Lue keskustelun säännöt.
Jotkut äidit eivät osaa rentoutua, jos lapsia on läsnä.
03.06.2009 |
Täällä palstalla näkee vähän väliä aloituksia, joissa ihmetellään, miksi jotkut "raahaavat" lapsiaan kutsuille/konsertteihin/lomamatkoille/ravintolaan. Ihmetellään, miksi lapsia otetaan "aikuisten paikkoihin" pilaamaan niiden vanhempien hauskanpitoa ja rentoutumista, jotka ovat hommanneet omille lapsilleen lapsenhoitajan.
Nyt en ala väitellä siitä, millainen paikka on ok lapsille tai miten vaikeaa itse kunkin on hommata hoitajaa.
Mutta minusta on merkittävää se, miten nämä aikuiset suhtautuvat lapsiin. Väitän, että heille vanhemmuus on suorittamista ja lapsikeskeisyys on mennyt jossakin määrin överiksi. Lapsia halutaan pitää jotenkin lasikuplassa, erillään muusta elämästä ja perheen elosta. Kaikki, joka ylittää Huvitutin, päiväkodin, leikkipuiston ja ruokakaupan on Pahasta ja ennen kaikkea rasittavaa aikuisten mielestä.
Lapset siis koetaan rasitteeksi, josta on päästävä eroon silloin, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja rentoutuvat.
Sellaiset vanhemmat todennäköisesti kokivat myös perhevapaalla olon rasittavaksi, koska (kuten edellä kuvasin), lapsia piti Hoitaa ja kaiken piti toimia lasten ehdolla. Herranen aika, jos olisi joskus vaikka käyty ravintolassa syömässä, eihän siitä voi aikuinen OIKEASTI nauttia...
Kommentit (52)
mutta joskus on kiva käydä parin päivän kaupunkilomilla ilman lapsia. Silloin kävellään kirjaimellisesti koko päivä, käydään museoissa, taidenäyttelyissä ym. niin paljon kuin sielu sietää yms. Lasten (3- ja 5-vuotiaat) kanssa matkailu on kivaa, mutta he eivtä jaksa/voi tehdä läheskään kaikkea sitä mikä meitä aikuisia kiinnostaa. Lomailu lasten ehdoilla on kivaa, mutta ihan tyystin erilaista kuin mitä lomailu meidän aikuisten kesken. Se että joskus haluaa lomailla ilman lapsia ei tarkoita etteikö lomailusta lasten kanssakin nauttisi.
Jos arvostaa vain sitä, mitä teki ennen lapsien syntymää ja haikailee baarikierroksia, niin eihän sitä voikaan nauttia siitä, että retkeilee lasten kanssa.
siitä ap kumminkin juuri kirjoittaa eli siitä, että osa vanhemmista ei nauti lapsien kanssa olosta tai osaa rentoutua heidän läsnäollessaan.
PS: meillä lomaillaan oikeastaan aina lasten kanssa kaupungeissa ja luuhataan näyttelyt ja museot. Hiukan hitaammassa tahdissa kuin aikuisseurassa, mutta metkaa kylläkin siitä saa itsekin monasti enemmän kuin veren maku suussa rampatessaan.
- museo- ja taidefriikki ap -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti olis siinä, että lapset rajoittavat monella tavalla keskustelua, joko ihan puheenaiheita tai sitten keskeyttämällä tai rajoittamalla aikaa. Vaikka ollaan kaveripiirissä biologeja/opettajia/lääkäreitä ja puheet aika rankkoja muulloin.
onko pedofiilit jotekin koko vierailun kestävä teema teillä? Meillä ei ole. Jos jostain syystä tulisi pedofiileistä puhe, juteltaisiin niistä sillä välin, kun kersat leikkivät lasten huoneissa.
viimeiset 20 vuotta on kyllä onnistuttu puhumaan lasten läsnäollessakin. Ihan utopistinen ajatuskin meidän ystäväpiireissä, että kaikki saisivat palkattua lapsenvahdin samaan aikaan.
kaikki ei tietenkään pääse jonain tiettynä kertana, mutta kun pari kertaa vuodessa porukka kokoontuu niin suurin osa pääsee ainakin kerran mukaan.
viimeiset 20 vuotta on kyllä onnistuttu puhumaan lasten läsnäollessakin. Ihan utopistinen ajatuskin meidän ystäväpiireissä, että kaikki saisivat palkattua lapsenvahdin samaan aikaan.
* Nautin suuresti lapsistani, tykkään mennä yksinkin heidän kanssa (3 alle 5- vuotiasta).
