1v 8kk ja 1kk - miten pärjään kun mies takaisin töihin?

Vauva tottuu kyllä odottamaan. Jokaiseen inahdukseen on mahdotonta puuttua.

Tee ruokaa valmiiksi pakkaseen niin lämmitys on sitten helppoa.

Tiedän, että kulunut fraasi, mutta olisko ehkä kannattanut miettiä vähän aikasemmin :)

Päivärutiinilla. Ruokailuajat kohdalleen itselle ja isommalle lapselle, samoin ulkoiluhetket. Etukäteen suunnittelua seuraavaa päivää varten: vaatteet, ateriat, kaupassakäynnit. Järki käteen siinä kuinka siistiä kotona pitää olla; jostakin päästä voi taatusti hellittää.

Ja kannattaa ottaa tselleen illalla tunnin hetki ihan vain oman mukavan tekemisen parissa ennen nukkumaan menoa. Telkkarin ääressä, kirjaa lukemalla, käsitöitä tekemällä. Näillä pärjäsin, kun jäin totaali-yh:ksi kolmen kanssa. Pienin vastasyntynyt, seuraava 2v3kk, vanhin 4v2kk.

Istut esikoisen sängyn päätyyn ja pidät vauvan tissillä kunnes esikoinen nukahtaa.
Ruoat teet valmiiksi kun mies on kotona, kos mies on lounaalla kotona niin tee ruokaa sen verran että syötte samaa(tai edellispäicän lounasta) sitten iltaruoaksi. Ruoan lämmityksen ajaksi lapselle kurkku tai porkkana käteen niin jaksaa odottaa. Muut kotityöt voi tehdä kun mies kotona. Stokken syöttötuoliin kiinnitettävä vauvasitteri voi olla oiva apu myös.

Löydät teille parhaat tavat aika nopeasti. Ja joskus vauvan on vain annettava huutaa.

Osta manduca johon saat nopeasti ja nopeasti pois. Jos vauva nukkuu, toimi esikon kanssa silloin, esim. iltapesut vähän aikaisemmin. Sitteri siihen missä olette esikon kanssa, että vauva näkee. Itse nukutin esikkoa istumalla sängyn vieressä ja samalla heijasin vauvaa. Yritin laittaa samaa aikaan nukkumaan että omaakin aikaa jää.

Ja rattaat sisälle, niin vauvaa voi heijata niissäkin kädet vapaina. Jos vaan tilaa on :)

Kuule, mulla paniikki kans päällä, miten tulen pärjäämään yksin. Kotona tulee syksyllä olemaan, nelivuotias, yksivuotias ja vasta syntynyt. APUA.....

Meillä ei ole nukutettu lapsia eli on iltapuuro, pisut ja pesut ja pusut ja satu (lyhyt), sen jälkeen hyvää yötä ja lapsi jää huoneeseensa, ovi raollaan olohuoneeseen niin että kuule, että siellä ollaan hereillä. Näin ollut ihan vauvasta alkaen, eivät osaa odottaa enempää ja sadun aikaan ovat yleensä jo puoliunessa. En siis jäjä sinne huutamaan. Vauva on ollut sylissä/sitterissä mukana kuuntelemassa, mutta ei todellakaan pääosassa.

Vauvat ei menehdy, vaikka palvelu ei koko ajan pelaa. Siksi sen kitisevänkin lapsen voi opettaa siihen, että sitterissä voi olla jonkun aikaa (poikkeuksena koliikkivauvat karjuntoineen) kun äiti on muiden kanssa.

Varsinaiset kotityöt ruuanlaitosta siivoamiseen ehtii kyllä kahdenkin kanssa tekemään. Pitää tottua siihen, että maailma ei pyöri erikseen kenenkään ympärillä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]Tiedän, että kulunut fraasi, mutta olisko ehkä kannattanut miettiä vähän aikasemmin :)
[/quote]

No kuluneeseen fraasiin itsestäänselvä vastaus: toki on mietitty aikaisemmin (ja tiedän kyllä itsekin että tulemme pärjäämään) mutta kummasti sitä vaan joutuu kaiken miettimään uudelleen kun on tilanne ns. päällä.

