Televisio - hidastaa puheenkehitystä

Eikö ole ihan sama mitä se lapsi on yksinään tehnyt, pointti on se, että lapsen kanssa pitäisi olla riittävästi vuorovaikutuksessa? Siis tuon tutkimuksen perustelujen mukaan. Eri asia on sitten, jos todetaan, että televisiolla on joku muu viivästyttävä vaikutus, mutta ei siitä tuossa alkuperäisessä viestissä puhuttu.

Tai jos telkkaa katsotaan "vuorovaikutuksessa" (esim. koko perhe yhdessä, kommentoidaan paljon katsottavaa ohjelmaa yms), niin sitten tuota pulmaa ei ole?

t. 13

kenen kanssa on paljon oltu, kuka on saanut aitoa huomiota ja kuka vaan yksikseen on hengaillut siinä sivussa. Minusta on surullista kuultavaa, kun esim joku 4v poikaviikari ei puhu tai leiki päiväkodissa muuta kuin tietokone- tai pleikkapeleistä ja telkkariohjelmista. Ja puhun nyt tosiaan normaaleista terveistä lapsista.

Jos tämä tutkimustulos perustellaan nimenomaan niin, että puheenkehitys viivästyy, koska lapsi ei kuule (niin paljon) vanhempien puhetta, niin eikö sitten mikä tahansa, mitä lapsi tekee ilman vanhempien vuorovaikutusta tee ihan saman? Esimerkiksi se, että lapsi puuhailee lelujensa parissa yksinään tai selailee vaikka kirjoja yksinään, vanhemmat surffaa netissä ym.? Toisin sanoen jokainen tunti, jolloin et koko ajan juttele lapsellesi, vähentää 770 lapsen aikuiselta kuulemaa sanaa? Riippumatta, mitä lapsi silloin tekee?

Jos tämä tutkimustulos perustellaan nimenomaan niin, että puheenkehitys viivästyy, koska lapsi ei kuule (niin paljon) vanhempien puhetta, niin eikö sitten mikä tahansa, mitä lapsi tekee ilman vanhempien vuorovaikutusta tee ihan saman? Esimerkiksi se, että lapsi puuhailee lelujensa parissa yksinään tai selailee vaikka kirjoja yksinään, vanhemmat surffaa netissä ym.? Toisin sanoen jokainen tunti, jolloin et koko ajan juttele lapsellesi, vähentää 770 lapsen aikuiselta kuulemaa sanaa? Riippumatta, mitä lapsi silloin tekee?

Lapsihan tarvitsee myös vapaata leikkiä, se kehittää mielikuvitusta! Sitä taas ei voi verrata telkun katseluun, ohjelmat ovat valmiiksi "pureskeltuja", leikkiessä lapsi keksii itse leikkinsä.

Surullista että näin itsestäänselviä asioita oikeasti edes tarvitsee selittää.

Entäs sitten se kun niin monet lapset viikonloppuaamuisin tuijottavat telkkua? Eivätkö juuri viikonloppuaamut antaisi mahdollisuuden koko perheelle syödä YHDESSÄ se aamiainen? Siis todella yhdessä, ei niin että lapset tuijottavat telkkua, mussuttavat jotain sämpylää ja vanhemmat lukevat lehteä?

tuntuu olevan toisinpäin! Siis lapsi (nyt kohta 4v)on oppinut ihan hirveästi kaikkia lauseita ja sanontoja esim. muumeista! Joskus oikein naurattaa kun lapsi käyttää jotain muumimamman sanontaa juuri sopivassa paikassa! Mutta tosiaan, mikä sitten on paljon telkkarin tuijotusta? Meillä tyttö katsoo mielellään ohjelmia mutta aika nopeasti alkaa hääräämään jotain muuta. Joskus jopa sammuttaa telkkarin kun on saanut tarpeekseen. Eli enpä ole huolissani lapseni telkkarin katsomisesta.

ja mitä ilmeisemmin olette hänen kanssaan aktiivisesti. Kyse tässä nyt oli siitä, että jos lapsella on vaikeuksia (jo havaittuja tai havaitsemattomia) puheenkehityksessä (perinnöllisiä tai ympäristöstä johtuvia), niin lapsi ei todellakaan opi niistä ohjelmista. Telkkari on huono kasvattaja, mutta joskus, oikein ja sopivan ajan käyettynä, hauska viihdyttäjä ja jopa opettajakin.

