani. Olen kasvanut näistä ulos. Jos mokaan, niin mitä sitten? Ja lähtökohtaisesti olen päättänyt, etten enää kadu mitään. [/quote] Joudun työssäni esiintymään paljon, ja alkuun se kyllä nolostutti. Mutta minusta se oli enemmän sellaista kiusallista itsetietoisuutta ja epävarmuutta, joka karisi, kun yleisön edessä olemisesta tuli luontevaa ja usko omiin kykyihin kasvoi. Nolostelusta puuttuu moraalinen elementti eikä se ole tunteena yhtä piinaava (no, joillekuille se voi olla). Yhteistä on se, että kumpikin on kokemus omasta huonoudesta: joko kömpelyydestä/osaamattomuudesta/rumuudesta tai moraalisesta huonoudesta (?) -ap [/quote] Hah, kiinni jäit. Jos et ole koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa, kuinka voit tietää, ettei nolous ole tunteena yhtä piinaava?

[/quote]

No eikö tuo ole totta? Se, etten koskaan pode huonoa omaatuntoa, ei tarkoita, ettenkö voisi aiheesta kuitenkin jotakin tietää. Mutta korjaa toki, jos olen mielestäsi väärässä. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:22"] Ymmärrätkö nolouden tunteen? Minusta se on aika sama asia. Mutta enpä minäkään enää nolostele tai tunne huonoa mieltä teoistani. Olen kasvanut näistä ulos. Jos mokaan, niin mitä sitten? Ja lähtökohtaisesti olen päättänyt, etten enää kadu mitään. [/quote] Joudun työssäni esiintymään paljon, ja alkuun se kyllä nolostutti. Mutta minusta se oli enemmän sellaista kiusallista itsetietoisuutta ja epävarmuutta, joka karisi, kun yleisön edessä olemisesta tuli luontevaa ja usko omiin kykyihin kasvoi. Nolostelusta puuttuu moraalinen elementti eikä se ole tunteena yhtä piinaava (no, joillekuille se voi olla). Yhteistä on se, että kumpikin on kokemus omasta huonoudesta: joko kömpelyydestä/osaamattomuudesta/rumuudesta tai moraalisesta huonoudesta (?) -ap [/quote] Hah, kiinni jäit. Jos et ole koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa, kuinka voit tietää, ettei nolous ole tunteena yhtä piinaava?

[/quote]

No eikö tuo ole totta? Se, etten koskaan pode huonoa omaatuntoa, ei tarkoita, ettenkö voisi aiheesta kuitenkin jotakin tietää. Mutta korjaa toki, jos olen mielestäsi väärässä. -ap
[/quote]
Niin, ei se ole minun kohdallani totta. Ehkä huonon omantunnon kokemus onkin eri ihmisillä erilainen. Mutta en enää usko sinua, ettet olisi huonoa omaatuntoa kokenut. ;)

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:42"]

Mitä sinulle ap merkitsevät "hyvä" ja "paha"?

[/quote]

Nuo ovat minusta uskonnollisia käsitteitä, abstraktioita, joilla ei ole vastineita todellisuudessa. Uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että heidän jumalansa mieltymykset määrittävät sen, mitä tulee tai ei tule tehdä. Kuitenkin meillä muilla on hyvinkin erilaisia käsityksiä toivottavasta ja ei-toivottavasta käyttäytymisestä. Siksi arvoista puhuminen on minusta paljon hyödyllisempää ja jollain konkreettisempaa. En arvioi koskaan omaa tai muiden toimintaa nolla käsitteillä. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:41"]

Ehkä se on tarkoitettu kehittyvälle mielelle (lapselle) joka "tarvitsee" noin karkean keinon oppiakseen. Aikuiselle on jo tullut käsitys mikä on oikein ja väärin, ts mikä aiheuttaa itselle tai muille jonkinlaista vahinkoa ja mikä ei ja on ihan oma vastuullinen valinta miten toimii.

kasvatuksesta tms johtuen joillekin saattaa jäädä päälle lapsenomaisen vahva sisäinen kontrolli ja syyttely..

