Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mieheni ei ole akateeminen!
04.04.2006 |
Tunnen itseni idiootiksi ja ehkäpä olenkin, mutta mieheni ja minun välillä on hirvittävä kuilu, joka johtu siitä, että minä olen akateeminen ja hän taas on käynyt ammattikoulun.
Mieheni mielestä minun ammattini on " turha" . Minähän vain kirjoittelen jotain " turhaa paskaa" työpöytäni ääressä samalla kun hän raavas mies tekee KUNNON työt! Hänen mielestään yliopistotutkinnon suorittamiseen ei vaadita mitään ja hänkin voisi milloin vain hakea ja päästä yliopistoon, jos vain haluaisi. (HAH!)
Minun ei myöskään olisi kannattanut mennä yliopistoon, koska en siltikään saa enempää palkkaa kuin hän! (joillakin voi olla muitakin syitä hakeutua tiettyyn ammattiin kuin palkka..)
En haluaisi sanoa tätä, mutta mielestäni mieheni on aivan ääliö, juntti, perus AMIS, joka rassaa päivät pitkät autoaan ja kaivaa loppupäivän muniaan. YÖK! Kunpa vain olisin tiennyt tämän jo silloin kun opiskeluaikoina tavattiin... Meitä ei yhdistä enää mikään.
Huh, helpotti.
Kommentit (35)
Mulla oli aika tärkeää " miestä etsiessäni" se, että tyyppi olisi akateeminen. Sille nyt ei vaan voi mitään, että silloin ollaan useissa asioissa samalla aaltopituudella ja omataan samantyyppinen arvomaailma. Ja bonuksena tietysti voisi olla se, että akateeminen tienaa usein ihan kivasti... :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö halua keskustella erilleen kasvamisesta ja yrittää parantaa tilannetta yhdessä?
Eihän se akateemisuus varmaan tässä olekaan se pointti, vaan miehesi suhtautuminen sinuun ja ammatinvalintaasi. Kunnioitus pitäisi säilyä, molemminpuolisesti...
Meillä taas mies on akateeminen ja minä en, mutta hyvin on samat aallonpituudet löytyneet jo 10 vuotta. Kun molemminpuolinen kunnioitus pelaa, niin se on alku kaikelle hyvälle. Ja on tärkeää myös, että elämänarvot ovat tarpeeksi samanlaiset. Sitäpaitsi mieheni mielestä minä olen viisaimpia hänen tuntemiaan naisia, vaikka koulutukseni sitä ei juurikaan kerro :).
että ajattelevat, että akateemisuus takaa jotain esim. älykkyyden?
Olisit iloinen että miehesi on rehellisessä työssä käyvä mies. Ei se akateemisuus onnea takaa. Kaikkea sitä kuuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen pitää joka paikassa muistuttaa kuinka hänKIN pystyisi jos haluaisi jnejne.. En ymmärrä, mksei hän vaan voi myöntää, että okei hän ei ole vain mikään pänttääjätyyppi eikä yliopisto olisi ollut hänen paikkansa. Mutta ei, hänen pitää vaan yrittää polkea minua maan rakoon, koska olen saavuttanut jotain mitä hän ei ole.
En tiennyt, että tällainen ero koulutuksessa voisi pilata suhteen. En ole ikinä kulkenut mitenkään nokka pystyssä, koska itsekin tulen duunariperheestä, mutta silti sekä mieheni että hänen perheensä kohtelee minua niin kuin en sopisi heidän joukkoonsa. Ei se voi olla niin ihmeellistä! Kai ne kaikki kuvittelee, että kun on akateeminen, ei voi enää istua samaan ruokapöytään vaan pitää mennä hienoon ravintolaan syömään hopeahaarukoilla. Justiinsa joo. Mä olen ihan sama ihminen kuin silloin opiskeluaikoina enkä mikään hienohelma.
Miten kateus voikaan syödä ihmistä niin paljon?
..Ja kyllä meillä on yksi lapsi, jonka tulevan ammatin mieheni on tietenkin jo päättänyt! (mut siitä nyt on turha alkaa raivoamaan, sillä minun lapsnei kyllä saa ihan itse päättää mitä haluaa opiskella)
-AP
Mä olen akateeminen (vihaan kyllä sitä sanaa just ap:n kaltaisten älypäiden takia), mieheni ei. Hän on " amislainen" , mutta ei enää sillä alalla - vaan yrittäjänä. Hän todellakin tienaa paremmin kuin minä ja on muutenkin mielenkiintoisemmassa työssä. Me emme ole " eri aaltopituudella" koulutuksemme takia - päin vastoin, olemme toistemme parhaat sielunkumppanit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tärkeämpää olla mieheni kanssa henkisesti samalla aaltopituudella, kuin koulutuksellisesti.
Kyllä se onnellisuus ja parisuhteen toimivuus on kiinni ihan eri asioista. Eikä akateemisuudella ole sivistyksen tai älykkyyden kanssa mitään tekemistä. Mielestäni muut avut ovat tärkeämpiä kuin koulutus tai palkan suuruus.
T. 1 akateeminen, joka uskoo rakkauteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä, etten rakastaisi miestäni, koska hän on amis. Minä rakastan miestäni ja hänet ottaessani tiesin tasan tarkkaan, ettei hän ole kouluja enempää käynyt ja tuskin käykään.
Kysymys on nyt siitä, että mieheni ei hyväksy minun ammattia. Miesten tarvitsee vissiin aina päästä pätemään ja kun nyt mieheni ei pääse, niin häntä harmittaa!
