Koetko paineita imettämisestä?

http://www.easyinsur.com/health-insurance.html group health insurance lxmsrx http://www.meddeals.net/ nexium pts http://www.findinsur.com/life-insurance.html life insurance ugi

http://www.rxmedsportal.com/ Carisoprodol :D http://www.rxaccount.com/ Prednisone 7927 http://www.medrecovery.net/ pharmacy degree buy tramadol enhio

Jos onnistuu, hyvä, jos ei, niin hyvä että on korvikkeet olemassa! Miksi turhaan stressata asiaa, joka viiden vuoden päästä on täysin merkityksetön ja unohdettu, silloin on ihan uudet stressinaiheet tarjolla.

Minulla on kaksi lasta, joista pienempi vasta pari viikkoinen. Pieni saa sekä rintamaitoa että korviketta koska on nälkäinen vielä imetyksen jälkeenkin. Olen samaa mieltä kun joku täällä jo aikasemmin sanoinkin, että ei se imetys ole äitiyden mittari. Tärkeintä, että vauva saa ravintoa ja kasvaa.

http://www.sustcedu.com/Cheap-Car-Insurance.html infinity auto insurance 8]]] http://www.prontocalcei.com/levitra.htm compare levitra and viagra 8]]] http://www.buihoanganh.com/life_insurance.html life insurance bvdj http://www.punamarts.com/cheap-car-insurance cheap car insurance 699881

Esikoisen kanssa kärsin raskausmyrkytyksestä ja vauva syntyi ennen aikojaan käynnistettynä.

Esikoiseni ei edes hamunnut rintaa, teimme kaikki temput jotta imetys onnistuisi.

Litkin pahanmakuista "varmasti nostaa maidon rintoihin " teetä, kokeilin rintakumit, asennot, miljoonat turhat tyrkytykset jne. ei tulosta.

Isorintaisena sain yhtenään kuulla "kyllä luulis noista meijereistä maitoa vauvalle tulevan" vaan eihän kyse ollut tästä..minun vauvani ei vaan osaa imeä!



Koin pulloruokinnan osaksi helpottavana mutta julkisilla paikoilla sain paljon epämääräistä palautetta äitiydestäni ja pahoitin mieleni lukuisat kerrat.

Maidon pumppausta rinnoista arvosteltiin, olin kuulema laiska vaikka kuinka selitin tilannettamme.

Viimein en uskaltanut, tai siis pystynyt pumppaamaan maitoa vauvalle kuin oman kotimme vessassa, lukkojen takana.

Tätä jatkui 3kk.ta jonka jälkeen maidon tulo loppui.



Nyt meillä on toinen lapsi.

Pohdin paljon imettämistä raskausaikana ja päätin etten ota mitään paineita. Ostin tuttipullot, rintapumpun ja korviketta kaappiin henkiseksi tueksi, nyt emme joutuisi pulaan tämähän on jo tuttua.

Pikkukakkonen syntyi maailmaan 4vk etuajassa käynnistettynä jälleen kerran raskausmyrkytyksen takia.

Onnekseni pienokaisella oli kova halu syödä rintaa ja vahvaimu ja heti kättelyssä oikea imuote.



Nyt olen imettänyt 3kk.ta ja näutin tästä,

nyt ei ole kukaan inttänyt tai kysellyt tai pahoittanut mieltäni.



Itse en koskaan arvostelisi pullolla ruokkijoita,

jokaisella on omat painavat syynsä.



Loppujen lopuksi mitä sillä on väliä mitä vauva syö ja mistä kunhan on tyytyväinen ja kasvaa?

olen kokenut paineita lopettaa suvun sekä ei-imettävien ystävieni suunnalta.



Miksi en saisi imettää lastani vaikka 7-vuotiaaksi, jos hän itse sitä haluaa?

Mikä siinä on niin kamalaa?

Esikoinen vielä sattui olemaan lyhytpäreinen vauva, jonka kärsivällisyys loppui heti kun etumaidot oli kiskaistu eikä heruminen ehtinyt vauhtiin. Siinä itkettiin monet itkut. Tukea ei tullut oikein mistään.



