Lue keskustelun säännöt.
Lähisukulaisen talousvaikeudet vs. omien haaveiden toteutus
28.05.2015 |
Meillä on sellainen tilanne, että lähisukulainen on pahoissa talousvaikeuksissa. Meillä on säästöjä ja kohtuulliset tulot eli voisimme auttaa. Mutta. Meillä on myös omia haaveita (asunnonvaihto, vielä yksi lapsi). Tuntuu tosi kurjalta jättää sukulaista pulaan ja toisaalta ihan yhtä kurjalta hylätä omia haaveita... Asunnonvaihtoa voi kyllä lykätä, mutta lapsihaaveita ei oikein, koska ikä tulee vastaan. Tämä sukulainen tarvitsee merkittävää apua useiden vuosien ajan, ei mistään pikkusummasta ole kyse :(
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa, että joutuu valitsemaan sukuavun ja omien haaveiden väliltä? Mitä teitte?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei mullakaan ole niin läheistä sukulaista että mä oman perheeni elintason kutistaisin sen takia että hän saa hoidettua asiansa jotka on itse sössinyt.
Olet kiltti, mutta ei sinun kuulu auttaa noin paljon. Asunnonvaihtoon ja lapseen menevät kulut ovat teidän normaalielämän menoja, eivät ylellisyyttä. Auttaisin kohtuudella. Suomessa kukaan ei joudu ihan hirveään pulaan, vaikka kovasti yrittäisi.
Tuli hyvä mieli lukea aloituksesi; jo se että tosissasi olet pohtinut sukulaisesi taloudellista auttamista merkittävästi, omien haaveittesi kustannuksella, kertoo että olet hyvin empaattinen. Lähimmäisenrakkaudeksi kai tuota voisi sanoa. Nämä ovat tosi tärkeitä juttuja ja hienoja piirteitä ihmisessä, arvostan.
Kuitenkin kun järjellä ajattelee, sinun velvollisuutesi ei ole uhrautua. Onko riskiä että teidän apunne ei riitä, tai että sukulaisesi on kohta taas samassa jamassa vaikka pääsisi avullanne hetkeksi jaloilleen? Mitä jos auttaisitte pienemmin; viette ruokaa kyläillessänne, kutsutte hänet usein syömään, ostatte joulu- ja synttärilahjaksi lahjakortteja? Jos jaksat olla olkapäänä hänelle kaikkein pahimmissa paikoissa, sekin auttaa jaksamaan hieman paremmin pahassa tilanteessa.
Juu kyllä meilläkin mies harrastaa kaikkea kallista ja toteuttaa haaveitaan, vaikka minulla ei ole varaa tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, olipas tullut ystävällisiä vastauksia. Ja yksimielisiä. On totta, että apummekaan ei välttämättä tämän henkilön tilannetta pelastaisi, vaan vaan siirtäisi ongelmia :( Tuntuu vain niin pahalta katsoa vierestä toisen ahdinkoa. Mutta pienimuotoisempi auttaminen on hyvä ajatus, täytyy pohtia sitä. Kiitos kaikille!
Missään tapauksessa ei kannata ryhtyä miksikään rahalliseksi tukijaksi. Kummasti annettu apu alkaa saajalle muuttua itsestäänselvyydeksi ja ollaan koko ajan käsi ojossa eikä mikään riitä. Älä ryhdy siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä saa vielä apua esim. seurakunnalta. Rakkautta on myös ohjata ammattiapua hakemaan.
Aikanaan teimme sen valinnan että autoimme sukulaista. Sillä hän on meidän mielestä sama perhetä. Lykkäsimme mia unelmia muutamalla vuodella ja emme ole katuneet.
Omaa perhettä täytyy auttaa jos viihen pystyy on meidän motto. Ja perheeseen kuuluu omat vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset. Ja myös tädit ja sedät ja serkut. Meidän perhe siis on suuri ja aina autetaan toisiamme. Kun joku rakentaa perhe on talkoolla mukana. Jos joku joutuu taloudellisiin vaikeuksiin niin perhe auttaa. Aina on tuki ja turva toisissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei varmaan ole pakko ja tekisikö hänkään samoin jos sinulla olisi huono tilanne. Kyllä minunkin sukuni käyttää rahansa ylellisempään elämään, kun taas itse elämme kelan ja sossun tuella. Eihän se heidän ongelmansa ole.
Suomessa ei kenenkään tarvitse kuolla nälkään. Antaisin vain henkistä tukea ja järjestäisin jotain pientä arjenpiristykseksi.
Jos tuttavan ongelmat ovat itsehankittuja, niin ainoastaan he itse voivat olla avuksi itselleen tekemällä muutoksia taloudenpidossaan. Sossusta saa myös ja seurakunnilta. Jos sossu on jo antanut mahdollisuuden ja he ovat itse hukanneet sen, heidän täytyy käydä pohjilla, jotta oppisivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:30"]
Suomessa ei kenenkään tarvitse kuolla nälkään. Antaisin vain henkistä tukea ja järjestäisin jotain pientä arjenpiristykseksi.
Jos tuttavan ongelmat ovat itsehankittuja, niin ainoastaan he itse voivat olla avuksi itselleen tekemällä muutoksia taloudenpidossaan. Sossusta saa myös ja seurakunnilta. Jos sossu on jo antanut mahdollisuuden ja he ovat itse hukanneet sen, heidän täytyy käydä pohjilla, jotta oppisivat!
[/quote]
Mistä sitä rahaksi muuttuu, jos on esim työtön. Vaikka kuinka neuvottaisiin ja ohjattaisiin.
Naapuri auttoi veljeään, meni vielä takaamaan tämän yrityksen lainankin. Lopputulos: naapurin oli pakko myydä kotinsa, että sai sen lainan maksettua (joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen...) ja naapurin veli pääsi kuin koira veräjästä.
Eli en auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on holtittomasta rahankäytöstä niin kokemukseni mukaan pitkität vain väistämätöntä tuhoa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:30"]
Suomessa ei kenenkään tarvitse kuolla nälkään. Antaisin vain henkistä tukea ja järjestäisin jotain pientä arjenpiristykseksi.
Jos tuttavan ongelmat ovat itsehankittuja, niin ainoastaan he itse voivat olla avuksi itselleen tekemällä muutoksia taloudenpidossaan. Sossusta saa myös ja seurakunnilta. Jos sossu on jo antanut mahdollisuuden ja he ovat itse hukanneet sen, heidän täytyy käydä pohjilla, jotta oppisivat!
[/quote]
Mistä sitä rahaksi muuttuu, jos on esim työtön. Vaikka kuinka neuvottaisiin ja ohjattaisiin.
[/quote]
No sossusta, niinkuin kaikki muutkin.
Pankista saa lainaa, töistä saa rahaa. Sen mukaan eletään mitä on omat tulot. Muiden kustannuksella ei eletä.
Jos haluat toimia paikallisena sossuna, niin toki saat niin tehdä.