-AP
Mä olen 27-vuotiaana ollut 20 vuotta koulussa, mies 35-vuotiaana peruskoulun jälkeen 2 vuotta.
Mieheni palkka on 3 kertaa mun palkka (tosin mä juuri valmistuin ja miehellä vuorotyö).
Tavattuamme emme juurikaan tienneet toistemme maailmoista, mies pitkästä opiskelusta ja akateemisista pätkätyömarkkinoista, minä duunarihommien siisteydestä ja automaatiotasosta. Meille toistemme ammatillinen erilaisuus on ollut enemmän mielenkiintoinen kyselemisen kohde.
Koskaan en ole ajatellut, että mieheni jokin huono puoli johtuisi hänen duunaritaustastaan. Mies ei koskaan väheksy työtäni (tai huono palkkaa, määräaikaista työsuhdetta 6 yliopistovuoden jälkeen).
Ymmärrän ap, että teidän tilanteenne on vienyt ajatuksiasi tähän akateemisuus-duunarilinajalle, mutta itse olen hyvin varma siitä, että suurempi merkitys on ihmisen omalla luonteella ja kyvyllä arvostaa muita (erilaisia) elämänvalintoja ja -kulkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissäni oli vastaavanlainen tapaus. Pidemmän päälle mies katkeroitui korkeammin koulutetulle vaimolleen, vaikka vaimo ei varmasti ollut mikään jalustalle kiipeilijä. Suhde päättyi eroon, syystä että mies omasi surkean itsetunnon, joka toi tullessaan läjän kaikenlaisia ongelmia. Tämä vaimo vain totesi, ettei ymmärrä miksi koskaan edes alkoi suhteeseen tuollaisen miehen kanssa. Aikoi seuraavaksi katsella akateemista miestä. Onhan se todennäköisempää, että niistä piireistä löytyy enemmän saman henkisiä ihmisiä. Ei se silti tarkoita, että akateemisuus = fiksuus = hyvä puoliso. :D
Otan osaa. Lapsenkin takia (ettei opi kotoa, että äitiä saa potkia päähän miten vaan) saattaa olla parasta lähteä eri teille. Jos mies saisi tietää, että ajattelet noin, se ei varmaankaan haluaisi jatkaa kanssasi, vaan ottaisi mielellään tilallesi jonkun vähemmän koulutetun bimbon, joka palvoo maata sen jalkojen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asialle on tehtävä jotain ja jos mieheni haluaa jatkaa näin, niin saa jatkaa sitten yksinään!
-AP
Jospa sitten hänelläkin olisi ' varaa' ajatella hyvällä fiksua naistaan...
Vaikka välillä voisi luulla, että asiat olisi toisinpäin ;) Opistotason koulutuksen omaava mieheni yllättää minut kerta toisensa jälkeen oivalluksillaan ja älykkyydellään, hän onkin esimerkiksi paras kriitikkoni tuottamilleni teksteille! Hän on erittäin utelias; jos olen lukemassa jotain, käy usein niin, että hän lukee kirjan jälkeeni, ihan vain uteliasuuttaan. Alemmuudentunnosta tai kateudesta ei tietoakaan, päin vastoin hän kannustaa minua ja tuntuu olevan ylpeä " akateemisesta" vaimostaan. Eli ei se koulutus ihmisestä fiksumpaa tee, tiedän vaikka kuinka monta akateemista mänttiä!
Vierailija:
Vaikka välillä voisi luulla, että asiat olisi toisinpäin ;) Opistotason koulutuksen omaava mieheni yllättää minut kerta toisensa jälkeen oivalluksillaan ja älykkyydellään, hän onkin esimerkiksi paras kriitikkoni tuottamilleni teksteille! Hän on erittäin utelias; jos olen lukemassa jotain, käy usein niin, että hän lukee kirjan jälkeeni, ihan vain uteliasuuttaan. Alemmuudentunnosta tai kateudesta ei tietoakaan, päin vastoin hän kannustaa minua ja tuntuu olevan ylpeä " akateemisesta" vaimostaan. Eli ei se koulutus ihmisestä fiksumpaa tee, tiedän vaikka kuinka monta akateemista mänttiä!
Mun kumppanin pitää olla itsenäinen ja aktiivinen. Myös vapaa-aikana tyyliin ettei tartte keksiä tekemistä tai pälpättää tunteista. Monesti vähemmän koulutetut tyypit ovat siis mielestäni olleet yksinkertaisesti tylsiä. Niillä ei ole ehkä samanlaista kunnianhimoa ja päämäärien asettamisen taitoa. Akateemisessa maailmassa taas pelataan nimenomaan tai myös niillä.
parisuhde kärsii.
Mulla on tuttavapiirissä esim. yksi juristi (mies) - ala-asteen ope (nainen) -pariskunta. Mies on hyvin urasuuntautunut ja jotenkin teoreettinen henkilö, kun taas nainen vähän yksinkertaisen oloinen, vaikka onkin onnistunut hankkimaan itselleen yliopistollisen koulutuksen. Joskus tuntuu, että he ovat hyvin eri aaltopituudella... väistämättä on käynyt useinkin heitä seuratessa mielessä, olisiko mies ehkä onnellisempi jonkun enemmän itsensä kaltaisen, älyllisemmän ja urasuuntautuneemman tyypin kanssa.
Eli akateemisuus sinänsä ei pyhitä tilannetta.
Ei miehesi taitaisi juuri parantua, vaikka olisikin akateeminen.