Onneksi hoksasin itse keskimmäisen synnyttyä muutaman konstin, mikä auttoi:

- järkeilin sopivimmat imetysasennot

- keksin lukea samalla mielenkiintoista lehtijuttua tai kirjaa, jolloin heruminen tapahtui kuin itsestään, kun en hermoillut sen kanssa

- ymmärsin, että minun juttuni ei julkisesti imettäminen ole, vaan hakeuduin aina omaan rauhaan

- Mainittuani kuopuksen synnyttyä hidasta herumisesta hoitajalle synnytyssairaalassa, sain nenäsuihketta, joka sisälsi maidonirrotushormonia. Se auttoi todella hyvin vauhtiin.

Sain esikoiseni 22-vuotiaana. Silloin meillä ei ollut kotona nettiä, joten en ollut eksynyt millekään vauvapalstalle, en ollut lukenut ensimmäistäkään vauvaopasta, vanhemmat sukulaistäditkin asuivat satojen kilometrien päässä. Olin siinä oletuksessa, että imetys menee niin että vauvalle annetaan tissi suuhun, ja sitten vauva imee. Ja aina kun vauva vaikuttaa nälkäiseltä, tarjotaan rintaa.



No näin tein, alusta asti. Se pääsi yllättämään, että toinen rinta herui samalla kun vauva imi toista. Luulin olevani viallinen, että venttiili on rikki tjtn :D



Vauva imi joka imetyksellä n. 20 minuuttia kumpaakin rintaa. Imetyksiä oli n. kolmen - neljän tunnin välein. Vauva määräsi rytmin, josta muodostui heti melko säännöllinen. Yösyömisestä vauva luopui 5 viikon ikäisenä, minun pettymykseksi. Heräsin itse joka yö maidon noustessa, ja lypsin käsin pakasterasiaan ylimääräiset. Syötin seuraavana iltana nämä maidot pullosta. Ehkä tämän takia vauva nukkui koko yön läpeensä, eli oikeastaan itse aiheutin sen, ettei lapsi yöllä enää syönyt, mutta itse valvoin lypsyhommissa. Mutta ei se minua haitannut.



Imetin 16 kuukautta. Viimeiset 2 kuukautta oli lähinnä aamutissittelyä, en usko että maitoa enää kovin paljoa tuli. Olimme imetstä lopettelemassa 14 kk:n kohdalla, kun koin ettei lapsi ravintonsa takia enää ime. Mutta sitten tapahtui 9/11, ja tuli liimaannuttua television ääreen aika moneksi päiväksi seuraamaan tapahtumia. Lapsi oli myös flunssassa tuona aikana ja kärttyinen, joten imetyksen lopettaminen olisi ollut vaikeaa.



Täysimetystä meillä kesti tosin "vain" 5 kuukautta. Olimme sukulaisilla pitkää viikonloppua veittämäsä, ja jossain vaiheessa huomasin imettäneeni puoleen päivään mennessä 4 tuntia. Ajattelin, että vieras ympäristö, matkustaminen tms. oli aiheuttanut minulla jonkun maidon tuotannon notkahduksen. Ei se minua haitannut, että juorusin sukulaisakkojen kanssa tissi lapsen suussa koko ajan, aloin epäillä ettei lapsi saa tarpeeksi ravintoa. Päätin koittaa antaa tytölle banaania. Joka päivä söi sitten lounaaksi n. kahden sentin pätkän banaanimössöä. Kotiin palattuamme maidontuotantoni palautui entiselleen, mutta banaanikokeilu seurasi muutaman viikon päästä peruna jne.



Vasta näin jälkeenpäin muiden kokemuksista kuultuani ja luettuani, olen tajunnut, ettei se imetys kai olekaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Kai minulla kävi säkä. Odotan nyt toista lastani, ja olen koittanut olla taaskaan lukematta tai kovin paljoa miettimättä koko imetysasiaa. Etten vain stressaisi. Jotta hyvö onneni jatkuu. Oltan, että imetän tätä tulokasta yhtä pitkään kuin esikoistakin. Nyt tosin ostin käsikäyttöisen pumpun, ettei tarvitse paljain kourin pakasterasiaan sutata :D Haluaisin myös että lapsi suostuisi paremmin pullosta juomaan. Meillä on nyt kaksi tuttipulloa odottelemassa, esikoinen käytti vain sitä ainoaa pientä jonka äitiyspakkauksesta sai.



Olen sitä mieltä, että liika tieto lisää tuskaa imetysasioissa. Tietenkin on hienoa, että tietoa on olemassa niille jotka sitä tarvitsevat. omalla kohdallani olen kuitenkin kokenut asian niin, että stressaamattomuus ja omien vaistojen avuin eteneminen on ollut se tie, jolla imetys on onnistunut. Koitan sulkea korvani muien imetysjutuilta, enkä itsekään hehkuta omalla kokemuksellani, ellei joku varta vasten kysy.

