Kun vanhemmat tekevät työtään 8-12h vuorokaudessa ja matkustelevat paljon

työnsä takia niin miksi hankkia lasta jos ei meinaa hidataa työtahtia lapsen synnyttyä? Kaveri pariskunta kyseessä. Vuorotellen ja välillä yhtä aikaa saattavat olla jopa 2-3vk ulkomailla. 1v lasta hoitaa silloin mummit. Päiväkodissa on arkisin sen 10h. Jokainen tekee tyylillään, en tuomitse tässä ketään. Ihmettelen ainoastaan miksi lapsi tehtiin kun hän näkee vanhempiaan niin hurjan vähän.

Hurjan vähän. Nyt kyllä paisuttelet asiaa tai olet kateellinen heille.

Itsekin käyn töissä (sä et varmaankaan kun kauhistelet 8 tunnin päiviä) työpäiväni matkoineen on 10 tuntia. Poika hoidossa tuon ajan. Matkustelen ilman lapsia ja lasten kanssa monta monta kertaa vuodessa. Miksi pitäisi jättää lapset hankkimatta ??? Siksi että sinä saisit sitä kauhistella ?

Akateemisia 30 - 40 -vuotiaita arvatenkin?

työpäivä on 8 tuntia. Aika moni tällästä päivää tekee...paitsi kotilusmut.

ajattele kuinka tyhmäksi ja laiskaksi Suomen kansa ajan myötä muuttuisikaan.

jotkut saisivat olla kotona. Yksinkertaista!

Meilläkin eräs läheinen tuttavapariskunta, jolla 3 lasta. Lapset menneet päiväkotiin 8kk ikäisenä, jo sitä ennen mummot hoitaneet pari kuukautta, kun äitin on ollut "pakko" mennä töihin tienaamaan.



Tällä hetkellä lapset ovat 1v4kk, vajaa 4v ja 8v. Koululainen on yksin kotona ainakin 4t joka päivä, lisäksi kavereillaan. Pienemmät lapset päiväkodissa joka ikinen arkipäivä 7-16.30. Lisäksi parina iltana viikossa palkattu hoitaja hakee lapset päiväkodista ja hoitaa heitä 20 saakka, kunnes vanhemmat tulee kotiin.

Lapset menevät joka ilta klo 20 nukkumaan, koska aamulla aikainen herätys. Äiti on myös viikonloppuisin töissä, sillon lapset isän kanssa mummolassa.



Olen todellakin miettinyt, että missä on noiden LAPSUUS. Siis se kiireetön aika isän ja äidin kanssa. Tuntevatko vanhemmat edes lapsiaan? Ja mikä, mikä, MIKÄ saa ihmisen pitämään RAHAA tärkeämpänä kuin OMAT LAPSET?



Tälläkin perheellä on asunto lähes maksettuna, ite ovat kehuneet kuinka siistiä, kun enää 4-numeroinen summa velkaa ja saivat autot ja talon maksettua 6 vuodessa. Niinpä.. mistähän muusta se sitten onkaan pois??

Lapset menevät joka ilta klo 20 nukkumaan, koska aamulla aikainen herätys. Äiti on myös viikonloppuisin töissä, sillon lapset isän kanssa mummolassa.

Lastenhan pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksavat lähteä aamulla hoitoon. Ainakin meilläpäin töihin mennään kahdeksalta, alasta riippuen tietysti. On lapsen kiusaamista antaa hänen nukkua liian vähän sen takia että perheellä olisi yhteistä aikaa.

Ja viikonloppuisin isä on lasten kanssa mummolassa, mikä tuossa niin kamalaa on? Olisiko se jotenkin parempi että äitikin olisi vielä mukana?

- omasta tahdostaan tai siksi, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole - ei vähennä lapsen tarvetta omiin vanhempiinsa. Ihminen kehittyy ja kasvaa läheisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, ja jos lapsi pääsääntöisesti näkee kaikkia muita ihmisiä paitsi omia vanhempiaan, niin kyllähän se vaikuttaa pieneen lapseen. Pienen lapsen tarvetta omien vanhempien läsnäoloon - muuhunkin kuin laatuaikaan - ei kumoa mikään asia ja joskus vanhempien olisi ihan tervettä tuntea omantunnon pistoksia ja myös muuttaa omaa toimintaansa.