Oma lapsi on ihan uskomaton papupata joten me käytämme telkkaria joskus ihan hiljentämistarkoituksessa. Sanotte mitä sanotte, joskus meilläkin on oikeus puolen tunnin rauhallisuuteen kotona. Lapsi ilmaisee erittäin selvästi milloin ei enää halua katsoa mitään, ja sitten pistetään telkkari kiinni. Hän ei liimaannu ruutuun kiinni vaan vauhti alkaa taas alusta.

Joskus on nähnyt pätkän Myyrää tms. kun joku tuttavan isompi lapsi on sitä katsellut. Eipä ole poikamme edes kiinnostunut telkkarista, outo juttu... luulisi että kohta 2-vuotias tykkäisi edes piirretyistä.



No, puhetta on alkanut tulemaan suomen kielellä vasta äskettäin, sitä ennen pölötti kamalasti omaa kieltään. :) Yksi päivä sitten vaan sanoi "joo" kun kysyin että mennään syömään ja siitä se lähti.

nimittäin tutkimus ei päde ainakaan meidän lapsiin jostain syystä.



Toki meillä lapaset ovat aina olleet isossa samassa tilassa missä minä äitinä olen, isäkin ja isommat haluneet tehdä läksynsäkin kaikkien läsnäollessa vaikka on omat huoneet. Olohuone on vähän vajaa 50m2 jossa päädysä keittiöosuus, vähän matkan päässä TV ja katselulaitteet, yhdessä osassa huonetta tietokone, pöytäryhmä ja sohva, sekä hyvin leikkitilaa johon lapset saavat tuoda lelunsa, jopa jättää isot leikit odottaman jatkaakseen myöhemmin.



Isossa perheessä ovat saaneet katsella valittuja ohjelmia paljonkin päivän aikana pienestä pitäen, mutta viihtyneet vasta reilu 2-vuotiaasta pidempiä aikoja, sitä ennen vilkaisuja ohimennen isompien katsellesa.



Jos olisi hätistelty pois, voisi ehkä ainakin sitten jäädä tuijottamaan, vaikkei mitään lapsilta kiellettyjä ole katsottavanakaan.



Pieniä on kiinnostanut omat leikkinsä, tilaa on ollut...Mutta hyviä luonto-ohjelmia, selkeitä piirroselokuvia ja kotimaisia lasten elokuvia on annettu katsoa enemmänkin, jos on jaksanut katsella ja kiinnostanut.



Monesti ohjelma on jäänyt itsekseen kun lapset ovat siirtyneet leikkimään, piirtämään jne.



Satukasetteja ovat kuunnelleet mielellään, jonkun verran on luettu, mutta ei säännöllisesti iltasatuja.



Muutama nuorin on ollut vain kotihoidossa eikä esikouluakaan käyneenä ja puhuivat täysin kirjakieltä aloittaessaan koulun. Kirjakieli ja hyvä oikeinkirjoitus on yhä tallella koulua käyneinäkin, jossa kuulevat paljon muun laista puhuttavan. Ihanaa kuulla kaunista äidinkieltä, koskaan ei kuulu sanaa "tykätä" vaan aina esim. minä pidän ..."mä ja "sä" ei ole kuulunut koskaan, se ei vaan luonnistunut heiltä. Ei ole murrettakaan, koska asumme ihan lähellä Helsinkiä normaalipuheen alueella. Isommat sisarukset korostivat pienempien kieltä, puhumalla takaisin selvästi ja kirjakielellä, vaikka muuten oli "sun" ja" mun" käytttökielenä.



Koulussa tuli palkintoja kirjoituksista, yksi lapsista kuudennella luokalla valtakunallisesa ainekirjoituksessa olisi opettajan mielestä läpäissyt yo:ssa, käsikirjoittajana TV:ssä kirjoittajana olevan kanssa jne. Toinen taas piti esitelmää ja luki viidennellä englannin kielistä Pratchettia suomeksi suoraan tekstistä jne.



Paljon on tilanteilla merkitystä ja monella muulla asialla, ei voi varmaan suoraan sanoa että jos katsoo paljon televisiota, puhe viivästyy tai on vajaata, epäselvää jne. Vuorovaikutus on tärkeää, jota voi olla television katselussakin, jos lapsi ei ole eri tilassa vaan joku, esim, äiti on tarvittaessa kommentoimassa mitä lapsi näkee ja kokee ohjelmassa. Meillä 4,5 lapsi piirtäessään muumikuvia jossa oli puhekupla, kyseli kuinka kirjoitetaan "varo heikkoja jäitä" ollessani puuroa hämmentämässä. Pystyin siinä näyttämään eri paperille jatkaen hommiamme.



