Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä eri käsitys ystävyydestä, itsellä harmi usein, etäisyyttä?
13.06.2015 |
Olemme tunteneet kauan, ystäväni alettua seurustella näämme enää vain harvoin,ennen sovimme lasten kanssa leikki/kahvi treffejä viikottain. Laittaa aina ajottain viestiä,varsinkin jos olen ollut kireämpi että olemme tärkeitä ja todella rakkaita ja koitetaan nähdä. Itse olen taas sinkku ja ystäväni ovat perhettäni,omani asuu toisella paikkakunnalla (sukulaiset siis). Ystävien merkitys siis korostuu kun parisuhdetta ei ole. Emme nykyisin soittele,hän ei aina vastaa watsupissa (en pommita päivittäin,joskus kyselen kuulumisia ja yritän sopia tapaamista) ja fb:ssäkään ei tunnu seuraavan elämänmenoa. Tuntuu että kun miehen kanssa menee huonosti,sitten kyllä soitetaan pitkiäkin puheluita. itse kaipaan sitä vanhaa ystävyysuhdetta mitä meillä oli vuosikausia,tiivimpää, mutta se asia on muuttunut ja minä en ole sen mukana. Kun tapaamme, on ihana nähdä pitkästäaikaa ja tunne on kyllä molemmin puolinen. Ongelma on lähinnä se että tunnen usein surua,kiukkua ja suurta harmia näinä pitkinä väleinä kun emme tapaa..ja pikkuhiljaa ne tunteet alkavat kasaantua..viimeeksi kun tapasimme illanvieton merkeissä,olin aika töykeä kun sanoin että kyllä se ystävyys oikeasti siinä kärsii ja tulee kuilu väliin kun ei ole "aikaa" nähdä. No tottahan se on. Olemme kuin siskoksia. Ja tiedän,mulla on muita ystäviä joita nään harvemmin ja se on ihan ok ja hyvä niin,ei ongelmaa,mutta tämän parhaimman ystäväni kanssa olemme olleet kuin perhettä ja 8v nähneet aktiivisesti, tunnen itseni hyljätyksi ja loukatuksi. Pitäisikö ottaa kokonaan etäisyyttä kyseiseen ystävään, koska olen hänen vuokseen,omien tunteideni vuoksi aika allapäin ja surullinen?
Kommentit (4)
Vaikutat aika takiaiselta. Toisen elämän pitäisi muuttua kun sunkin elämäsi on muuttunut, sellaiseksi, että se palvelee sun elämääsi.
mitä jos yrittäisit katsella asioita muidenkin ihmidten näkökannoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua täysin, itelläni oli samalainen tilanne lapsuuden ystävän kanssa. Hän myös usein perui sovittuja tapaamisia viime hetkillä tai saattoi ottaa yhteyttä 5 tuntia sovittua myöhemmin, että vieläkö voi tulla.
Mä tein lopulta päätöksen, että en enää yritä mitään. Tuntui vaikealta, kun kyseessä oli mun vanhin ystävä "sisko", mutta totesin, että kaikki se paha mieli, peruutukset jne. ei ollut sen arvoista. Yritin joskus selittää hänelle, että yksin asuvalle sinkulle sovitun tapaamisen viime hetken peruutus on paljon isompi juttu yleensä kuin sellaiselle, jolla on kotona kumppani. Että kun on asennoitunut niin, että tänään minä en ole yksin ja sitten onkin, niin se tuntuu jotenkin tosi ankealta vaikkei muuten yksinolo olisikaan vaikeeta. Mutta ei hän ymmärtänyt. Tai sanoi kyllä, ettei ollut tajunnut loukkaavansa, mutta ei sitten kumminkaan muuttanut käytöstään mitenkään.
Joten enää ei olla käytännössä juuri missään yhteyksissä. Viimeksi näin hänet hyvin pikaisesti ennen joulua, puhuin puhelimessa vähän ennen vappua ja vaihdoin muutaman tekstarin toukokuun alussa. Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja sitten saa yhteydenpito loppua kokonaan.
Olen seurustellut,onhan mulla lapsikin. En ole roikkuja tms,mutta on aika tylyä että mies syrjäyttää ystävän. En tykkää.. AP
Kun vuorokaudessa on vaan 24h, niin uuden ihmisen myötä aika vähintäänkin puolittuu. Kun kyseessä on tuore rakkaussuhde, sitä vaan haluaa olla toisen lähellä paljon. Olet kyllä lapsellinen ystävä, jos et sitä ymmärrä. Toisaalta mikä estää sua kysymästä, miksei "siskosi" pidä enää jatkuvasti yhteyttä. Parempi selvittää välit, jos noinkin läheisiä olette.
Oletko koskaan seurustellut?