Työn ja vaivan näkeminen parisuhteen eteen
Usein kuulee monenlaista juttua siitä, että toimivan parisuhteen eteen täytyisi tehdä jonkinlaista työtä. Tätä en oikein ymmärrä. Eikö se muka riittäisi, että molemmat osapuolet nauttisivat toistensa seurasta ja kokisivat kumppanuutta? Näin jonkinlaisena introverttinä ideaaliparisuhteessani asuttaisiin erillään, mutta oltaisiin kuitenkin uskollisia toisilleen. Lapsia ei olisi eikä tulisi. Nähtäisiin silloin kuin huvittaa ja jaettaisiin yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja vaihdettaisiin ajatuksia ja ennen kaikkea oltaisiin rakastuneita. Tiedän, että kuherrusvaihe loppuu ja asioista tulee arkisempia, mutta jos toisen näkemisestä tulisi jonkinlainen velvollisuus, ei koko juttu mielestäni olisi vaivan arvoinen. Onko kuvitelmani parisuhteesta täysin utopistinen? Olen ilmeisen naiivi 18-vuotias tyttö, joka ei koskaan ole parisuhteessa ollut.
Kommentit (9)
Käsityksesi parisuhteesta on nimeltään seurustelu. Eikä 18-vuotiaan tarvitse muuta halutakaan. Eikä kenenkään, mutta monet haluavat sitten jossain vaiheessa tuosta edetä.
Mielestäni työn ja vaivan näkeminen on tärkeää siinä vaiheessa, kun tunteet laantuvat; on päätettävä mitä halutaan suhteelta ja tietoisemmin rakennettava sitä suhdetta ja yhteyttä toiseen. Usein se varsinainen työ tehdään itsen kanssa, koska parisuhde paljastaa itsestä asioita joita ei haluaisi nähdä.
No, mun pienellä kokemuksella, kai sillä "työn tekemisellä" tarkoitetaan että asioista puhutaan, tehdään toiselle kivoja juttuja ja yritetään noin yleisesti ajatella hyvää toisesta ja olla ystävällinen... en mä kyllä mikään ekspertti tässä ole.
ihanalta kuulostaa toi sun ideaaliparisuhde, ap.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:52"]
Käsityksesi parisuhteesta on nimeltään seurustelu. Eikä 18-vuotiaan tarvitse muuta halutakaan. Eikä kenenkään, mutta monet haluavat sitten jossain vaiheessa tuosta edetä.
Mielestäni työn ja vaivan näkeminen on tärkeää siinä vaiheessa, kun tunteet laantuvat; on päätettävä mitä halutaan suhteelta ja tietoisemmin rakennettava sitä suhdetta ja yhteyttä toiseen. Usein se varsinainen työ tehdään itsen kanssa, koska parisuhde paljastaa itsestä asioita joita ei haluaisi nähdä.
[/quote]
Tässä tiivistetysti kaikki, mitä aiheesta tarvitsee sanoa. Täydellinen vastaus.
Ap, olen sinua melkein 30 vuotta vanhempi ja tässä iässä kuvailemasi parisuhde kuulostaisi huippuhienolta! Yhdessäoloa täysin vapaasta tahdosta ilman yhteisen 24/7 -arjen haittapuolia.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:52"]
Käsityksesi parisuhteesta on nimeltään seurustelu. Eikä 18-vuotiaan tarvitse muuta halutakaan. Eikä kenenkään, mutta monet haluavat sitten jossain vaiheessa tuosta edetä.
Mielestäni työn ja vaivan näkeminen on tärkeää siinä vaiheessa, kun tunteet laantuvat; on päätettävä mitä halutaan suhteelta ja tietoisemmin rakennettava sitä suhdetta ja yhteyttä toiseen. Usein se varsinainen työ tehdään itsen kanssa, koska parisuhde paljastaa itsestä asioita joita ei haluaisi nähdä.
[/quote]
Osaatko vähän eritellä noita karmaisevia paljastuksia? Huomaan itsekin erilaisten ihmisten seurassa uusia piirteitä itsessäni, ikään kuin omaksuen erilaisia rooleja. Osaatko sanoa, mikä tekee parisuhteesta muihin pysyviin ja läheisiin suhteisiin verrattuna noin erityislaatuisen?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:04"]
Ap, olen sinua melkein 30 vuotta vanhempi ja tässä iässä kuvailemasi parisuhde kuulostaisi huippuhienolta! Yhdessäoloa täysin vapaasta tahdosta ilman yhteisen 24/7 -arjen haittapuolia.
[/quote]
Siinä tapauksessa, että lähes vuorokauden ympäri törötetään yhdessä, en yhtään ihmettele mahdollista kipinän sammumista ja kyllästymistä. Itseäni alkaa ihan kenen tahansa naamataulu ärsyttää, jos siitä ei saa hetkeksi taukoa. Myös lasten kanssa yhteinen aika on varmasti kortilla, ja sen vaaliminen teettää työtä. Mutta jos molemmat edellämainitut tekijät eliminoitaisiin parisuhteesta, uskoisin ongelmienkin vähenevän reilusti. Voiko joku kokemuksella sanoa, että olen väärässä?
-Ap
etään yhdessä, en yhtään ihmettele mahdollista kipinän sammumista ja kyllästymistä. Itseäni alkaa ihan kenen tahansa naamataulu ärsyttää, jos siitä ei saa hetkeksi taukoa. Myös lasten kanssa yhteinen aika on varmasti kortilla, ja sen vaaliminen teettää työtä. Mutta jos molemmat edellämainitut tekijät eliminoitaisiin parisuhteesta, uskoisin ongelmienkin vähenevän reilusti. Voiko joku kokemuksella sanoa, että olen väärässä?
-Ap
Uskon että hyvinkin olet oikeassa. Ongelma on löytää mies, joka hyväksyy tämän kahden kodin lapsettoman elämän. Miehethän yleensä hyötyy enemmän yhteen muuttamisesta.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:28"]
etään yhdessä, en yhtään ihmettele mahdollista kipinän sammumista ja kyllästymistä. Itseäni alkaa ihan kenen tahansa naamataulu ärsyttää, jos siitä ei saa hetkeksi taukoa. Myös lasten kanssa yhteinen aika on varmasti kortilla, ja sen vaaliminen teettää työtä. Mutta jos molemmat edellämainitut tekijät eliminoitaisiin parisuhteesta, uskoisin ongelmienkin vähenevän reilusti. Voiko joku kokemuksella sanoa, että olen väärässä?
-Ap
Uskon että hyvinkin olet oikeassa. Ongelma on löytää mies, joka hyväksyy tämän kahden kodin lapsettoman elämän. Miehethän yleensä hyötyy enemmän yhteen muuttamisesta.
Ai saamalla naisesta jonkin sortin taloudenhoitajan vai mitä tuolla tarkoitat?
Tästä käytiin joskus jumalaton vääntö av:lla. Varmaan toistakymmentä sivua trollausta. Löytyisköhän haulla...