* Mutta nautin myös siitä että jätän lapsia (osan tai kaikki) vaikka isän kanssa temmeltämään ja menen yksin tai yksitellen lapsien kanssa.
* Tai siitä että lapset menee mummolaan, he ottaa koko apinalaumankin!! :D Tällä ajalla voidaan miehen kanssa heilua kaksin.
Mutta jokasessa asiassa on puolensa; itse vahdin lapsia kun ne on paikalla. Ei se tosin poista sitä että tilanteesta ei voi NAUTTIA. Minusta on suuri ilo mennä koko lauman kanssa yksinkin!! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhempien läsnäolo. Vieraat tekevät juhlan.
Mutta ap, veikkaan että useimmilla meistä se asenne muuttuu ajan ja tilanteen mukaan.
Kun lapset ovat pieniä, tai vaikkapa kyläpaikka on oudompi ja "herkempi" (tyyliin lapsettoman pariskunnan antiikkihuonekalu-huusholli tai hieno ravintola), äidin aika menee lasten valvomisessa ja oma rentoutuminen meneekin aika pelastusarmeijalle! Ei vaikkapa kaksivuotiaita voi jättää silmälläpidotta, jos ei halua että kyläpaikan lasimaljakot on vedetty reissun jäljiltä säpäleiksi.
Kun lapset kasvavat ja kun heidän kanssaan matkusteluun ja touhuamiseen kunnolla tottuu, lasten läsnäollessa voi jo rentoutuakin. Voi puhua mistä vain, juoda vähän viiniä, matkustella, käydä konserteissa tms.
Osin siis tosiaan kyse on asenteesta, mutta osin elämäntilanteesta ja lapsien kehitysvaiheesta.
Eräällä ystävälläni on kaksi adhd-poikaa. Hän sanoo - ja uskon sen hyvin - että riiviökaksikon kanssa lomailu on täyttä työtä, jos lomailee hotellissa ja oudossa paikassa. Lasten alkuvuodet perhe lomaili lähinnä mummon mökillä, sittemmin ovat alkaneet harrastaa autolomia ja asuntojen vuokrausta.
Olemme miehen kanssa molemmat toimittajia ja ystäväpiirimmekin on samalta alalta. Joukossa on pari bisnesihmistä, hammaslääkäri, mainosalan ammattilainen. Puhumme perhetapaamisissa mistä tahansa, ja omat lapsemme katsoivat jo pk-iässä uutisia ja juttelivat kanssamme maailman kriiseistä. Korostan, että lasten kysymyksiin vastataan heti ja kiertelemättä. Ei kyse siis mielestäni ole aihevalinnasta, vaan tilannetajusta: karuimmat asiat otetaan esille, kun lapset ovat leikkimässä muualla tai menneet nukkumaan. Mukelot pannaan siskonpetiin kyläpaikan makkariin/lasten huoneisiin. Hauskaa on ollut joka kerta, ja kaikki pääsevät mukaan - ei tarvitse miettiä, saako lastenvahdin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisesta käsin, ei lapsesta käsin.
Lapsi, joka ei istu aloillaan, luontaisesti levoton ja aktiivinen on ihana, mutta vaatii kokoaikaista tarkkailua ja puuttumista. Jos näitä lapsia on useampia niin miten ihmeessä se lepo saadaan? Näiden kaltaisten lasten vanhemmat tarvitsevat lepoa aivan erityisesti, sillä he ohjaavat, kontrolloivat, selvittävät ja kasvattavat lapsiaan kokonaisvaltaisesti, koska se on pakko. Miten sellaisessa ympäristössä, missä yhtäkään lausetta ei saa loppuun saakka, ilman että joku on särkemäisillään jotakin, kaatumassa johonkin, koskemassa johonkin, aloittamassa tappelin jossakin jne. voi hoitaa parisuhdetta ja levätä?
Harvoin mulla on erityisen kivaa lasteni seurassa. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä se on sitäkin, että minä nautin yksinolosta ja nautin tehdä sellaisia asioita, joihin lapset eivät vain yksinkertaisesti SOVI (esim. joku konsertti tai kirjan lukeminen). Tämähän on vain luonnekysymys! Olen myös hyviin tunnollinen enkä jätä lapsia "omille teilleen". Tottakai henkilö joka ei vahdi lapsia, voi tulla tänne kerskumaan kuinka osaa rentoutua vaikka lapsetkin pyörivät ympärillä! Niin se lasten vahtiminen kai jää sitten muiden kontolle... Näitäkin näkee...
on myös olemassa äitejä, jotka sekä vahtivat ja kasvattavat lapsiaan että kokevat sen ok-jutuksi, josta ei oteta stressiä... Komppaan viiden lapsen äitiä, se on tottumiskysymys. Jos lapset on aina kyörätty mummolaan kun äiti ja iskä rentoutuvat, niin onhan se hankalaa tosiaan pitää hauskaa lasten kanssa!