[/quote]Tämä kuulostaa uskottavalta. Ihmiset toistavat aika usein sellaisia ajatuksia ja tunteita, jotka olivat hyödyllisiä lapsena mutta eivät enää aikuisena. Monet pelot omasta pärjäämisestä ovat tällaisia. Aikuisella on lapseen verrattuna paljon paremmat mahdollisuudet ratkoa ongelmia, asettaa vaikeudet oikeisiin mittasuhteisiin ja hankkia apua, mutta silti stressaava tilanne voi saada mielen perukoilta kuulumaan ajatuksen: "Mä en pysty, mä en selviä."

Vieläkään kukaan ei ole kuvaillut, miltä tämä omatunnon soimaaminen oikeasti tuntuu. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:23"]Niin, ei se ole minun kohdallani totta. Ehkä huonon omantunnon kokemus onkin eri ihmisillä erilainen.

[/quote]

Voisitko sitten kuvailla tätä kokemusta? -ap

Luulen, että olet ap aivan samanlainen kuin tksi ystäväni. Vastaisitko vielä yhteen kysymykseen, haluaisin nimittäin tietää, mitä sinulle merkitsee esimerkiksi toisen pettäminen?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:02"]Luulen, että olet ap aivan samanlainen kuin tksi ystäväni. Vastaisitko vielä yhteen kysymykseen, haluaisin nimittäin tietää, mitä sinulle merkitsee esimerkiksi toisen pettäminen?
[/quote]

Lisäys: erityisesti aviorikos ilman kiinnijäämisen vaaraa.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:02"]

Luulen, että olet ap aivan samanlainen kuin tksi ystäväni. Vastaisitko vielä yhteen kysymykseen, haluaisin nimittäin tietää, mitä sinulle merkitsee esimerkiksi toisen pettäminen?

[/quote]

Yleensä se on varmin tapa tuhota oma parisuhde, pettää läheisen ihmisen luottamus, aiheuttaa tuskaa seurustelukumppanille ja yhteisille ystäville ja tahrata oma maineensa läheisten silmissä. -ap

Hei, mä luulen että toiset kokee sitä voimakasta huonoa omaatuntoa, toiset ennemmin häpeää. Huono omatunto tulee omien sisäisten arvojen loukkaamisesta, häpeä tulee siitä että muut ihmiset tuomitsee. Nolostuminen on vähän sama kuin häpeäminen, mutta lievempi. Häpeä on niin kuin pelko siitä, että kaikki on mennyttä eikä tiedä mitä tehdä (laumaeläimelle tärkeä asia että sosiaalinen ryhmä hyväksyy), ja tuskin sellaista tunnetta kovin usein eläissään ainakaan aikuisena joutuu kokemaan.

Joku joka ehdottomasti on huonon omantunnon kokija varmaankin mieltää, että häpeää tuntevat on vääränlaisia: "Häpeävät vain jos jäävät kiinni", mutta ei se minusta ole niin. Huono omatunto voi olla hyvinkin lamaava ja rajoittava ja pitää ihmisen tiukasti ruodussa vaikka ei olisi syytäkään (koska eihän se ole mikään absoluuttinen tieto, että kun teen näin niin jollekin toiselle käy huonosti, se on vain tunne siitä että niin voi olla). Häpeää tuntevalla on paremmat mahdollisuudet löytää hyviä mutta normien vastaisia toimintatapoja jos vain uskaltaa ottaa riskin, ja lopulta osasta niistä seuraa muutostakin normeissa. Häpeää tunteva voi myös selvemmin pystyä järkeilemään onko omista toimista oikeasti haittaa muille vai ei. Toisaalta kyllä se ryhmäpaine huolehtii siitä, että häpeää tunteva tyyppi ei ihan älyttömyyksiä tee.

