Onko joku lähipiirissäsi yhtäkkiä ns. "Flipannut"?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:38"]Minä itse olen. Ysiluokan syksyllä. Ahdisti todella, todella paljon ja sitten muisti katkesi. Olin kuulemma sihissyt opettajalle, joka oli kysynyt minulta jonkun ihan normaalin kysymyksen, että jos tämä enää ikinä kysyy minulta mitään, niin viillän kurkkuni auki.

Minut siirrettiin käytävälle odottamaan terkkaria ja olin sillä välin raapinut itseltäni kynsillä ranteet auki (verta tuli, mutta vain vähän) ja olin saanut raavittua itselleni n.15cm pitkän ja 5cm leveän mustelman vasempaan käteen. En edes tiedä miten sain tehtyä sellaisen. Seuranani oli yksi avustaja, joka ei uskaltanut tehdä mitään. Katsoi vain.

Terkkari oli soittanut jonnekkin nähtyäni minut ja ambulanssi soitettiin paikalle. Tässä vaiheessa välitunti oli just alkanut ja oppilaita alkoi virrata käytävälle. Romahdin lattialle, kiljuin ja revin hiuksia tuppoina päästäni. Raavin itseäni, itkin, huusin, kiljuin.

Ambulanssi tuli ja ensiapuun. Sieltä suljetulle osastolle, vahva lääkitys päälle ja ensimmäiset tarkat muistikuvat olivat vasta viikon päästä tapahtuneesta. Osaksi lääkityksen vuoksi.

Itse muistan vain sen, että kävelin käytävään, sen, että ympärillä oli paljon ihmisiä ja sen, kun ambulanssin henkilökunta kysyivät minulta kävelenkö itse, vai viedäänkö minut pakolla. Loput olen kuullut jälkikäteen kavereilta ja hoitopalavereissa.

Taisi olla sellainen pieni burn out. Jotkut sanoivat psykoosiksi. Olin osastolla jotain kuukauden kaksi ja muutin sieltä lastenkotiin, jossa asun yhäkin. Olen nyt 17-v ja diagnoosina masennus, paniikkihäiriö ja skitsofrenia, joihin syön lääkkeitä.
[/quote]

Oliko sinulla ollut aiemmin mitään? Masennusta, ahdistuneisuutta tms.

Siskon mies sekosi työpaikallaan. En tiedä mitä teki, mutta ambulanssilla lähti. Ja joutui luopumaan työpaikastaan. Masennusta ja alkoholismia oli ollut aikaisemmin, eli ei ihan yllätyksenä tullut.

Tuttuni (ex-)mies.

Eräänä aamuna sanoi lähtevänsä lenkille, mutta lähtikin salaa ulkomaille. Tämän jälkeen käytön muuttui täysin, petti, pelasi rahansa, rikkoi tahallaan autonsa, syytti tuttuani ruoan myrkyttämisestä ja valvontakameroiden asentamisesta asuntoon yms.

Ei suostunut hoitoon, mutta ilmeisesti mielisairaus puhkesi yhtäkkiä (miehen perheessä skitsofreniaa yms). Todella ikävä juttu, olivat juuri menneet naimisiin ja hankkineet kämpän, lapsikin tulossa.

Ystäväni ex-kumppani pimahti kesken illanvieton baarissa. Paiskoi laseja seiniin ja karjui muille asiakkaille. Ei ollut edes pahasti humalassa eli flippaus kyseessä. Joskus ton tapahtuneen jälkeen oon miettinyt, kuin kauheeta ois flipata yhtäkkiä niin pahasti että menettää täysin kontrollin itseensä :/

On veljeni. Aiemmin täysin normaali nuorimies, harrastuksia, liuta kavereita ja kyläili, kutsui kylään. Löysi naisen ja nyt 5v myöhemmin pisti välit poikki perheeseensä. Vuosien varrella hylännyt harrastukset, ystävät ja menot. Ketään ei ole enää jäljellä. Kukaan ei saanut mennä kylään eikä enää soitella turhanpäiväisiä kuulumisia. Vain hän itse merkitsee jotain tässä maailmassa ja vain hänellä on oikeus olla itsekäs. Ja sitä pitää kunnioittaa. Itse saa haastaa riitaa ja laukoa mitä sylki suuhun tuo, soittelevat kännissä ja haukkuvat kaikki. Vuosisadan draama saadaan aikaiseksi ihan perus kuulumisten kysymisellä.