Ainut hoitopaikka lapsillemme on kunnallinen päivähoito. Ja voi kauhistus sinulle, ovat aina olleet mahdollisimman lyhyitä päiviä, n. 9-15 eivätkä koskaan 5 päivää viikossa. Silti voin väittää etten useimmiten nauti kaikkien kolmen kanssa olemisesta YKSIN. En saa siitä juurikaan mitään irti. Olen ihminen joka häiriintyy hälystä - ja lapsistahan sitä melua lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vielä alle koulukäisiä.
Ja rentona mennään. Ei tässä muukaan auta.
Itse uskon nimittäin, että tällä lapsimäärällä ei stressaamalla jaksa pitkään, vaan asenteen pitää olla rento. Asunnosta mahdollisimman turvallinen (kyllä meilläkin silti sattuu ja tapahtuu jatkuvasti), selkeät säännöt jne.
Silmät ja korvat pitää olla tarkkana koko_ajan, joka sekuntti.
Näiden lasten kanssa olemme liikkuneet aktiivisesti lasten kanssa ulkomaailmassa ihan siitä saakka kun esikoinen syntyi. Ravintoloita, matkustelua, hotelleita, museoita, nähtävyyksiä, risteilyitä, elokuvia, messuja jne. Omissa lapsissani huomaan nimenomaan sen, että hekin nauttivat tapahtumista ja usein osaavatkin käyttäytyä melko hyvin (pientä ojennusta tosin tarvitsevat aina silloin tällöin). Voin myöntää, että järkytyin taas pienesti tuosta toisesta keskustelusta, missä kyseltiin voiko lapset jättää 2 viikoksi mummolaan, että vanhemmat pääsevät lomalle.
Meillä loma on lomaa vaikka lapset ovat mukana. Ilman lapsia en ehkä osaisikaan lomailla ja rentoutua samalla tavalla.
Lisäksi kannattaa muistaa, että lapsen käytös on täysin suhteessa aikuisen käytökseen; kireä aikuinen -> kireä lapsi. Kun itse rentoudut niin se vaikuttaa positiivisesti myös lapsiin.
aikuisesta käsin, ei lapsesta käsin.
Lapsi, joka ei istu aloillaan, luontaisesti levoton ja aktiivinen on ihana, mutta vaatii kokoaikaista tarkkailua ja puuttumista. Jos näitä lapsia on useampia niin miten ihmeessä se lepo saadaan? Näiden kaltaisten lasten vanhemmat tarvitsevat lepoa aivan erityisesti, sillä he ohjaavat, kontrolloivat, selvittävät ja kasvattavat lapsiaan kokonaisvaltaisesti, koska se on pakko. Miten sellaisessa ympäristössä, missä yhtäkään lausetta ei saa loppuun saakka, ilman että joku on särkemäisillään jotakin, kaatumassa johonkin, koskemassa johonkin, aloittamassa tappelin jossakin jne. voi hoitaa parisuhdetta ja levätä?
aikuisen käytökseen, niin sinulla ei todellakaan ole vilkkaita tai haastavia lapsia!
Ei lapsi ole mikään tyhjä taulu, johon vanhemmat kirjoittavat lapsen luonteen kasvatuksellaan!
Minun toinen lapseni on todella herkästi pois tolaltaan menevä, kaikki muutostilanteet ovat hänelle suurta stressiä, hän on arka ja ujo. Ei häntä voi pakottaa rohkeaksi eikä ottamaan rennosti aikuisen mallin mukaisesti. Ikää hänellä on 2v.
Toinen lapsi taas on helposti turhautuva, aina menossa pää kolmantena jalkana. Hän on rohkea, täysin peloton jopa, vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ikää tällä ipanalla on 3v.
Meidän on ihan oikeasti vaikeaa keksiä jotain mummolaa eksoottisempaa matkakohdetta tai uutta tekemistä, joka olisi aidosti hauskaa kahdele niin erilaiselle lapselle. Kyllä minusta on raskasta mennä uuteen paikkaan ja nauttia, kun toinen lapsi useimmiten itkee hysteerisesti ja toinen jo mennä viipottaa menemään. Meidän perheen on aina mentävä kahden aikuisen voimin jonnekin.