Uskoisin että tähän liittyy myös se mielen teorian kehittyminen, pieni lapsi ei tiedä että hän voi tietää jotakin mitä muut ei tiedä, ja tunteina häpeä ja huono omatunto ehkä sekoittuu. Eli se itku silmässä tunnustava lapsi ei välttämättä toimi pelkästä sisäisestä pahasta olosta, vaan pelkää sitä että hänet jo tuomitaan ja hylätään, eli vanhemmat jo tietää vaikka hän ei ole tunnustanut. Tietysti vanhemmat myös monesti käyttää tätä hyväkseen, tietävät että lapsi on tehnyt jotain pahaa ja odottavat vain sitä tunnustusta. Tässä voi olla myös eroja sisarusparvessa kasvaneen ja ainoan lapsen välillä, sisarusparvessa elänyt on voinut oppia nopeammin, ettei vanhemmat tiedä kuka on rikkonut maljakon jos kukaan ei tunnusta, ainoa lapsi (tai sellainen jonka sisarukset on selvästi eri ikäisiä) on aina ollut ainoa mahdollinen syyllinen jos jotakin sellaista tapahtuu.

Minua ihmetyttää, miksi murhamiesten oikeudenkäynnissä päivitellään sitä, etteivät tekijät osoita katumisen merkkejä. Minusta olisi omituisempaa, jos he osoittaisivat. Miksi ihmeessä murhaajat katuisivat jotakin, mitä he suunnittelivat pitkään ja toteuttivat vakaassa aikomuksessa ja painavista syistä? Eiväthän nuo syyt mihinkään katoa, vaikka tekijät jäivätkin kiinni. Katuminen tarkoittaisi, että he eivät tarkoittaneetkaan ottaa toiselta henkeä pois tai eivät kunnolla ajatelleet, mihin ovat ryhtymässä. Suuttumuspuukotuksessa näin voikin olla, mutta murha on suunniteltu juttu.

Pahoittelen, jos esimerkki on jonkun mielestä karkea. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 01:41"]

Ehkä se on tarkoitettu kehittyvälle mielelle (lapselle) joka "tarvitsee" noin karkean keinon oppiakseen. Aikuiselle on jo tullut käsitys mikä on oikein ja väärin, ts mikä aiheuttaa itselle tai muille jonkinlaista vahinkoa ja mikä ei ja on ihan oma vastuullinen valinta miten toimii.

kasvatuksesta tms johtuen joillekin saattaa jäädä päälle lapsenomaisen vahva sisäinen kontrolli ja syyttely..

[/quote]Tämä kuulostaa uskottavalta. Ihmiset toistavat aika usein sellaisia ajatuksia ja tunteita, jotka olivat hyödyllisiä lapsena mutta eivät enää aikuisena. Monet pelot omasta pärjäämisestä ovat tällaisia. Aikuisella on lapseen verrattuna paljon paremmat mahdollisuudet ratkoa ongelmia, asettaa vaikeudet oikeisiin mittasuhteisiin ja hankkia apua, mutta silti stressaava tilanne voi saada mielen perukoilta kuulumaan ajatuksen: "Mä en pysty, mä en selviä."

Vieläkään kukaan ei ole kuvaillut, miltä tämä omatunnon soimaaminen oikeasti tuntuu. -ap
[/quote]
Älä viitsi jankuttaa. Miltä viha tuntuu, miltä ilo tai pelko tuntuu? Sinulle ei vastata, koska tunteita ei voi jäsennellä toiselle ymmärrettäviksi jos hän ei voi tunnetta kokea, kuten sokea ei voi oikeasti tietää mitä näkeminen on. Omatunnon soimaaminen on tunne.

Toki yhtä hyvin voi olla irrationaalisia häpeän tunteita, jotka lamauttaa ihmisen, ja voi olla erittäin hyvin toimiva ja sopivan joustava omatunto, en minä sitä. Irrationaalinen häpeän tunne olisi sitä, että häpeää ihan normaaleja asioita tai vaikkapa ajatuksia, ja vaikka kukaan ei tietäisikään niin häpeää silti. Tai en tiedä sitten onko se taas huonon omatunnon puolella, jos tietää että kukaan ei tiedä. Minäkin joskus ajattelen, että mitä edesmennyt mummokin sanoisi jos näkisi (mummojen paheksunta minun ajatuksissani kohdistuu kotitöihin ja niiden tekemättömyyteen), sekin on hyvin irrationaalista mutta en reagoi ajatukseen voimakkaalla ahdistuksella eikä se jää mieleen pyörimään, ennemmin käytän sitä hetkellisenä työkaluna motivoimaan itseäni.

