Kuinkas vastuullisia olette olleet lapsina?
Kävin tässä vanhempieni luona lasten kanssa kylässä. Mummo siinä hoivaili vauvaani ja 5-vuotias halusi sitten huomioida vauvaa myös koko ajan. Mummo alkoi sitten paapattaa lapselle kuinka "äitisi" eli minä olen jo 6-vuotiaana käynyt hänelle kaupassa asioimassa ja mennyt siten pois pienimpien jaloista.
Aloin muistella lapsuusaikoja, enkä tosiaan kaihoten vaan inhoten. Kauppaan kun tuli melkein 2 kilometrin matka ja ne asiat olivat useita maitopurkkeja, leipää, mitä milloinkin. Aivan tunnen käsissäni ne kauheat muovikassit, kun kannoin niitä kaupasta kotiin. Välillä oli pakko pysähtyä ja löysätä ote, kun käsiin painui sellaiset punaiset syvät urat painavista pusseista. Itkua pidätellen niitä raahasin.
Äitini silmin katsottuna olin niin tottelevainen lapsi. Vaan kun tiesi, että vitsaa tai remmiä tuli, niin oli pakko totella.
Kommentit (4)
Olin varmaan lukiossa, kun ekan kerran ostin kaupasta jotain koko perheelle. Ja kauppa näkyi kotimme ikkunasta.
Meillä oli enemmänkin sellainen ylihuolehtiva koti, ja aika samanlaista on nyt omilla lapsillammekin.
Tai äiti ei ainakaan luottanut minun lukutaitooni koska sekä kirjoitti lappuun että piirsi viereen pitä piti tuoda. Minusta se oli kauhean hienoa saada niin paljon vastuuta. Osalla rahaa sain ostaa itselleni karkkia ja sitten istuin pihan penkillä syömässä niitä ja selaamassa menaisia. Mutta meillä olikin kauppa samassa korttelissa.
Kuulostaa pahalta. :(
Toivottavasti olet päässyt jollain tasolla lapsuudenkokemuksistasi yli. Ruumiillinen pahoinpitely on hirveä asia.
Itse en pysty tarjoamaan mitään vastaavaa tarinaa. Tokaluokkalaisena olin yksin kotona koulun jälkeen ennen vanhempien palaamista töistä, mutta sen suurempaan itsenäisyyteen en joutunut venymään.
tehdä jo pienestä vastuullista hommaa?