Lahjana kauneus -kuinka arvokkaana sitä pidätte?

Olen muutenkin kyllä turhamainen ihminen, panostan ajallisesti ja rahallisesti kauneuden hoitoon paljon. Olen sitä mieltä, että aina voi lukea, päntätä, laihduttaa ja reenata, mutta kauneutta ei voi hankkia, mikäli sitä ei ole syntyessään saanut.



Olen kyllä myös matemaattisesti lahjakas, mutta se on ihan erilainen lahja, en siis niitä osaa verrata, eikä varmaan tarvitsekaan! :)

Matikkaa voi treenata tiettyyn pisteeseen saakka, mutta lahjakkuus on asia erikseen.



Kauneus taas on hyvin pitkälle myös asennekysymys. Kauniiksi itsensä aidosti kokeva ihminen yleensä todella ON kaunis, vaikka hän ei olisikaan vaikkapa mallin mitoissa.

kateellinen! Oma naamani on kirveellä veistetty eikä minusta saa nättiä, vaikka kuinka pidän itsestäni huolta. Olen monesti miettinyt, miltä tuntuisi olla kaunis -onko elämä helpompaa, kun ei jatkuvasti tarvisi hävetä ulkonäköään?

..

lahjojen. Jotta voisi hyödyntää muita lahjojaan, on sisäinen kauneus kaikkein tärkein.

sitten on näitä vitosen kaltaisia tyyppejä, jessus!!!!!!!!

sitä vähemmän hän todennäköisesti arvostaa ulkoista kauneutta. Ainakin toivottavasti!



Kauneus on katoavaista: kukaan ei ole ikuisesti freesin ja kauniin näköinen, vaan ikä tekee tehtävänsä. Voi vanhakin toki olla kaunis, mutta silloin ulkonäköerot alkavat tasoittua ja omat elämäntavat seurauksineen tulla merkittävämmin osaksi ulkonäköä.



Mielestäni kauneuden pystyy aikalailla tekemään itse. Jos kasvojenpiirteet on kaukana täydellisestä, ihminen pystyy terveellisillä elämäntavoilla, positiivisella elämänasenteella ja ulkonäönhoidolla vaikuttamaan todella paljon ulkonäköön. Todella kauniilla piirteillä varustetut ihmiset ovat ehkä harvassa, mutta lähestulkoon kuka tahansa voi olla kaunis oikeilla valinnoilla.



Ja ennen kaikkea ulkoinen kauneus mitätöityy täydellisesti, jos ihminen on sisältä ruma ja päinvastoin. Puhun kokemuksesta.

?

Tunnen erään ihmisen, jolla on periaatteessa oikein kauniit kasvonpiirteet. Hän vain on luonteeltaan niin kauhea tyyppi, todellinen myrkynkeittäjä, että hän näyttää silmissäni rumalta ja kammottavalta, enkä usko olevani ainoa.

Ne kasvot/kroppa tuhoutuvat yhdessä kolarissa tms. onnettomuudessa helposti, luonne ja persoona määräävät miten ihminen selviää sen jälkeen.

lahjana kuin kaikkia muitakin lahjoja. Paljon olen saavuttanut älylläni, mutta niin olen kauneudellanikin. Onnellinen olen tasapuolisesti kaikista lahjoistani.

kauneudellasi?

Olen siis 2. kirjoittaja.



Olen ollut aina suosittu ja minulla on paljon ystäviä. Saan paljon itsevarmuutta siitä, että tiedän näyttäväni hyvältä. Minulla on komea mies, ja minua kehutaan. Tulen hyvälle mielelle, kun laittaudun, se piristää päivää.



Itse en ole tällaista kokenut, mutta uskon, että työpaikankin voi saada sillä, että on tarpeeksi hyvännäköinen. Tarkoitan siis sitä, että jos CV kahdella ihmisellä on suunnilleen samanlainen, niin kyllä se työpaikka menee varmaan sille, joka on itsevarma ja kaunis.



Tietenkään kauneutta ei voi verrata esim. siihen, että joku on lukenut itsensä lääkäriksi. Pidän sitä paljon suuremmassa arvossa, niinkuin varmaan kaikki muutkin.



Ja en ole kyllä samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa, jotka sanoivat, että kauneuden voi hankkia. Jos puhutaan nyt oikeasti kauniista kasvoista, sopusuhtaisesta vartalosta, niin ei niitä kyllä kuka tahansa voi saada. No tuon vartalon ehkä, mutta kasvoja ei. Joillekin vaan siunaantuu kauniit kasvon piirteet, toisille ei. Kyllähän sitä voi laittautua nätiksi, mutta ei se ole sama asia.



Nyt minun päälleni hyökätään täällä, mutta menköön. Annoin varmaan itsestani todella leuhkan ja pinnallisen kuvan, mutta en osaa tähän kellon aikaan muotoilla kantaani paremminkaan, anteeksi, jos loukkasin jotain!



T: 2

joten en arvosta kaunetta juuri yhtään. On kiva huomata että joku ihminen on kausin, mutta en varsinasiesti arvosta sitä. Johtuu ehkä siitä että työssäni (sairaanhoitajana) olen todellakin konkreettisesti joutunut toteamaan miten katoavaista se kauneus on. ( onnettemuudet ym.)

Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä ja kovin katoavainen.

Valoinen hieno persoona kyllä säilyy koko elämän. Olisinko mielummin kaunis tyhjäpää vai hauska, elämänmyönteinen ja pidetty ihmisenä?

Pakko sanoa että jälkimmäinen.