Minä olen siis ennemmin häpeän tuntija kuin huonon omatunnon tuntija. Ja ajattelen kyllä omahyväisesti niin, että häpeävä on miettinyt sen asian loppuun asti ja tajunnut että se mitä kannattaa pelätä on vasta se "tuomio", ja huonoa omatuntoa poteva taas reagoi tunteella jo epämääräiseen tuomion uhkaan miettimättä mikä se oikeastaan on mitä he pelkäävät, ja kokevat sen sisäisenä pahoinvointina/pelkona. Huono omatunto vaikka tiskaamattomista astioista on minusta järjetöntä, mutta joitakin tekemättömät asiat oikeasti vaivaavat kunnes ne on tehty. Tiskaamattomien astioiden vuoksi häpeäminen, jos joku sattuisi sen haisevan röykkiön näkemään, taas on minusta järkevää.

Mutta huonon omatunnon potijat saavat ihan vapaasti ajatella, että jos ei tunne huonoa omatuntoa niin on moraalisesti kehittymätön ja/tai psykopaatti, en voi perustella miksi näin ei olisi.

t 25

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:45"]

Älä viitsi jankuttaa. Miltä viha tuntuu, miltä ilo tai pelko tuntuu? Sinulle ei vastata, koska tunteita ei voi jäsennellä toiselle ymmärrettäviksi jos hän ei voi tunnetta kokea, kuten sokea ei voi oikeasti tietää mitä näkeminen on. Omatunnon soimaaminen on tunne.

[/quote]

Mielenkiintoista, että pidät viestejäni jankuttamisena ja pyrkimyksiäni hyödyttöminä. Kielellisesti lahjakas, intrapersoonallisesti älykäs ihminen kykenee kuitenkin kuvailemaan tunteita varsin hyvin. Kognitiivisessa psykologiassa tunnustetaan, että tunteiden takana on usein tietoisia tai tiedostamattomia ajatuksia, ja niiden auki kirjoittaminen on ainakin triviaalia, kunhan ne tunnistaa. -ap

Viesti 28 näyttää nyt erityisen pöljältä, kun muut ehditte kirjoittaa väliin :). Se oli vain jatkoksi viesti 25:lle, jossa esitin että häpeä on hyödyllisempi tunne kuin överiksi mennyt huono omatunto. Varmaan onkin, mutta myös häpeä voi mennä överiksi ja huono omatunto taas voi aivan hyvin olla terveellä tasolla.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:42"]Minua ihmetyttää, miksi murhamiesten oikeudenkäynnissä päivitellään sitä, etteivät tekijät osoita katumisen merkkejä. Minusta olisi omituisempaa, jos he osoittaisivat. Miksi ihmeessä murhaajat katuisivat jotakin, mitä he suunnittelivat pitkään ja toteuttivat vakaassa aikomuksessa ja painavista syistä? Eiväthän nuo syyt mihinkään katoa, vaikka tekijät jäivätkin kiinni. Katuminen tarkoittaisi, että he eivät tarkoittaneetkaan ottaa toiselta henkeä pois tai eivät kunnolla ajatelleet, mihin ovat ryhtymässä. Suuttumuspuukotuksessa näin voikin olla, mutta murha on suunniteltu juttu.

Pahoittelen, jos esimerkki on jonkun mielestä karkea. -ap
[/quote]

Olet oikeassa. Tämän yleisen katumattomuuden vuoksi päivitellään myös tuomioiden lyhyyttä Suomessa; monissa maissa käsitetään, että katumukseen kykenemätön tulee oikeasti sulkea loppuiäkseen lukkojen taakse.
Toki myös aidosti katuvia joskus on mutta se lienee on hyvin harvinaista. Esim. sarjamurhaaja Ed Kemper tuntee katumusta, hän ilmiantoi itsensä poliisille ja on tuskainen teoistaan.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:51"]

Huono omatunto vaikka tiskaamattomista astioista on minusta järjetöntä, mutta joitakin tekemättömät asiat oikeasti vaivaavat kunnes ne on tehty. Tiskaamattomien astioiden vuoksi häpeäminen, jos joku sattuisi sen haisevan röykkiön näkemään, taas on minusta järkevää.