Ennen esikoisen syntymää minulle oli itsestään selvää että täysimetän lastani 6kk (jos nyt mitään supermullistavaa ei tapahdu). Sukuni naisilla maitoa tullut paremmin kuin hyvin joten en uskonut olevani poikkeus. Parin päivän alkukankeuden jälkeen imetys lähtikin käyntiin ilman ongelmia. Molempia lapsiani olen tätsimettänyt 6kk, esikoista yhteensä 7kk ja kuopusta reilu 9kk.

Imetys on kohdallani ollut hyvin luonnollista. Se on sujunut helposti enkä ole kokenut sitä mitenkään rankaksi tai sitovaksi. Puolisen vuotta vauvan ehdoilla kyllä pystyy menemään.

Kun lapsukaiseni syntyi niin imettäminen lähti heti hyvin käyntiin. Maitoa tuli jopa enemmän kuin tarpeeksi. En alkuun kokenut että meillä olisi ollut tarvetta pulloruokinnalle. Yllättävän moni alkoi kuitenkin ihmetellä että miksi en anna lapselle ollenkaan pulloa. Lapsen kasvaessa ihmettely ja kauhistelu lisääntyi. Aikani ihmettelyä kuunneltuani päätin kokeilla korvikkeen antamista pullolla. Lapsi ei kuitenkaan halunnut alkaa juomaan pullosta. Useiden yritysten jälkeen aloin ahdistua. Entä jos lapseni ei ikinä opi pulloa juomaan? Minua alkoi myös hävettää että imetin edelleen vaikka lapseni oli jo yli puolen vuoden. Lopulta kun viimein lopetin imettämisen se onnistui melko vaivattomasti. Lapsi ei pullolle oppinut, mutta juo nykyään mukista.

Mä ajattelen asioista niin, että ongelmat ratkaistaan sitä mukaa kun niitä tulee. Imettäminen oli heti helppoa ja luontevaa. Suihkutissiongelma oli, samoin kuin rintatulehduksia esikoiselta, ja nämä tottakai rasittivat, mutteivat sinällään tehneet imetystä mitenkään vastenmielisemmäksi. Meilläkin oli pyhä kolminaisuus äiti-tissi-vauva siihen asti kun imetystä kesti (vuoden ikään) ja sovitin omat menoni imetysten tahtiin. Vuoden maissa olin jo aika valmis maitorallin lopettamaan, mutta onneksi oli vauvakin. Imetyksen lopettaminen sujui helposti sekin.

Kolme lasta olen imettänyt kaikki yli 1 v:n ikään. Aina olen lähtenyt puuhaan asenteella "katsotaan mitä tulee". Esikoisen kanssa oli hiukan vaikeaa aluksi, mutta kun imetys lähti rullaamaan, se oli helppoa ja mukavaa. Kahden muun kanssa meni jo rutiinilla. Itse olen ollut kai siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kukaan ei ole katsonut asiakseen kritisoida pitkähköjä imetyksiä eikä myöskään yöimetyksiä, jotka kestivät kuitenkin n. 10 kk:n ikään kaikilla. Neuvolassakin vaan sanottiin, että "hienoa, kun jaksat vastata vauvasi tarpeisiin". Imetyksen lopetukset ovat sujuneet helposti.

Esikoiseni syntyi ja pidin itsestään selvyytenä, että imetän häntä.Synnytys oli rankka lapsi syntyi kyynärpää edellä eikä hengittänyt heti.Ensimmäiset viikot hän oli todella väsynyt,eikä imenyt vaikka kuinka tissiä tarjosin.Neuvola täti oli auttamassa ja totesimme et nyt paino on laskenut niin paljon et pakko alkaa ruiskulla suuhun maitoa antamaan.Kävimme välillä tiputuksessa sairaalassa kun paino tippui.Vauva vain ei imenyt.3kk. lypsin ja itkin maitoa vauvalle loput annoimme korviketta kun rintamaito väheni vauva kun kaikesta yrittämisestä huolimatta ei imenyt mitään.Koliikki päälle ja itkua 5kk saakka.Nyt reipas ja iloinen 2v vanha joka normaali pituudessa ja painossa. Täysin kehittynyt normaalisti.Toinen lapsi syntyy syksyllä ja kyllä on kova paine onnistunko tälläkertaa kokomaan imettämisen ihanuuden.