Psykologit ovat havainneet, että nykyisin yhä enemmän asiakkaita tulee korkeasti koulutetuista, sosioekonomisesti hyvin pärjäävistä perheistä, missä lapsien tunne-elämän tarpeita ei ymmärretä ja lapsilta odotetaan liian aikaista itsenäistymistä. Nämä vanhemmat vaativat itseltäänkin urallisesti paljon, samoin kuin lapsiltaan kykyä kestää ylipitkiä hoitopäiviä ja poissaoloa. LAsten psyykkinen hyvinvointi polarisoituu - aiemmin valtaosa asiakkaista kun tuli alemmista sosioekonomisista luokista, nykyisin myös hierarkian yläpään perheiden lasten psyykkinen huono-vointisuus on lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia. Selitys löytyy näiden vanhempien kyvyttömyydelle vastata lapsen tunnetarpeisiin ja olla läsnä - fyysisesti ja/tai henkisesti.

Poikani ajoi pihalla kaverinsa kanssa radio-ohjattavalla autolla.

Autoon tuli joku vika, akku ja johdot sulivat. Oma poikani tuli reippaana sisälle ja kertoi mitä tapahtui. Kaveri kurkisteli eteisestä ja kun kuuli minun juttelevan ihan normaalisti asiasta niin uskaltautui sisälle. Sanoi, että hänen äitinsä olisi suuttunut ihan kamalasti tuosta. Kysyin pojilta rikkoivatko auton tahallaan. Vastaus oli, että ei. Vahinkoja sattuu ja lapsi ei saa pelätä niistä puhumista.

Voin hyvin kuvitella mikä tyranni pojan kotona asustaa.

oikeasti lapset näkevät vanhempiaan. Niinä kahtena ilta vkossa, kun hoitaja hakee lapset, isä ja äiti tulevat kotiin vain lukemaan iltasadun ja peittelemään. Mitään päivän kuulumisia ei edes vaihdeta.



Ja mummolan mainitsin siksi, että edes viikonloppuna lapset eivät saa olla KOTONA. Tai viettää kahdenkeskistä aikaa vanhempiensa kanssa, vaan isä menee lasten kans mummolaan, jossa voi esim. tehdä työhommia mummon leikittäessä ja ruokkiessa lapset.

Jollekin äitiys on rahan ja kodin maksamista jne.

Eikä nämäkään äidit varmaankaan rakasta lapsiaan yhtään vähempää kuin joku toinen. Mutta heille vaan toiset asiat ovat tärkeitä. On sitten jokaisen henkilökohtainen mielipide, että mitä siitä pitää.

. Mitään päivän kuulumisia ei edes vaihdeta..

hoitoon ja lähteä miehensä kanssa viikonloppulomalle?

*Mitään päivän kuulumisia ei edes vaihdeta*



Mistä tiedät vai onko vaan olettamus ?

väittää. Katsotaan viedoita, surffataan, tehdään jotain huonoa ruokaa, syödään halvasti ja epäterveellisesti jne.jne. Ei kannata kiillottaa sitä omaa sädekehäänsä turhaan.

Mutta kun "suurperhe" on nyt muotia akateemisten uranaisten piireissä, kun on hienoa päteä myös lasten lukumäärällä...



Meillä mies veti tommosta tahtia useamman vuoden ja ei ollut lapsille hyväksi todellakaan. Kun tuollaisella työtahdilla ja jatkuvalla matkustelulla aivan väkisin vieraantuu lasten arjesta ja silloinkin kun mies oli kotona, oli henkisesti poissa oleva. Kuvitteli tietävänsä ja tuntevansa lapset ja mitä heille kuuluu, mutta totuus oli ihan toinen.



Onneksi mies tuli meillä järkiinsä ja tajusi, että minä en mäkätä turhasta, vaan oikeasti lapset kaipasivat isäänsä (meillä siis minä rajoitin työntekoani paikatakseni isän poissaoloa, joten lapsilla ei molemmat vanhemmat koko ajan poissa). Yhä tekee paljon töitä ja matkustelee, mutta on kuitenkin tahti rauhoittunut aiemmasta. Mies on itse nyt huomannut, miten pihalla oli lastensa elämästä monta vuotta ja miten pinnallisesti tunsi heidän tunne-elämäänsä.



Enkä todellakaan tarkoita, että vanhempien pitäisi lakata tekemästä töitä ja uraa, mutta ei sitä kaikkea pitäisi tehdä lasten kustannuksella. Ja todellakaan ei riitä aika monilapsisessa perheessä kaikille lapsille, jos KUMMATKIN vanhemmat paahtaa hulluna. 8-9 tuntisia päiviä voi pienten koululaistenkin vanhemmat tehdä ja matkustella silloin tällöin, mutta ei kummankin vanhemman viikkokausien työmatkat ole lapsille mukavia.