[/quote]

Kyllä! Koska tiedän ihmisten muodstavan käsityksensä minusta osittain tällaisten merkkien perusteella, minua ainakin nolottaisi pitää tiskivuoria lavuaarissa. Se viestisi, että olen laiska, elämänhallinnassani olisi puutteita tai en välittäisi siisteydestä. En pidä näitä asioita totena, joten en halua tällaista käsitystä myöskään antaa.

Tietysti jonkun mielestä tiskit ovat vain merkki elämää rakastavasta ja boheemista luonteenlaadusta ja rentoudesta, mutta itse en ajattele niin, ja se tietysti vaikuttaa myös tuohon häpeän tai nolouden kokemiseen.

Voisiko yksinkertaistaa:

Häpeä: "Voi ei, muut ajattelevat minun olevan huono ihminen!"

Huono omatunto: "Voi ei, olen toiminut väärin ja olen huono ihminen!" -ap

Vastausta tässä:

Se muistuttaa pelon, häpeän ja surun tunteiden sekoitusta. Siinä ikäänkuin kokee pahaa mieltä sen pahan teon uhrin tai kohteen puolesta ja eläytyy empaattisesti siihen kohteen pahaan oloon. Itselleni voi tulla sellaisesta fyysisesti paha olo (vatsassa kaihertaa ja tulee ahdistunut olo). Pahan olon korjaa se, että tunnustan tekoni ja korvaan vahingot, jos mahdollista. Tosin silti omatunto voi soimata siitä vielä sen jälkeenkin, sillä haluan ihmisille hyvää. En voi kontrolloida sitä tunnetta kovinkaan paljoa, vaan se vain tulee samoin kuin ilo tai surukin.

Oma aviomieheni ei oman kertomansa mukaan koe huonoa omaatuntoa käytännössä mistään, eikä kadu pahoja tekojaan (esim. väkivalta, valehtelu, muiden omaisuuden rikkominen ja itsekkäät teot). Hänen mielestään esim. itkukin on joko heikkouden merkki tai manipulointia. Toisaalta hän ei ole myöskään koskaan aidosti rakastanutkaan ketään. Hän vain elää - sinänsä menestyy kyllä, mutta tunnepuoli on lähes kuollut tai ainakin hyvin rajoittunut.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:02"]

Vastausta tässä: Se muistuttaa pelon, häpeän ja surun tunteiden sekoitusta. Siinä ikäänkuin kokee pahaa mieltä sen pahan teon uhrin tai kohteen puolesta ja eläytyy empaattisesti siihen kohteen pahaan oloon. Itselleni voi tulla sellaisesta fyysisesti paha olo (vatsassa kaihertaa ja tulee ahdistunut olo). Pahan olon korjaa se, että tunnustan tekoni ja korvaan vahingot, jos mahdollista. Tosin silti omatunto voi soimata siitä vielä sen jälkeenkin, sillä haluan ihmisille hyvää. En voi kontrolloida sitä tunnetta kovinkaan paljoa, vaan se vain tulee samoin kuin ilo tai surukin. Oma aviomieheni ei oman kertomansa mukaan koe huonoa omaatuntoa käytännössä mistään, eikä kadu pahoja tekojaan (esim. väkivalta, valehtelu, muiden omaisuuden rikkominen ja itsekkäät teot). Hänen mielestään esim. itkukin on joko heikkouden merkki tai manipulointia. Toisaalta hän ei ole myöskään koskaan aidosti rakastanutkaan ketään. Hän vain elää - sinänsä menestyy kyllä, mutta tunnepuoli on lähes kuollut tai ainakin hyvin rajoittunut.

