Mä tuun hulluksi tän KUOLEMANPELON kanssa!!!!!!

sama oli kun sain esikoisen ja se meni ohi. nyt pelko taas kun sain toisen lapseni tuli esille. just se et miten pieni lapsi kokee ja ymmärtää jos kuolen ja ei näe enää äitiä jne. jne tulee pahamieli kun ajttelen pientä lasta siinä tilanteessa...

uskon että tää menee ohi kun hormonit tasaantuuuuuuu

Pienestä pitäen olen saanut välillä tuollaisia kuolemanpelkokohtauksia, erityisesti elämän onnellisina hetkinä. Jatkuvaa tuo pelko ei ole, vaan iskee aina kausittain ja erityisesti öisin.



En kyllä osaa sinua ihmeemmin auttaa. Jos pelko häiritsee paljon, kannattaa varmaan mennä juttelemaan psykologin tai vaikkapa papin kanssa. Vaikeisiin pelkotiloihin on mahdollista saada lievitystä. Itse en ole vielä saanut aikaiseksi. Kerran kyllä murrosiässä sain Cipramil-kuurin (lähinnä masennuslääke, jota käytetään myös paniikkihäiriöön), kun pelko kävi oikein pahaksi ja päivittäin häiritseväksi, ja tuolla " kuurilla" pelko hävisi pitkäksi aikaa. Psyykkinen apu varmaan olisi tehokkaampaa. Kuulemma tällaiset pelot voivat johtua esim. siitä, jos elämässä on ollut lähellä vaikeita, käsittelemättömiä kuolemantapauksia. Tosin kaikki varmaankin pelkäävät jonkun verran.

Tiedän että pitäisi vaan elää ja olla murehtimatta, ja murehtia jos sen aika joskus tulee, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Raskausajat on minulla olleet pahimpia, ja silloin olen suurinpiirtein kirjannu ohjeet miehelleni miten toimia jos satun kuolemaan, ja illalla jos rupeaa näitä asioita miettimään, niin tuntu että uni ei tule millään.

No jospa tämä joskus helpottaa, eikä ainakaa pahene!