Ikä tuo tähänkin avoimuutta. Nuorempana ulkonäkö on ihan kaikki ja hirveä kompleksi. Nyt saatan pitää jotain 80v naista kaikkine ryppyineen äärettömän kauniina. Kerran näin kuvan vanhasta eskimonaisesta. Hän oli aivan hurmaavan kaunis uurteisine kasvoineen.

Siksi että media on tehnyt normin sille mikä on kaunista ei se tarkoita etteikö kauneutta olisi muunkin laista.

Olen siis 2. kirjoittaja. Olen ollut aina suosittu ja minulla on paljon ystäviä. Saan paljon itsevarmuutta siitä, että tiedän näyttäväni hyvältä. Minulla on komea mies, ja minua kehutaan. Tulen hyvälle mielelle, kun laittaudun, se piristää päivää. Itse en ole tällaista kokenut, mutta uskon, että työpaikankin voi saada sillä, että on tarpeeksi hyvännäköinen. Tarkoitan siis sitä, että jos CV kahdella ihmisellä on suunnilleen samanlainen, niin kyllä se työpaikka menee varmaan sille, joka on itsevarma ja kaunis. Tietenkään kauneutta ei voi verrata esim. siihen, että joku on lukenut itsensä lääkäriksi. Pidän sitä paljon suuremmassa arvossa, niinkuin varmaan kaikki muutkin. Ja en ole kyllä samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa, jotka sanoivat, että kauneuden voi hankkia. Jos puhutaan nyt oikeasti kauniista kasvoista, sopusuhtaisesta vartalosta, niin ei niitä kyllä kuka tahansa voi saada. No tuon vartalon ehkä, mutta kasvoja ei. Joillekin vaan siunaantuu kauniit kasvon piirteet, toisille ei. Kyllähän sitä voi laittautua nätiksi, mutta ei se ole sama asia. Nyt minun päälleni hyökätään täällä, mutta menköön. Annoin varmaan itsestani todella leuhkan ja pinnallisen kuvan, mutta en osaa tähän kellon aikaan muotoilla kantaani paremminkaan, anteeksi, jos loukkasin jotain! T: 2

Itse olen miesvaltaisella alalla, jossa ura ei tunnu etenevän todella kauniilla naisilla vaikka muten olisi kuinka hyvä CV, kompetenssia ja muutekin luonne kohdillaan. Ainakin minun kokemukseni mukaan alallani uralla menestyy naisista parhaiten ne "hyvät jätkät" ja ne tavallisen tai jopa ruman näköiset naiset. Kaunottaret leimautuvat helposti naisellisiksi bimboiksi.

En ole koskaan pitänyt. Minua on aina sanottu kauniiksi. Mä itse en sitä näe, enkä välitä. En huolehdi pahemmin ulkonäöstäni, en yleensä meikkaa, enkä laita hiuksia. Puhtaudesta toki huolehdin.



Mä arvostan enemmän ihmisen persoonaa ja lahjakkuutta eri muodoissaan. Ei pelkällä kauneudella tee mitään. Yleensä ihmiset, jotka arvostavat ulkonäköä, ovat aika pinnallisia, eikä mulla ole mitään yhteistä sellaisten kanssa.

oma lapseni (tyttö) on todella kaunis,

ja luulen että siitä tulee olemaan hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Minua ärsyttää, kun kaikkien pitää aina kommentoida tytön ulkonäköä. En halua, että hänelle tulee tunne että häntä arvostetaan vain ulkonäön, ei sen millainen hän on ,takia. Olemme yrittäneet painottaa kasvatuksessa erityisen paljon muita asioita, siis toisen huomioon ottamista, toista arvostavaa käytöstä ja korostaneet sitä että kauneus on katsojan silmässä.

OItse olen sitä mieltä, että helpompaa olisi olla ns. tavallisen näköinen. Itse olen esim. ihan mukiinmenevän näköinen, mutta en mitenkään mieleenjäävän kaunis.

jonka mielestä mulla on paljon helpompaa elämässä, koska olen viehättävä nainen, kuin hänellä, joka ei sovi perinteisiin miehen raameihin fysiikaltaan. En aivan täysin allekirjoita tätä, mutta osittain kyllä.



Hän on huomannut esim. että minä saan kaupassa ystävällisempää palvelua kuin hän, niin miehiltä kuin naisilta. Ja tämä on vielä pieni asia, kun miettii elämää kokonaisuutena, miten paljon enemmän mä olen saanut ystävällistä ja kiinnostunutta kohtelua kanssaihmisiltäni kuin hän, lapsesta asti. Se on aivan varmasti vaikuttanut mun itsevarmuuteeni ja persoonaani. :/



Vaikka kauneus on katoavainen lahja, sitä on pakko arvostaa! Ilmeisesti miellyttävä ulkonäköni on auttanut mua elämässä tavoilla, joita en osaa edes ajatella. Ja vaikka ajan kuluessa rupsahdankin, olen luultavasti myöhemmin viehättävä mummo. Ehkä saan vanhainkodissa hivenen parempaa palvelua, koska olen miellyttävän oloinen ja näköinen? Kuka tietää.



Henkilökohtaisesti arvostan omista lahjoistani kuitenkin enemmän älykkyyttäni. Sen ansiosta loppujen lopuksi olen siinä missä olen. Älykkyyteni on mahdollistanut nykyisen elämäntapani (joka on mukava), pelkällä kauneudella en olisi tähän päässyt. :)

Kauneudesta on ollut apua ja hyötyä monissa asioissa elämän aikana. Työpaikkojen saannissa nuorempana, asunnon vuokraamisessa opiskelija-aikana, miesten suhteen noin yleisesti, kaunista naista tunnutaan autettavan herkästi ja kyllähän nämä kasvot ja kroppa ihan itsessään rahaakin teki sen verran että opiskelut sain maksettua mallin töitä tehden.