Lue keskustelun säännöt.
Perhe ja koiran hankinta
29.05.2015 |
Olemme pariskunta jotka olleet yhdessä 7v ja naimissa 2v, meillä on myös kaksi lasta. Ongelma olisi seuraava, itselläni on lapsesta asti aina ollut koiria ja myös aikuisiällä mutta vaimollani ei muuta kuin meidän edellinen koira. Jouduimme juuri vastikään lopettamaan edellisen ja olen sanonut että jatkossakin tiedän että haluan koiran mutta vaimoni on jyrkästi sitä mieltä että koiraa ei tule tai tulee ero, en halua todellakaan perheestäni eroon mutta miksi mun pitäisi luopua jostain niin rakkaasta asiasta kuin koiratkin on mulle?.
Koiraamme mikä nytkin meillä oli niin hoidin pääasiassa yksin ja silloin otettiin yhteisymmärryksessä mutta sitten vaimo vain nyt sanoi ettei kestä koiria kun karvaakin tulee, asia vaivaa hirveästi koska jo yhteen mennessä vaimoni tiesi että olen koira ihminen ja olen useasti sanonut että elämääni koirat kuuluvat.
Rakastan perhettäni enkä halua heistä luopua todellakaan mutta en haluaisi luopua myöskään isosta osasta elämääni, en itsekään vaimoltani pyytäisi tälläistä uhrausta tai tekemään mitään valintoja. Tärkeintä on kuitenkin perhe mutta mielestäni olisi kohtuullista että vaimoni vain hyväksyisi asian, tietysti ketään ei voi pakottaa eikä koiralle olisi kiva tulla perheeseen missä kaikki eivät sitä halua, pieni asia maailmaa ajatellen mutta itseä vaivaa...
Kommentit (10)
Sanoi ettei vain pidä koirista vaikka nyt myös suri kun jouduin lopettamaan, ja käytteli välillä ulkona omasta tahdostaan jne, sanoi pääsyyksi että koirasta riesaa eikä koti pysy siistinä. Itselleni ja vanhimmalle tytöllekin on kova paikka kun ei ole koiraa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä asia, missä minusta toista ei voi vaatia sopeutumaan. Koira ON kuitenkin tosi iso osa sitä arkielämää, ja joitain ihmisiä koirat vaan ärsyttävät. Syynä mikä milloinkin: karva kotona, tassunjäljet matoissa, satunnaiset oksentelut matolle, pentuajan pissailut, tai ihan vaan se että joitain ärsyttää kun koira koko ajan on siinä lähellä ja tulee kuin varjo perässä kun menee jonnekin kotonaan. Ei minusta sellaista joka ei koiraa halua katsella omassa taloudessaan, voi vaatia sitä tekemään.
Ja mulla itselläni on 2 koiraa eli en ole koiravastainen mitenkään. Ja on sitä itseltäkin mennyt pari seurustelusuhdetta sivu suun siksi, että kaveri joka olisi muuten ollut sopivan oloinen ja kiva, ei vaan ollut oikein koiria sietävä ihminen, ja minä taas olen ottanut koirani sillä perusteella että hoidan ne niiden elämän loppuun ellei jokin täysin ylivoimainen este (tyyliin että neliraajahalvaannun) sitä estä.
Ymmärrän jos lapset on pieniä, että karvat ärsyttää. Anna ajan kulua, kyllä se siitä!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:12"]
Sanoi ettei vain pidä koirista vaikka nyt myös suri kun jouduin lopettamaan, ja käytteli välillä ulkona omasta tahdostaan jne, sanoi pääsyyksi että koirasta riesaa eikä koti pysy siistinä. Itselleni ja vanhimmalle tytöllekin on kova paikka kun ei ole koiraa..
[/quote]
Tuo siisteys on vaan osalle tosi tärkeä asia eikä sille oikein voi mitään jos niin on. Ihan faktahan se on että kyllä koira siihen siisteyteen vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisi elää siististi. Karvaa lähtee ihan joka koirasta. Ja vaikka pesisi ja pyyhkisi tassut hyvin lenkkien jälkeen niin kyllä meillä ainakin silti valkoisiin mattoihin tulee harmautta tassuista niin että aika usein täytyy pesettää niitä.
Minäkin omasta mielestäni tein selväksi jo alussa että elämääni koirat kuuluvat ja että haluan koiria jatkossa ja silloin vaimolla ei ollut kokemusta koirista yhtään, ja vaikka oli maailman upea luontoisin koira ja hyvä käytöksinen niin silti vain alkoi puskea esiin että jatkossa ei halua koiraa.. On vain vaikea kuvitella jatkavansa ilman että ikinä olisi koiraa enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikista koirista lähde karvaa. Eli miten olisi rodun vaihtaminen? Lisäksi koiralle kurahaalari&tassujen pesu ulkoa tultaessa. Ja hoidat tietenkin koiran yksin. Onko teillä koiralle hoitopaikkaa olemassa, että voitte reissata ilman koiraa?
Ymmärrän vähän molempia, tosin kurjaa vaimolta nyt kieltää uutta koiraa, jos on alusta asti tiennyt sinun olevan koiraihminen.
Meillä oli vähän sama tilanne, mies ei olisi koiraa tahtonut mutta minä ilmoitin , että en jousta ja koira tulee. Toki hoidan sen yksin (lasten kanssa) ja pyrin osallistumaan siivoukseen enemmä kuin mies. Mies on kyllä sittemmin sanonut, että on se kiva kun tuli hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut tähän asti muutenkin aina eri rotu joten rodunvaihto ei ongelma mutta karvatonta koiraa en haluaisi :) tähänkin asti olen todella huolellisesti putsannut tassut ja harjaillut karvoja pois turkista. Ja tottakai jokaisesta koirasta tulee kaikenlaista sotkua jne, reissaamista koira ei haitannut ikinä joten se ei ole ongelma..
En tarkoittanut karvatonta, vaan useista trimmattavista ja nypittävistä ei lähde karvaa (villakoirat, bichon-koirat, vesikoirat, jotkut terrierit). Äidilläni on dalmatialainen ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikki halua koiraa josta lähtee karvaa.
- 8
Voi höh. Eikö pitänyt edellisestä koirasta? Koirasta on niin paljon iloa lapsillekin ja varsinkin sinulle. Outoa, jos ei ole muuta perustelua kuin karvanlähtö.