Kyllä hyvä työnantaja aina työntekijän löytää

Filosofit ovat pohtineet kautta aikojen tätä ontologista ongelmaa: Kumpi oli ensin, työ vai työkokemus?

Vanhempieni luona käydessä luin paikallisesta sanomalehdestä, missä joku metallialan yritys vinkui, kun ei saa ammattitaitoisia työntekijöitä. Kortistossa on metallimiehiä työttöminä, mutta he eivät kelpaa, koska yli vuoden työttömillä kuulemma ammattitaito on ruostunut. Ammattikoulusta valmistuu nuoria metallimiehiä joka vuosi, mutta he eivät kelpaa, koska heillä ei ole työkokemusta. Ei hyvää päivää, onkohan se vika kuitenkin työnantajassa?

Todella hyvin sanottu! Olen katsellut maailmaa myös siltä työnantajan puolelta, ja kyllä työnantajatkin saavat katsoa peiliin, jos työntekijöitä ei löydy, paitsi jos puhutaan jostain pitkää koulutusta vaativasta erityisalasta, jolla on aito osaajapula esim. erittäin nopean uuden alan kasvun vuoksi.

On työpaikkoja, joihin haetaan tekijöitä huonolla palkalla ja huonoilla ehdoilla ja sitten ihmetellään, kun ei löydy hyviä hakijoita. (Hakijoita kyllä löytyy, mutta ei ehkä niitä, joita työnantaja toivoisi.) Ei kai, jos muualle menemällä saavat paljon parempaa palkkaa.

Esimerkkinä vaikka Ikea. Tuskin se homma siellä kummoista on, mutta tuhansia hakijota riittää aina vaan lehtitietojen mukaan. 

Meidänkin kaupungissa on eräs firma, joka jatkusvasti hakee uusia työntekijöitä. Työ on helppoa ja mukavaa, mutta työnantaja ei hoitanut omia velvollisuuksiaan ajoissa ja kunnolla. Tuli olo, että työntekijää ei arvostettu siinä yrityksessä pätkääkään. Onneksi pääsin muualle töihin!