[/quote]

Mitkä on niitä tekoja, joista koet huonoa omatuntoa?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:07"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:02"]

Vastausta tässä: Se muistuttaa pelon, häpeän ja surun tunteiden sekoitusta. Siinä ikäänkuin kokee pahaa mieltä sen pahan teon uhrin tai kohteen puolesta ja eläytyy empaattisesti siihen kohteen pahaan oloon. Itselleni voi tulla sellaisesta fyysisesti paha olo (vatsassa kaihertaa ja tulee ahdistunut olo). Pahan olon korjaa se, että tunnustan tekoni ja korvaan vahingot, jos mahdollista. Tosin silti omatunto voi soimata siitä vielä sen jälkeenkin, sillä haluan ihmisille hyvää. En voi kontrolloida sitä tunnetta kovinkaan paljoa, vaan se vain tulee samoin kuin ilo tai surukin. Oma aviomieheni ei oman kertomansa mukaan koe huonoa omaatuntoa käytännössä mistään, eikä kadu pahoja tekojaan (esim. väkivalta, valehtelu, muiden omaisuuden rikkominen ja itsekkäät teot). Hänen mielestään esim. itkukin on joko heikkouden merkki tai manipulointia. Toisaalta hän ei ole myöskään koskaan aidosti rakastanutkaan ketään. Hän vain elää - sinänsä menestyy kyllä, mutta tunnepuoli on lähes kuollut tai ainakin hyvin rajoittunut.

[/quote]

Mitkä on niitä tekoja, joista koet huonoa omatuntoa?
[/quote]

Ehkä itse koen aika helpostikin huonoa omaatuntoa, mutta vaikkapa siitä, jos en ole soittanut vanhalle mummolleni pitkään aikaan tai jos en ole hoitanut jotain arkista velvollisuuttani ajoissa. Niistä tulee syyllinen ja paha olo, mutta pyrin korjaamaan asian. Itselleni tulee huono omatunto myös asioista, jotka olen tehnyt vahingossa väärin (en siis tahallani). Vielä huonompi omatunto tulee, jos vaikkapa sanon ilkeästi tai epäkohteliaasti jollekin ihmiselle, vaikka se ihminen olisi ensin ollut minuakin kohtaan ilkeä ja vaikka olisin "vain" menettänyt malttini.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:02"]

Se muistuttaa pelon, häpeän ja surun tunteiden sekoitusta. Siinä ikäänkuin kokee pahaa mieltä sen pahan teon uhrin tai kohteen puolesta ja eläytyy empaattisesti siihen kohteen pahaan oloon. Itselleni voi tulla sellaisesta fyysisesti paha olo (vatsassa kaihertaa ja tulee ahdistunut olo). Pahan olon korjaa se, että tunnustan tekoni ja korvaan vahingot, jos mahdollista. Tosin silti omatunto voi soimata siitä vielä sen jälkeenkin, sillä haluan ihmisille hyvää. En voi kontrolloida sitä tunnetta kovinkaan paljoa, vaan se vain tulee samoin kuin ilo tai surukin.

[/quote]

Kiitos erinomaisesta vastauksesta. Juuri näin olin ymmärtänytkin huonon omatunnon toimivan. En tosiaan muista, että olisin koskaan tuntenut noin.

Jos kohtelen ystävääni huonosti, ajattelen pikemminkin: "Nyt taisi tulla mokattua. En haluaisi itseänikään kohdeltavan tällä tavalla, joten olen selvästi väärässä. Haluan tämän ystävyyden jatkuvan, joten parempi pyytää anteeksi ja tarjoutua hyvittämään asia. Olisi kamalaa, jos ystävyys loppuisi tähän." Tunnistan toisen tunteet, mutta en eläydy niihin voimakkaasti.

Tiedän joidenkin potevan huonoa omaatuntoa riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet jotakin väärää. Esimerkiksi oma äitini on tällainen. Jos joku loukkaantuu hänelle, hän syyttää aina ensimmäisenä itseään. Hänelle ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen reagoisikin kohtuuttomasti tai kiukuttelisi muuten omiaan. Tämä näyttää ainakin näin ulkopuolisesta todella stressaavalta tavalta toimia ihmisten kanssa. Minulle luontainen reaktio on vetäytyä pohtimaan, onko joku todella toiminut väärin, ja miten tilanteen voisi korjata. -ap