Misktä keskustelette 8-vuotiaan poikanne kanssa?

Poika kertoi koulujuttuja oikeastaan vaan silloin jos jotain erikoista oli tapahtunut, esim. paloharjoitus, jonkun polkupyörä oli rikottu, jonkun kengät oli tungettu vessanpönttöön. Vastailee kyllä auliisti kun kyselen, ei salaa mitään tai sitten ei VIELÄ tajua salata mitään.



Aika paljon puhutaan sellaisista asioista mitä poika lukee lööpeistä kaupassa. On muuten aika ärsyttävää kun sitten saa vakuutella, että lööppeihin päätyy yleensä ikäviä asioita ja että on hyvin pieni mahdollisuus sille, että hänet esim. siepattaisiin ja lukittaisiin kellariin vuosiksi tai että juuri sillä risteilyllä jolle menemme ei tapahdu laivan uppoamista. Poika kun miettii tuollaisia asioita.



Ei meillä ole siis mitään päivittäisiä jutteluhetkiä, välillä puhutaan enemmän, välillä vähemmän.



Pelijutut ei kiinnosta minuakaan sitten piirun vertaa ja sen olen sanonutkin. Tiukin pelikeskustelu koski Habboa; sinne kun ikäraja on 10v ja emme antaneet hänen sinne rekisteröityä väärännetyn syntymävuoden turvin. Kaikki kaverit kuulemma ovat siellä... No, ihan sama vaikka olisivatkin, mutta hän ei siihen ole lupaa saanut eikä saakaan ennen kuin sen 10v täyttää.

on puhelias poika. Hänen kanssaan jutellaan hyvinkin paljon. Poika paljon kertoo kavereistaan, mitä kukakin oli tehnyt. Analysoi paljon kavereiden luonteita ja kertoo, kuka on adhd ja kuka ärsyttävä jne.

Pojan kanssa jutellaan kaikesta mahdollisesta tosi paljon. Kertoilee kavereista ja opettajan jutuista yms

On lisäksi tosi kiinnostunut urheilusta ja ollaan matkustelu aika paljon , niin tuntuu, että poika tietää hirmuisen paljon asioita ja on oikein hyvä keskustelukumppani.

Minä joudun onkimaan tietoja koulusta, kavereista yms, mutta kyllä juttu luistaa, kun kyse on tieteellisistä niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin. Poika on oppinut jo vähän juttelemaan muustakin :-)

Nyt kun olen äippälomalla, niin olen oikein pysähtynyt miettimään, mitä poikani oikeastaan osaa/tietää. Hän on hirveän sosiaalinen luonne, siis saa helposti kavereita. Leikkii monien lasten kanssa. Mutta juuri tuo minun ja hänen välisensä keskutelukanava tuntuu nihkeältä.



Kauhistuttaakin tunnustaa, mutta kun poika kertoo yksityiskohtia Transformer-leikeistä, en jaksa kiinnostua. En ole ikinä itse sellaista leikkinyt, enkä muutenkaan tiedä noista nykyajan "ukoista". Eikä jaksa kiinnostaa. Ehkä poika on jo tämän huomannut, eikä sitten oikein juttele muustakaan.



Haluaisin kuitenkin jutella hänen kanssaan oikeasta elämästä, kouluista, läksyistä jne. En keksitystä avaruusukoista... Surettaa, kun tuntuu ettei maailmamme kohtaa.