Et voi tietää mitä ko tapauksen kotona puhutaan ja kerrotaanko esim päivän tapahtumista. Mistä tiedät että luetaan VAAN iltasatu ja peitellään....uskomatonta olettamista taas.



Miksi lapset eivät saisi mennä mummolaan viikonloppuna ??????? Miksi kotona pitää nyhvätä arjet ja viikonloput. Itsekin käyn viikonloppuisin mummoloissa lasten kanssa. Lapsille se on kuin matka kivaan paikkaan.



Ja ap, mistä tiedät että isä tekee mummolassa töitä ja yleensähän mummo tarjoaa ruuan (ainakin meillä) jos kyläilemme mummolassa.

ihmettelen tätä agressiivista reaktiota, joka ap:n sinänsä ihan asiallinen kirjoitus sai aikaan. Ei kai pointtina ollut se, että pitäisi jäädä kotiäidiksi, vaan se, että pienet lapset todellakin tarvitsevat vanhempiaan sen työpäivän jälkeen. Ei äitiyttä tai isyyttä voi kokoaan "ulkoistaa" ilman että sillä on tietyt seuraukset.



Ja jokainen varmaan ymmärtää, että välillä on tilanteita, että on pakollisia iltamenoja jne., MUTTA kyllä niihin pitkällä tähtäimellä voi itsekin vaikuttaa, kuten myöskin kohtuuttomaan työmäärään. Tiedän tämän omasta ja ystävien kokemuksesta (olen itse it-alalla).

lapsien tarpeita ei ole paljon mietitty. Lapset eivät välitä vähääkään siitä onko asunto maksettu, onko auto uusi tai onko äidin ja isän urakehitys nyt mallillaan. Perustarpeet (ruoka, lämpö, puhtaus) kun tyydytetään on rahalla hoidettava osuus tehty. Loppu on rakkautta!!!! Paljonko sitä tässä perheessä keretään jakamaan, en tiedä? Ehkä osaavat sen paljon tavallisia pulliaisia paremmin, tai jotain?



Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee rakkautta ja vanhempiaan, joka päivä, viikon ja vuoden ympäri, ja PALJON. Myös pieni koululainen on hyvin riippuvainen vanhemmistaan.



Kaksi aikuista, joilla tuollaiset työt, joista ei voi tinkiä (?) pitäisi tunnustaa että heidän elämässään ei ole tilaa lapselle juuri nyt. Lapsi ei odota, vaan viettää sitten elämänsä tärkeimmät vuodet nähden vanhemmistaan vilauksia silloin tällöin.... Luotatteko hyvät ihmiset todella "ammattikasvattajiin" että he antavat rakkautta lapsillenne, sanoohan sen jo tittelikin ettei näin ole... Surullista

hei eikö ole hyvä asia, että tuolla perheellä on verkostot kunnossa ja esim. isoäitejä, jotka voivat auttaa lastenhoidossa. Ovathan isoäiditkin osa perhettä, eivät sitä ydinperhettä, mutta kuitenkin.



Nämä 30-40 väliset vuodet ovat todellakin ruuhkavuosia. Jos on koulutusta ja älyllistä pääomaa, sitä haluaa myös hyödyntää. Mielestäni on varsinkin naisena vaikea tasapainotella uran ja perheen välissä.

-Yli 40-vuotiaana voi olla vaikeaa lähteä luomaan uraa tyhjästä.

-Lapset ovat toki erittäin tärkeitä, mutta ensisijaisesti osa ihmisen elämää, eivät koko elämä.



Ideaalinen valinta olisi tietty, että vanhemmat joustaisivat vuorotellen omista tavoitteistaan, jotta lastenhoito olisi paremmin järjestetty. Aina tämä ei kuitenkaan valitettavasti onnistu. Ja silloin on hyvä, että sukulaiset auttavat.



Itse olen tähän mennessä kompromissannut omista urahaaveistani, mutta en siitä että kävisin töissä. En valinnut esim. konsultin hommia, joka olisi vaatinut tuota 10-12 tuntia päivässä + matkustelua. Sen sijaan valitsin markkinoinnin-ja myynnin yhdistelmän, joka mahdollistaa noin 7-8h työpäivän. Tämä työ vie minua eteenpäin, mutta ehkä hieman hitaammin kuin mitä konsultointityö olisi vienyt. Eli tämä on kompromissi, mutta kyllä minua siltikin ajoittain häiritsee, että en edistä uraani enemmän.