Lapset on nyt tehty!

Miehen näkökulmasta:

Meillä 2 tenavaa, koululainen ja päikkäriläinen.

Vauva-aika oli kummankin kohdalla sitä luokkaa, että tuntui siltä, että vedän varoittamatta pataan, jos vielä yksikin vatipää tulee lässyttämään, kuinka ihanaa tuo pikkuvauva-aika on ja kuinka siitä tulee nauttia, kun se on niin nopeasti ohi.

Ei todellakaan ollut nopeasti ohi - järki meinasi lähteä sitä sirkusta pyörittäessä.

Nyt on piuhat poikki ja hyvin usein tuolla kylillä jonkun toukan nähdessäni tai niiden väninää kuullessani riemuitsen hiljaa mielessäni Onneksi.Ei.Koskaan.Enää.

M42

Vauvat haisee

Minun lapsiluku ollut täynnä jo 25 vuotiaasta asti. Olen siis itsekin vasta 38 , lapset 20 ja 13.   Huolehtimista arviolta 5% .   Olen elänyt jo vuosia suht vapaata elämää.  Olen myös opettanut jälkeläiseni omatoimiseksi. Ja luottamaan itseensä tekemisissään. Lopussa todellakin kiitos seisoo :) 

minun ikäiselläni suht harvinaista näinkin isot lapset. Vappu Pimiä on esim noin ikäiseni ja lapsensa ovat 1,5 v ja vastasyntynyt. Eli täysin eri tilanne.

Samoja tuntemuksia. Siskoni sai juuri kolmannen lapsensa, ja vauva on tietysti aivan ihana, mutta koko ajan mielessäni on myös se, että onneksi tuo aika on itselläni jo takana. Minulla vanhin on 11 ja nuorin 5, meilläkin siis kolme lasta, eli periaatteessa siskon kanssa hyvin samanlaisissa tilanteissa, mutta vaan muutaman vuoden erolla.

Mutta ei ne lapset silti koskaan ole täysin valmiita.

Mullakin oli ihana tunne kun kuopus syntyi, että ei tarvitse enää ikinä olla raskaana tai synnyttää. Nyt kun 4 kk vauvallani jää vaatteita pieniksi, laitan niitä haikeana pois. En saa enää kokea samaa koskaan.

Sama tunne oli mulla 25 vuotiaana. Silti 35 vuotiaana iski järjetön vauvakuume, mutta pääsin siitä yli ilman lasten tekoa. Nyt odottelen lapsenlapsia ja hoidan kavereiden vauvoja.
On oikeasti ihanaa, kun on vielä nuorehko ja voi lasten kanssa tehdä ihan mitä vain ja nauttia elämästä. Toki nautin hiekkalaatikkoelämästäkin, mutta elämähän on aina ihanaa, kun vain tekee itselle sopivat ratkaisut.

Mä olen kyllä enemmän haikeana, etten varmaan enää saa kokea raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa... Kolme lasta, vanhin yhdeksän ja nuorin kohta vuoden. Mä en usko, että mulla menee vauvakuume koskaan ohi... Ja ei se ole pelkkää vauvakuumetta, kyllä mä tykkään yhtä lailla isommistakin lapsista! Kolmehan on ihan täydellinen luku ja onnellisempi en voisi olla. Järki sanoo, että näin on hyvä, mutta silti vähän harmittaa, että nyt se pieninkin kasvaa kohta isoksi.... No, olen ainakin nauttinut jokaisesta raskaudesta, vauva-ajasta ja perhe-elämästä muutenkin :)

Huh 4 olisi kyllä mulle liikaa :D 2 on nyt tehty, kuopuksen kohdalla kaikki oli niin hemmetin vaikeeta/raskasta et kiitti mulle riitti!
Tyttö ja poika mulla olikin aina haaveissa, onneksi sain kummatkin ;)

Minullakin on lapset tehty ja se on ihanaa. En ole ollenkaan vauva/taaperoihminen, puuduttavaa perushoitoa. Poikamme on viisi ja minut todettu lisääntymisen kannalta ongelmatapaukseksi, emmekä yritä lapsia saada lisää. Ja kyllä myös ehkäisemme siitä huolimatta että raskaus olisi erittäin epätodennäköinen.

Olen nyt toista kertaa raskaana ja tämä on varmaan viimeinen. Tuskinpa tulee ikävöityä raskauksia, aivan kamalaa aikaa pahoinvointeineen jne. Toki hetkittäin tämä on ihan mukavaakin ja jännää. 

Meillä on nyt kolmas syntymässä ihan juuri, sitten on lapset myös tehty. Aiomme varmaan ottaa sterilisaation miehelle/molemmille. Kiva vielä että yksi vauva-arki on edessä, aion nauttia ja vaalia niistä hetkistä. Sitten meillä on 2 tyttöä ja 1 poika, juuri niinkuin olen halunnutkin. Olen 25 vuotias ja mieheni 31, vielä jaksaa elämästäkin nauttia kun lapset ovat lentäneet pesästä :)

Mulla on kaksi lasta, 7v ja 2v ja olenkin aina haaveillut kahdesta. Olin onnellinen kun lapset oli jo tehty, mutta nyt vielä mieltä kaihertaa jospa vielä kolmas sittenkin. Raskaus ja vauva-aika ovat olleet meillä ihanaa aikaa, ei traumoja :) Ikääkin mulla vasta 32 joten ei fyysisestikään mahdoton ajatus :)