Äitini. Sukujuhlissa alkoi itkeä kovaan ääneen ja huusi ettei isän suku häntä ikinä ole hyväksynyt.

Ex mieheni. Kännissä alkoi heitellä tavaroita pitkin seiniä, huusi minulle että lopeta lopeta lopeta, vaikka istuin sohvalla (paniikissa) ihan hiljaa. Normaalisti oli siis tosi kiltti ja rauhallinen mies.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:27"]Ex mieheni. Kännissä alkoi heitellä tavaroita pitkin seiniä, huusi minulle että lopeta lopeta lopeta, vaikka istuin sohvalla (paniikissa) ihan hiljaa. Normaalisti oli siis tosi kiltti ja rauhallinen mies.
[/quote]

Eikö ne kiltit ja rauhalliset oo just niitä vaarallisimpia :/

Isoisäni isä oli isäni tarinan mukaan lähtenyt hirttäytymään kesken syntymäpäiväjuhlien.

Minä itse olen. Ysiluokan syksyllä. Ahdisti todella, todella paljon ja sitten muisti katkesi. Olin kuulemma sihissyt opettajalle, joka oli kysynyt minulta jonkun ihan normaalin kysymyksen, että jos tämä enää ikinä kysyy minulta mitään, niin viillän kurkkuni auki.

Minut siirrettiin käytävälle odottamaan terkkaria ja olin sillä välin raapinut itseltäni kynsillä ranteet auki (verta tuli, mutta vain vähän) ja olin saanut raavittua itselleni n.15cm pitkän ja 5cm leveän mustelman vasempaan käteen. En edes tiedä miten sain tehtyä sellaisen. Seuranani oli yksi avustaja, joka ei uskaltanut tehdä mitään. Katsoi vain.

Terkkari oli soittanut jonnekkin nähtyäni minut ja ambulanssi soitettiin paikalle. Tässä vaiheessa välitunti oli just alkanut ja oppilaita alkoi virrata käytävälle. Romahdin lattialle, kiljuin ja revin hiuksia tuppoina päästäni. Raavin itseäni, itkin, huusin, kiljuin.

Ambulanssi tuli ja ensiapuun. Sieltä suljetulle osastolle, vahva lääkitys päälle ja ensimmäiset tarkat muistikuvat olivat vasta viikon päästä tapahtuneesta. Osaksi lääkityksen vuoksi.

Itse muistan vain sen, että kävelin käytävään, sen, että ympärillä oli paljon ihmisiä ja sen, kun ambulanssin henkilökunta kysyivät minulta kävelenkö itse, vai viedäänkö minut pakolla. Loput olen kuullut jälkikäteen kavereilta ja hoitopalavereissa.

Taisi olla sellainen pieni burn out. Jotkut sanoivat psykoosiksi. Olin osastolla jotain kuukauden kaksi ja muutin sieltä lastenkotiin, jossa asun yhäkin. Olen nyt 17-v ja diagnoosina masennus, paniikkihäiriö ja skitsofrenia, joihin syön lääkkeitä.

Meidän suvun yksi tyttö, jota pidettiin ns. Kunnon perheestä tulleelta, jäi kiinni huumeiden myymisestä, jonka jälkeen vaipui psykoosiin.

Kaverini. Oli just mennyt kihloihin poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa oli seurustellut kolme vuotta. Oli paria viikkoa aiemmin aloittanut masennuslääkityksen ja olivat viettämässä iltaa kaveriporukalla yhden kotona, kunnes oli ykskaks juossut parvekkeelle ja hypännyt alas viidennestä kerroksesta :( Oli kuulemma vaikuttanut hetkeä ennen ahdistuneelta, mutta kukaan ei osannut odottaa tuota mitä tapahtui.

