Miten parantaa itsetuntoa? Huonommuudentunne

Ei kaikki koe noin, mutta ei se aina ole edes pelkkä harhaluulo. Kyllä se fakta on että joitain ihmisiä toiset vieroksuu, koska nämä ovat jollain tapaa erilaisia. Itsekin olen aina ollut sellainen, erilainen, sisäänpäinkääntynyt. Nuorempana se tuotti kovasti ahdistusta ettei löytynyt samanhenkistä seuraa ja "tavalliset" välttelivät minua, joskus jopa kiusasivat.

Kolmenkympin iän jälkeen olen kuitenkin alkanut rakastaa itseäni juuri tällaisenani, enkä kaipaa enää hyväksyntää ihmisiltä.

Kiitos #2. Ehkä olen jotenkin erilainen, kun sama toistuu, mihin menenkin. Olen kai jotenkin nörttimäinen. En tiedä, miten mukavia kaikki muut naiset ovat, kun heillä on tyttöjen iltoja ja keskinäisen kehun kerhoja ja bilereissuja. Minä olen jäänyt vastaavista paitsi. Toisaalta en kai kaipaakaan enää hyväksyntää niin paljon, kun olen myös jo 30-vuotias. Jotenkin vaan enemmän ihmetyttää. Esim töissä joku toisista juoruileva töiden välttelijä on suositumpi kuin minä, joka en juoruile muista (vielä suuremman epäsuosion pelossa, en ole mikään pyhimys). Siis joku "tavallinen" saa toisten hyväksynnän ja tuen, vaikka olisi miten ikävä, kun itse ei saa, vaikka koittaa olla mukava. Ap

Olen ollut samanlainen. Helpotuksia on tuottanut seuraavat asiat: Introverttiuden hyväksyminen, ylianalysoinnin lopettaminen sosiaalisissa tilanteissa, omien vahvuuksien ja mielenkiintojen löytäminen, vahvan oman identiteetin rakentaminen muiden mielipiteistö välittämättä, kaltaisensa seuran löytäminen.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:03"]

Kiitos #2. Ehkä olen jotenkin erilainen, kun sama toistuu, mihin menenkin. Olen kai jotenkin nörttimäinen. En tiedä, miten mukavia kaikki muut naiset ovat, kun heillä on tyttöjen iltoja ja keskinäisen kehun kerhoja ja bilereissuja. Minä olen jäänyt vastaavista paitsi. Toisaalta en kai kaipaakaan enää hyväksyntää niin paljon, kun olen myös jo 30-vuotias. Jotenkin vaan enemmän ihmetyttää. Esim töissä joku toisista juoruileva töiden välttelijä on suositumpi kuin minä, joka en juoruile muista (vielä suuremman epäsuosion pelossa, en ole mikään pyhimys). Siis joku "tavallinen" saa toisten hyväksynnän ja tuen, vaikka olisi miten ikävä, kun itse ei saa, vaikka koittaa olla mukava. Ap

[/quote]

Ei ihmiset arvota toisiaan pääosin sen perusteella kuka on hyvä ihminen ja kuka ei, joidenkin arvokysymysten perusteella. Se kenestä ihmiset pitää ja kenestä ei on paljon hienovaraisemmista asioista kiinni, jonkinlaisesta henkilökemiasta joka lähinnä vaistotaan paljolti tiedostamatta. Lisäksi pääosin sellaisista pidetään jotka on ekstrovertteja ja avoimia, helppoja kohdata. Ei siinä haittaa yhtään jos toinen on vähän juorukello tai omaa jotain muuta negatiivisia piirteitä -ellei ne piirteet ole ihan äärimmäisiä- jos muuten tuntuu että synkkaa ja on helppo jutella toisen kanssa. 

Minä olen sitä mieltä, että jos on sellainen luonnostaan vähän erilainen, kuten itsekin olen, niin ei kannata yrittää ihmisiä miellyttääkseen muuttaa itseään. Minä kokeilin sitä nuorempana, olin oikea perseennuolija joka yritin olla ihmiselle sitä mitä hän näytti odottavan, keltatakseni. Useimmiten se ei edes toiminut, ihmiset kyllä vaistoaa sen epäaitouden. Mutta silloin jos se jonkun kanssa toimi, niin se hyväksyntä ja ystävyys ei yhtään tyydyttänyt, koska sen tiesi että sitä ei saa minun oikea persoonani, vaan pelkkä näytelty valekuori. Siksi olen päätynyt hyväksymään sen että 99% ihmisistä ei miinusta pidä, muta se on ihan sama.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:03"]

Kiitos #2. Ehkä olen jotenkin erilainen, kun sama toistuu, mihin menenkin. Olen kai jotenkin nörttimäinen. En tiedä, miten mukavia kaikki muut naiset ovat, kun heillä on tyttöjen iltoja ja keskinäisen kehun kerhoja ja bilereissuja. Minä olen jäänyt vastaavista paitsi. Toisaalta en kai kaipaakaan enää hyväksyntää niin paljon, kun olen myös jo 30-vuotias. Jotenkin vaan enemmän ihmetyttää. Esim töissä joku toisista juoruileva töiden välttelijä on suositumpi kuin minä, joka en juoruile muista (vielä suuremman epäsuosion pelossa, en ole mikään pyhimys). Siis joku "tavallinen" saa toisten hyväksynnän ja tuen, vaikka olisi miten ikävä, kun itse ei saa, vaikka koittaa olla mukava. Ap

[/quote]

Ei ihmiset arvota toisiaan pääosin sen perusteella kuka on hyvä ihminen ja kuka ei, joidenkin arvokysymysten perusteella. Se kenestä ihmiset pitää ja kenestä ei on paljon hienovaraisemmista asioista kiinni, jonkinlaisesta henkilökemiasta joka lähinnä vaistotaan paljolti tiedostamatta. Lisäksi pääosin sellaisista pidetään jotka on ekstrovertteja ja avoimia, helppoja kohdata. Ei siinä haittaa yhtään jos toinen on vähän juorukello tai omaa jotain muuta negatiivisia piirteitä -ellei ne piirteet ole ihan äärimmäisiä- jos muuten tuntuu että synkkaa ja on helppo jutella toisen kanssa. 

Minä olen sitä mieltä, että jos on sellainen luonnostaan vähän erilainen, kuten itsekin olen, niin ei kannata yrittää ihmisiä miellyttääkseen muuttaa itseään. Minä kokeilin sitä nuorempana, olin oikea perseennuolija joka yritin olla ihmiselle sitä mitä hän näytti odottavan, keltatakseni. Useimmiten se ei edes toiminut, ihmiset kyllä vaistoaa sen epäaitouden. Mutta silloin jos se jonkun kanssa toimi, niin se hyväksyntä ja ystävyys ei yhtään tyydyttänyt, koska sen tiesi että sitä ei saa minun oikea persoonani, vaan pelkkä näytelty valekuori. Siksi olen päätynyt hyväksymään sen että 99% ihmisistä ei miinusta pidä, muta se on ihan sama.
[/quote]

Juuri näin, itsensä väkisin muuttaminen ei toimi. Toki jotkin käyttäytymismallit on hyvä muuttaa, mutta on tärkeää tunnistaa omat kiinteät ydinominaisuudet.