Seuraavan kerran hän taas kyseli ja sanoikin -Älä enää, äiti, tiedän loput kirjaimet. Näin muutama päivä ja hän oppi lauseen ilman apua.



Tutkimuksissa on kyllä todettu, mikä oli itselleni yllätys, että kotona olleet lapset kehuíttyvät hoidossa olevia, esim. päiväkotilapsia paremmin, koska vuorovaikutus mm. on toimivampaa kotona. Päiväkodissa ei niin vaan aleta vastailemaan lapsen kysymyksiin, jotka sillä hetkellä voi olla lapselle tärkeitä, vaan "shh hiljaa, nyt syödään, ollaan nukkarissa" jne.

vähän vuorovaikutusta = puheenkehityksen viivästymää

paljon vuorovaikutusta = ei puheenkehityksen viivästymää



Olisipa se kaikki noin yksinkertaista! Onneksi te simppelissä maailmassanne kykenette noin yksinkertaiseen ajatteluun. Taitohan se on sekin.

Lapsi tarvitsee vapaata leikkiä. Ylimääräinen jatkuva häly (vaikka se olisi radiosta) on raskasta kenelle tahansa.

Musta masentavaa on, jos vanhemmat eivät edes tiedä, mitä se mukula sieltä telkkarista katsoo. Vaikka katsois pikkukakkosta, olis hyvä vähän olla kärryillä, mitä ohjelmia siellä menee. Lapsilla tulee kysymyksiä ja myös hassuja väärinkäsityksiä, jos ei tiedä, mitä telkkarista on katsottu, ei tiedä, mistä kysymykset kumpuavat.

hyvät suomenkieliset ohjelmat lapsille kasvattavat sanavarastoa, selkeät ja yksinkertaiset piirroskuvat auttavat hahmottamisessa, oletteko aikoinaan katsonut esim. Maija Mehiläistä? Hyvää suomea...

Et kuinka pahaa telkkari tekee lapsille, varsinkin pienille lapsille!

Et kuinka pahaa telkkari tekee lapsille, varsinkin pienille lapsille!

sonja.vankila.sonja.kiinni. =)-

3 v on katsonut paljon dvditä, tosin vain lasten leffoja. Hyvin on puhe kehittynyt: 10 kk oppi ensimmäiset sanat, 1,5 v puhui kahden sanan lauseita ja 2-vuotiaana jo vaikka kuinka monen sanan lauseita. Lausuu sanat hyvin (lukuunottamatta r-vikaa) ja tietää paljon sanoja.



Olisikohan vielä taitavampi, jos ei olisi katsonut leffoja?



Voisikohan olla myös niin, että näillä, jotka katsovat paljon telkkaa, olisi myös joku toinen yhteinen tekijä? Esim. välinpitämättömät/kiireiset vanhemmat tms.?

lapset katsoivat paljon muumeja pienenä. Ylipäänsä paljon videoita, monta tuntia päivässä. Kuitenkin kumpikin on kielellisesti lahjakkaiksi todettu, nyt koululaisia jo.



Pani miettimään, että olisko sillä merkitystä, että mitä katsoo ja mitä vanhemmat tekevät?



Siis jos vanhempi istuu isomman lapsen vieressä ja samaan aikaan keskustellaan ohjelmasta (vauva rinnalla), niin eihän silloin kommunikaatio vähene television katselusta. Ja onko tässä ollut niin, että vanhemmat ovat katsoneet televisiosta omaa ohjelmaansa ja vain urahdelleet lapsille vastauksia, kun eivät ole keskittyneet heihin?



En siis heti tuomitsisi kaikkea televisiosta tulevaa, vaan lähtisin tarkemmin erittelemään, mikä on puheenkehitykselle teidän perheessänne haitaksi/ hyödyksi.

Silti lapset alkaneet puhua aikaisin, esikoinen puhui monisanaisia lauseita alta 2veenä, hänen kanssaan pystyi ihan "keskustelemaan" jo asioista. Ekat sanat tuli alta vuoden ikäisenä, ja puolentoistavuoden ikäisenä oli jo monien satojen sanavarasto.



Kuopus, nyt 1v8kk, puhuu jo 3-sanaisia lauseita. Ekat sanat myös alta vuoden, ja lisää tulee koko ajan.



Uskon kyllä silti tuohon tutkimukseen, jos lapsella taipumusta oppia huonosti puhumaan niin tv päällä varmasti on huonosta.