Ehkä meillä on sitten sinusta paha asenneongelma ja ollaan sinua ja rentoa perhettäsi huonompia ihmisiä. Minusta liiallinen rentous näyttää usein välinpitämättömyydeltä ja piittaamattomuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai niin. Rento = liiallisen rento ja välinpitämätön?
Olen edellinen kirjoittaja ja tuo kuvauksesi 3-vuotiaastasi kuulostaa melkolailla samalta mitä meidän 1- ja 3-vuotiaat ovat. 5-vuotias on hieman rauhallisempi. LASTEN EHDOILLA elämää pystyy elämään rennosti. Meillä lapset ovat tulleet osaksi meidän elämäämme, harmi että se ei ole teillä onnistunut. Älä silti syytä piittaamattomaksi tai välinpitämättömäksi!
Ja kyllä, allekirjoitan edelleen sen, että aikuisen käytös, elämänasenne, elämäntyyli ja elämätilanne vaikuttaa lapsen käytökseen.
Katsopa ympärillesi, rennoilla vanhemmilla on iloisi ja rentoja lapsia. Ujoilla ja neuroottisilla taas ujoja lapsia... Jos äiti menee täysin tolaltaan kun päivärytmi heittää puolin tuntia niin onko ihme jos lapsesta kasvaa samanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai niin. Rento = liiallisen rento ja välinpitämätön? Olen edellinen kirjoittaja ja tuo kuvauksesi 3-vuotiaastasi kuulostaa melkolailla samalta mitä meidän 1- ja 3-vuotiaat ovat. 5-vuotias on hieman rauhallisempi. LASTEN EHDOILLA elämää pystyy elämään rennosti. Meillä lapset ovat tulleet osaksi meidän elämäämme, harmi että se ei ole teillä onnistunut. Älä silti syytä piittaamattomaksi tai välinpitämättömäksi! Ja kyllä, allekirjoitan edelleen sen, että aikuisen käytös, elämänasenne, elämäntyyli ja elämätilanne vaikuttaa lapsen käytökseen. Katsopa ympärillesi, rennoilla vanhemmilla on iloisi ja rentoja lapsia. Ujoilla ja neuroottisilla taas ujoja lapsia... Jos äiti menee täysin tolaltaan kun päivärytmi heittää puolin tuntia niin onko ihme jos lapsesta kasvaa samanlainen?
En vaan tykkää että uhmaikäinen raahataan paikkaan, jossa pitäisi osata olla hiljaa ja käyttäytyä.
Joku jolla on simppelit ja helpot lapset tulee tänne kirjoittamaan miten helppoa hänen onkaan ollut lähteä joka paikkaan lasten kanssa! Ei mene kaaliin että lapsiakin on niin paljon erilaisia, ihan kuten aikuiset niin lapsellaki on jo luonne kun hän syntyy. Vähän vaikea lähteä esim. uimahalliin ääniyliherkän lapsen kanssa, tai katselemaan esim. ilotulitusta. Niin unohdinko kirjoittaa, että tosiaan KAIKKI väenpaljoudet pelottivat lastani. Vieläkin kun tyttö on 7,5v on vaikea elää ns. normaalia elämää. Mä rakastan esim. pyöräilyä ja se on mielestäni rentouttavaa, mutta me ei koskaan voida koko perhe lähteä pyörälenkille, koska tyttö ei osaa vielä harjoittelusta huolimatta pyöräillä. Joten kotona pysytään ellei mies ole kotona ja mä voin mennä toisten lasten kanssa.
minnekään, en miestäni, en mitään joka muistuttaa edes koko perheestäni.
Eri asia tietysti jos lapsella on joku syndrooma tai yliherkkyys tms.
Monet eivät uskalla liikkua niiden normaaleiden mussukoidenkaan kanssa missään.
Ja ihan oikeasti, uskotko, että meillä joilla on useampia lapsia niin jokainen niistä on helppo 24/7? Kyllä se on niin, että jokaisella lapsella on omat luonteensa ja niiden mukaan sitten luovitaan sitä liikkumista julkisissa tapahtumissa. Aina ei mene homma nappiin eikä sitä odotetakaan, mutta silti olen sitä mieltä, että rohkeasti vaan pitää elää sitä normaalia elämää.