Oma siskoni sekosi täysin, kun hänen esikoisensa syntyi :( oli kauheaa katsoa, kun elämänilo ja oma sisko häviää johonkin kauas... Viiltelyä ja hiusten repimistä :(

Joo, Antti Tuisku, aina kun Haddaway soi, ja sit peto on irti! :O

Työkaverini purskahti itkuun kesken työpäiväänsä kesken syömisensä. Ruoka alkoi hohtaa vaarallisesti. Vietti viikon psykiatrisella osastolla.

Surullisia tarinoita. Otan osaa :*(

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:38"]Minä itse olen. Ysiluokan syksyllä. Ahdisti todella, todella paljon ja sitten muisti katkesi. Olin kuulemma sihissyt opettajalle, joka oli kysynyt minulta jonkun ihan normaalin kysymyksen, että jos tämä enää ikinä kysyy minulta mitään, niin viillän kurkkuni auki.

Minut siirrettiin käytävälle odottamaan terkkaria ja olin sillä välin raapinut itseltäni kynsillä ranteet auki (verta tuli, mutta vain vähän) ja olin saanut raavittua itselleni n.15cm pitkän ja 5cm leveän mustelman vasempaan käteen. En edes tiedä miten sain tehtyä sellaisen. Seuranani oli yksi avustaja, joka ei uskaltanut tehdä mitään. Katsoi vain.

Terkkari oli soittanut jonnekkin nähtyäni minut ja ambulanssi soitettiin paikalle. Tässä vaiheessa välitunti oli just alkanut ja oppilaita alkoi virrata käytävälle. Romahdin lattialle, kiljuin ja revin hiuksia tuppoina päästäni. Raavin itseäni, itkin, huusin, kiljuin.

Ambulanssi tuli ja ensiapuun. Sieltä suljetulle osastolle, vahva lääkitys päälle ja ensimmäiset tarkat muistikuvat olivat vasta viikon päästä tapahtuneesta. Osaksi lääkityksen vuoksi.

Itse muistan vain sen, että kävelin käytävään, sen, että ympärillä oli paljon ihmisiä ja sen, kun ambulanssin henkilökunta kysyivät minulta kävelenkö itse, vai viedäänkö minut pakolla. Loput olen kuullut jälkikäteen kavereilta ja hoitopalavereissa.

Taisi olla sellainen pieni burn out. Jotkut sanoivat psykoosiksi. Olin osastolla jotain kuukauden kaksi ja muutin sieltä lastenkotiin, jossa asun yhäkin. Olen nyt 17-v ja diagnoosina masennus, paniikkihäiriö ja skitsofrenia, joihin syön lääkkeitä.
[/quote]

Oliko sinulla ollut aiemmin mitään? Masennusta, ahdistuneisuutta tms.
[/quote]

Minua on kiusattu seiskalta asti, mutta ei erityisemmin mitään sen pahempaa. Olin käynyt seiskalla ja kasilla pari kertaa juttelemassa kuraattorilla koulukiusaamisesta ja ahdistuksesta, mutta se ei johtanut mihinkään ja jatkoin koulua normaalisti. Sitten ysin syksyllä *naps* ja tuo tapahtui.

- 17 -

Niin ja isän puolella sukua on skitsofreniaa, mutta ihan lähisuvussa ei ole mitään.

- 17 -

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:54"]Tässä hetki sitten tuttuni, kahden pienen lapsen äiti, teeskenteli muistin menetyksen ja alkoi viettämään teinielämää. Luulee kuulemma olevansa ammattikoulussa eikä muista lapsiaan tai miestään tms..
[/quote]

M?

Yksi kaveri. Porukan ilopilleri ja hauskuuttaja, just se joka saa kaikkiin eloa ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Oli myös kaunis ja hyvä koulussa ja vaan niin "täydellinen" ihminen. Yhtäkkiä flippasi. Talvella juoksi laituria pitkin ja hyppäsi jäiseen mereen. Sukeltajilta kesti kauan löytää hukkunut ruumis... jälkeenpäin saatiin kuulla että hänellä oli ollut syömishäiriö, ahdistusta, uniongelmianja masennusta ainakin viisivuotta ennen itsemurhaa. En vieläkään usko todeksi :/