Musta on tärkeämpää, että lapsi saa ruokaa kuin että äiti saa imettää. Imetin ensimmäsitä 6kk ja toista 4,5kk.

kun synnytin esikoiseni, en ollut ollut vauvojen kanssa tekemisissä ja vauva-asiat olivat jotenkin etäisiä. Ajattelin onnea, mikä tulee lapsen saannista ja kaikkea sitä hoivan määrää.



Minun piti kuitenkin ottaa kantaa imetykseen jo raskausaikana, mikä tuntui oudolta. Kun hämmentyneenä terveydenhoitajalle sanoin, että kai minä imetän sitten, niin sain paljon kaikkea opastusta. Tuli selväksi, että tätä minulta halutaan. Synnytyssairaalassa tilanne oli aivan sama ja vielä äitiyspakkauksessa oli Rinnalla kirja, josta saattoi ymmärtää, että vaikka maailma kaatuisi,imetä sinä vaan.



Koin imetyksestä puhumisen jopa aggressiivisena mainontana ja minusta tuli aktiivinen kohtuullisduudesta ja sen puolesta puhuja. Asioita ei voi katsoa vain yhdestä tai kahdesta näkökulmasta vaan on sovitettava yhteen kaikki se arkitodellisuus missä eletään

Ennen esikoisen syntymää luin imetysjuttuja kauhunkyyneleet silmissäni, kun se kuulosti niin pelottavalta ja vaikealta. Äitiyspakkauksen imetysoppaassakin oli jotenkin sellainen sävy että siitä jäi kamala olo: sellainen että imettäminen saattaa hyvinkin pilata äidin elämän, mutta että itsekkyyden päivät ovat nyt ohi ja imettäminen on pakko hoitaa vaikka se olisi kuinka hirveää.



No, lopulta imettäminen ei sitten ollutkaan niin kauheaa. Ekojen kivuliaiden viikkojen jälkeen aloin tykätä siitä kovasti, ja täysimetin mielelläni kuusi kuukautta. Myöhemminkin oli ihanaa kun tiesi voivansa katkaista vauvan itkun milloin hyvänsä kuin seinään kaivamalla rinnan esille. Vastahakoisesti luovuin imettämisestä vauvan ollessa n. 16-kuinen, siinä vaiheessa minua painostettiin jo ulkopuolisten taholta lopettamaan.

luin kaikenmaailman oppaat, kuuntelin kaikki neuvot..

Olin todella valmistautunut..

Mutta, maitoa ei vaan tullut.

Minussa oli selkeästi jotain vikaa, koska olinhan lukenut että maitoa tulee kaikilta.

1kk taistelin ja imetin 30-90min välein yötä päivää. Vauvan paino ei noussut ja oli pakko itkien aloittaa korvike.



Toisen lapsen kanssa päätin heti, että en imetä!

Kokeilen mutta jos ei onnistu niin annan pullosta.



Toinen syntyi 4vko etuajassa, oli niin väsynyt ensimmäisen kk ajan joten rinnalla en tod saanut imemään vaikka kuinka yritin.

Pumppasin omaa maitoa 3kk ajan joten omasta mielestäni olen imettänyt :D

Vauva tissille vaan ja siinä se.

Tosin en maidontuotannon riittämättömyyden tai vauvan takia, vaan neuvolan ja muutaman imetysinotoisen äidin takia. Kaikki mitä teki ei tuntunut riittävän. Aina tein neuvolan tai imetysäitien mukaan jotain liian vähän. Istuin ensimmäiset viikot imettämässä n. 1,5 - 2 h kerrallaan ja silti vauva nälkäinen. Vauvan paino laski ja äidin paino laski ja äiti lopuksi vain itki itkävä vauva sylissään. Silti neuvolassa ja imetys"tuessa" (Lue: ei mitään tuki äidille!) neuvottiin vaan yrittämään enemmän. Vika oli aina minussa tai vauvan imemisessä tai keskessa muussa kui itse ongelmassa: Jos maitoa ei tule riittävästi niin sitä ei tule! Lopuksi lääkäri laittoi stopin pelleilylle ja käski antamaan lisämaitoa, jota jatkettiin imetyksen loppuun saakka. Siitä lähtien en meillä on ollut tyytyväinen vauva ja tyytyväinen äiti:) neuvolatäti meni vaihtoon myös. En osaa antaa mitään arvoa imetystukimammoille enää.