Voisin vielä lisätä, että raastavinta tässä on kuitenkin juuri se riittämättömyyden tunne ja tunne että on "pettänyt" esikoisen kun menin meidän mukavan helppoa ja toimivaa arkeamme muuttamaan. Tähän tunteeseen en mitenkään osannut varautua etukäteen, vaikka faktat toki tiesinkin.
Ap

Pakkohan se oli pärjätä ja juuri tuolla ikäerolla. mies oli töissä 7-21, /7joten hommat oli vaan saatava kulkemaan. Säännöllinen päivärytmi oli ohjenuorana. Ruuat, ulkoilu, nukkumiset päivästä toiseen samaan aikaan. Kyllä se siitä.

Mahdollisimman rennosti, ilman paineita tietynlaisesta päivän sujumisesta. ;)

Voimia ja siunausta, lapset on ihania ja pienen hetken pieniä. <3

Muistan teitä tänään iltarukouksessani.

Säännöllinen rytmi esikoiselle. Pärjäät kyllä! Arki alkaa jo parin viikon päästä sujua hyvin ihan varmasti!
Kokenut olen saman. Alku aina hankalaa kunnes tottuu. Aurinkoa ja tsemppiä <3

Niin ja esikoista ei onneksi tarvitse nukuttaa, iltatoimiin iltapaloineen, -pesuineen ja satuineen menee vaan hyvä tovi.
.
Vastaajalta 9 haluaisin kysyä, että kuinka pienenä vauvasi siis nukahti iltasatuun ilman huutoa? Entä miten toimisit siinä tilanteessa, ettei vauva suostu nukahtamaan itsekseen ilman kunnon itkua? En noin pientä pysty ainakaan tahallaan huudattamaan.
Ap

Imetä vauvaa mahdollisimman paljon, joka äännähdyksestä. Vaikka samalla kun teet muuta.

Ruokaakin pystyy kahden pienen kanssa tekemään. ja ulkoilemaan. Mutta siivoomaan ei

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:58"]

Niin ja esikoista ei onneksi tarvitse nukuttaa, iltatoimiin iltapaloineen, -pesuineen ja satuineen menee vaan hyvä tovi. . Vastaajalta 9 haluaisin kysyä, että kuinka pienenä vauvasi siis nukahti iltasatuun ilman huutoa? Entä miten toimisit siinä tilanteessa, ettei vauva suostu nukahtamaan itsekseen ilman kunnon itkua? En noin pientä pysty ainakaan tahallaan huudattamaan. Ap

[/quote]

Sadut tulivat mukaan iltakuvioihin suunnilleen lapsen ollessa 6 kk ikäinen. Sitä ennen vauva syötettiin ja laitettiin nukkumaan ilman isoja rituaaleja. Kaikki 3 ovat nukahtaneet ilman huutoa. Ihan pieninä heidät syötettiin huopaan käärittynä rinnalla ja laskettiin siitä vuoteeseen, jossa oli toisesta huovasta taiteltu "pesä". Uskon (muuten ehkä halveksittuun) Anna Wahlgreniin, jonka mukaan vanhemman tulee luottaa itseensä ja samalla saada lapsi uskomaan, että kaikki on hyvin, nukahtaminen on OK. Samalla tavalla on opetettu nukahtamaan myös joskus yökylässä olleen siskon vauvat (sisko nukkui alakerrassa). JOtenkin sitä uskon, että vauva vaistoaa epäilyksen ja tulee itsekin levottomaksi eli jos uskoo, että näin on hyvä niin vauvakin sen uskoo.

Jos vauvalla on kuiva vaippa ja vatsa täynnä, niin itkulle on joku syy, joka pitää selvittää.  1 kk ikäinen ei minusta vielä seurustelua kaipaa, jos päivä on touhua täynnä.

Selkeä rytmi päivään.. nauti hyvistä hetkistä ja huonoina hetkinä pistä leuka rintaan ja jatka kohti uusia pettymyksiä. Yritä saada päivään vaikka vähintään vartin lenkki pihalla ilman lapsia kun mies tulee kotiin. Heti kun mahdollista niin käy esikoisen kanssa jossain kahdestaan viettämässä yvteistä aikaa. Tunti ja päivä kerrallaan. Ota itsellesi tavoite vuoden päähän alku kesään... esim. kylpyläpäivä yksin/kavereiden kesken päivänsi tai kesämökki yö miehen kanssa ilman lapsia. Joku haave/unelma, jonka  lupaat toteuttaa ja toteutat kun pahin on ohi... siitä tavoitteesta haaveilu pitää mielialan korkealla huonoina päivinä. 