Joku jolla on simppelit ja helpot lapset tulee tänne kirjoittamaan miten helppoa hänen onkaan ollut lähteä joka paikkaan lasten kanssa! Ei mene kaaliin että lapsiakin on niin paljon erilaisia, ihan kuten aikuiset niin lapsellaki on jo luonne kun hän syntyy. Vähän vaikea lähteä esim. uimahalliin ääniyliherkän lapsen kanssa, tai katselemaan esim. ilotulitusta. Niin unohdinko kirjoittaa, että tosiaan KAIKKI väenpaljoudet pelottivat lastani. Vieläkin kun tyttö on 7,5v on vaikea elää ns. normaalia elämää. Mä rakastan esim. pyöräilyä ja se on mielestäni rentouttavaa, mutta me ei koskaan voida koko perhe lähteä pyörälenkille, koska tyttö ei osaa vielä harjoittelusta huolimatta pyöräillä. Joten kotona pysytään ellei mies ole kotona ja mä voin mennä toisten lasten kanssa.
Kaikki vielä alle koulukäisiä.
Ja rentona mennään. Ei tässä muukaan auta.
Itse uskon nimittäin, että tällä lapsimäärällä ei stressaamalla jaksa pitkään, vaan asenteen pitää olla rento. Asunnosta mahdollisimman turvallinen (kyllä meilläkin silti sattuu ja tapahtuu jatkuvasti), selkeät säännöt jne.
Silmät ja korvat pitää olla tarkkana koko_ajan, joka sekuntti.Näiden lasten kanssa olemme liikkuneet aktiivisesti lasten kanssa ulkomaailmassa ihan siitä saakka kun esikoinen syntyi. Ravintoloita, matkustelua, hotelleita, museoita, nähtävyyksiä, risteilyitä, elokuvia, messuja jne. Omissa lapsissani huomaan nimenomaan sen, että hekin nauttivat tapahtumista ja usein osaavatkin käyttäytyä melko hyvin (pientä ojennusta tosin tarvitsevat aina silloin tällöin). Voin myöntää, että järkytyin taas pienesti tuosta toisesta keskustelusta, missä kyseltiin voiko lapset jättää 2 viikoksi mummolaan, että vanhemmat pääsevät lomalle.
Meillä loma on lomaa vaikka lapset ovat mukana. Ilman lapsia en ehkä osaisikaan lomailla ja rentoutua samalla tavalla.Lisäksi kannattaa muistaa, että lapsen käytös on täysin suhteessa aikuisen käytökseen; kireä aikuinen -> kireä lapsi. Kun itse rentoudut niin se vaikuttaa positiivisesti myös lapsiin.
aikuisesta käsin, ei lapsesta käsin.
Lapsi, joka ei istu aloillaan, luontaisesti levoton ja aktiivinen on ihana, mutta vaatii kokoaikaista tarkkailua ja puuttumista. Jos näitä lapsia on useampia niin miten ihmeessä se lepo saadaan? Näiden kaltaisten lasten vanhemmat tarvitsevat lepoa aivan erityisesti, sillä he ohjaavat, kontrolloivat, selvittävät ja kasvattavat lapsiaan kokonaisvaltaisesti, koska se on pakko. Miten sellaisessa ympäristössä, missä yhtäkään lausetta ei saa loppuun saakka, ilman että joku on särkemäisillään jotakin, kaatumassa johonkin, koskemassa johonkin, aloittamassa tappelin jossakin jne. voi hoitaa parisuhdetta ja levätä?
eihän tässä puhuttu kasvatuksesta, vaan siitä, mitä itselleen tärkeää voi tehdä niin että lapset ovat mukana. Miksi siis tällaisen ryhmän kanssa lähtisin hoitamaan parisuhdettani, jos voin tehdä sen kahdestaan mieheni kanssa ja etenkin jos siihen on jotakin erityistä syytä. Ei kyse ole stressistä tai rentoudesta, kyse on siitä, ettei se parisuhde tule hoidettua sillä ravintolalounaalla. Jos haluan kasvatushenkisen lounaan, voimme hyvin lähteä koko perhe, mutta jos haluan lounaalla tapahtuvan jotakin muuta kuin kasvatusta, en toki lähde lasten kanssa
mutta joskus on kiva käydä parin päivän kaupunkilomilla ilman lapsia. Silloin kävellään kirjaimellisesti koko päivä, käydään museoissa, taidenäyttelyissä ym. niin paljon kuin sielu sietää yms. Lasten (3- ja 5-vuotiaat) kanssa matkailu on kivaa, mutta he eivtä jaksa/voi tehdä läheskään kaikkea sitä mikä meitä aikuisia kiinnostaa. Lomailu lasten ehdoilla on kivaa, mutta ihan tyystin erilaista kuin mitä lomailu meidän aikuisten kesken.
Se että joskus haluaa lomailla ilman lapsia ei tarkoita etteikö lomailusta lasten kanssakin nauttisi.