Täällä esikoinen jo 4-vuotias ja kuopus 2,5-vuotias. Lapset viivtyvät keskenään todella hyvin.. vaikka alku oli hankalaa niin nyt olen hemmetin onnellinen tämän hetken tilanteesta. Minun tavoite oli viikonloppu yksin kotona. Tiedätkö miten hyvältä se viikonloppu tuntui kun sen tavoitteen saavutti ekan vuoden jälkeen? 

Olen eri mieltä siitä että vauvan tulisi oppia odottamaan. Ei, vauva on vauva vain pienen hetken ja sen (aikuisen näkökulmasta lyhyen hetken mutta vauvalle elintärkeän kiintymyssuhteen rakentumisvaiheen) ajan vanhempien tehtävä on palvella vauvaa ja unohtaa omat tarpeet. Niille omille tarpeille jää koko loppuelämä aikaa

Tietysti vauvaa en tarkoituksella odotuta (vastaajaan 18 viitaten), mutta ihmiset täällä tarkoittavat varmaankin sitä, että kun on toinenkin lapsi jonka tarpeisiin pitää vastata, joutuu vauva väkisinkin välillä odottamaan vuoroaan.
.
Kun päätimme yrittää toista lasta, tiesi jo aika lailla mihin sitä lähti ja asennoiduin kyllä heti siihen että varsinkin ensimmäinen vuosi menee täysin lasten tarpeita täyttäessä. Eikä se siihen lopu, mutta uskon ja toivon, että helpottaa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:24"]

Olen eri mieltä siitä että vauvan tulisi oppia odottamaan. Ei, vauva on vauva vain pienen hetken ja sen (aikuisen näkökulmasta lyhyen hetken mutta vauvalle elintärkeän kiintymyssuhteen rakentumisvaiheen) ajan vanhempien tehtävä on palvella vauvaa ja unohtaa omat tarpeet. Niille omille tarpeille jää koko loppuelämä aikaa

[/quote]

Mutta vauvan jokainen äännähdys ei tarkoita, että nyt pitää päästä syliin. Aika usein riittää se, että pääsee mukaan tekemiseen eli saa kuulla puhetta, työn ääniä, olla osa jotain.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:24"]Olen eri mieltä siitä että vauvan tulisi oppia odottamaan. Ei, vauva on vauva vain pienen hetken ja sen (aikuisen näkökulmasta lyhyen hetken mutta vauvalle elintärkeän kiintymyssuhteen rakentumisvaiheen) ajan vanhempien tehtävä on palvella vauvaa ja unohtaa omat tarpeet. Niille omille tarpeille jää koko loppuelämä aikaa
[/quote]

Sama nro 18 jatkaa - viestini loppu katosi jonnekin avaruuteen!!

Itselläni on siis lapset 1v 3kk ikäerolla. Molemmat huonoja nukkumaan ja lisäksi kuopus kieltäytyi vauvana niin tutista kuin pullostakin. Sairastelukierteen ollessa päällä tuntui että väsymykseen voi kuolla - mutta silti sitä vaan jaksoi.
OMIIN kokemuksiin perustuvat vinkit ovat:
* nuku nuku nuku - aina kuin mahdollista.
* Älä siivoa tai tiskaa jos lapset nukkuvat saman aikaan. Laske rimaa kaiken suorittamisen osalta.
* Nukuta vauva rinnalle jos se vain vauvalle sopii, se on maailman vanhin ja helpoin lasten nukutuskeino. Niin on tehty tuhansia vuosia.
* Unohda tämän hetken trendit vauvanhoidossa, luota siihen että vauva opettaa vanhempia vähitellen keksimään oikeat rauhoittelykeinot ja esikoinenkin on vielä niin pieni että tottuu nopeasti siihen että elämään kuuluu sisarus