Lue keskustelun säännöt.
Jotkut äidit eivät osaa rentoutua, jos lapsia on läsnä.
03.06.2009 |
Täällä palstalla näkee vähän väliä aloituksia, joissa ihmetellään, miksi jotkut "raahaavat" lapsiaan kutsuille/konsertteihin/lomamatkoille/ravintolaan. Ihmetellään, miksi lapsia otetaan "aikuisten paikkoihin" pilaamaan niiden vanhempien hauskanpitoa ja rentoutumista, jotka ovat hommanneet omille lapsilleen lapsenhoitajan.
Nyt en ala väitellä siitä, millainen paikka on ok lapsille tai miten vaikeaa itse kunkin on hommata hoitajaa.
Mutta minusta on merkittävää se, miten nämä aikuiset suhtautuvat lapsiin. Väitän, että heille vanhemmuus on suorittamista ja lapsikeskeisyys on mennyt jossakin määrin överiksi. Lapsia halutaan pitää jotenkin lasikuplassa, erillään muusta elämästä ja perheen elosta. Kaikki, joka ylittää Huvitutin, päiväkodin, leikkipuiston ja ruokakaupan on Pahasta ja ennen kaikkea rasittavaa aikuisten mielestä.
Lapset siis koetaan rasitteeksi, josta on päästävä eroon silloin, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan ja rentoutuvat.
Sellaiset vanhemmat todennäköisesti kokivat myös perhevapaalla olon rasittavaksi, koska (kuten edellä kuvasin), lapsia piti Hoitaa ja kaiken piti toimia lasten ehdolla. Herranen aika, jos olisi joskus vaikka käyty ravintolassa syömässä, eihän siitä voi aikuinen OIKEASTI nauttia...
Kommentit (52)
Jos niiden lasten kanssa on 24/7, niin miksi niitä ei voi jättää jonnekin hoitoon, jos menee vaikka miehen kanssa konserttiin tai syömään? Mikä siinä on niin pahaa, että pitää tuomita? Lapsista voi nauttia, vaikka haluaisi joskus tehdä jotain muutakin jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nykyvanhempien suurin synti. Olet aivan oikeassa ap.
Minä en ainakaan osaa lainkaan rentoutua lasten kanssa. Aika menee sen vahtimiseen etteivät tapa itseään tai tuhoa mitään. Miten siinä voi rentoutua kun koko ajan puolet aivoista seuraa kersoja.
Jos niiden lasten kanssa on 24/7, niin miksi niitä ei voi jättää jonnekin hoitoon, jos menee vaikka miehen kanssa konserttiin tai syömään? Mikä siinä on niin pahaa, että pitää tuomita? Lapsista voi nauttia, vaikka haluaisi joskus tehdä jotain muutakin jonkun muun kanssa.
Pointtini EI ollut paheksua sitä, jos lapset viedään mummolaan siksi aikaa, kun vanhemmat käyvät bilettämässä. Totta kai niinkin voi joskus tehdä.
Pointti oli se, että lapsienKIN aikana voi olla rentouttavaa ja kivaa. Ja että silloin voisi hiukan katsoa pääkoppansa sisään, jos kokee, että lapsien läsnäolo on rasittavaa ja pilaa fiilikset.
ap
ainakin minulal rentoutuminen lasten kanssa on ihan erilaista kuin rentoutuminen ilman lapsia. Silloin kun lapset ovat mukana on AINA vastuussa heidän hyvinvoinnistaan, ilman lapsia olen vastuussa lähinnä vain itsetsäni.
Meillä lapsi siis kulkee tosi paljon mukana, mutta ei aina. Joskus on kiva relata ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niiden lasten kanssa on 24/7, niin miksi niitä ei voi jättää jonnekin hoitoon, jos menee vaikka miehen kanssa konserttiin tai syömään? Mikä siinä on niin pahaa, että pitää tuomita? Lapsista voi nauttia, vaikka haluaisi joskus tehdä jotain muutakin jonkun muun kanssa.
Pointtini EI ollut paheksua sitä, jos lapset viedään mummolaan siksi aikaa, kun vanhemmat käyvät bilettämässä. Totta kai niinkin voi joskus tehdä.
Pointti oli se, että lapsienKIN aikana voi olla rentouttavaa ja kivaa. Ja että silloin voisi hiukan katsoa pääkoppansa sisään, jos kokee, että lapsien läsnäolo on rasittavaa ja pilaa fiilikset.
ap
joo, kyllä lastenkin kanssa voi olla rentouttavaa ja kivaa, siinä olet ihan oikeassa :) Ja missäs ne niitä käytöstapoja oppii kuin itse tilanteessa, eli ravintoloissa, lentokoneessa, kylpylässä jne. Paljon tehdään koko perheen voimin ja joskus on mukava päästä miehen kanssa kaksin.
etteivät aikuiset osaa rentoutua, jos paikalla on edes jonku muu lapsineen. Eiköhän ne vanhemmat, jotka lapsensa paikalle tuovat, hoida itse lapsensa eikä siitä tarvitse muiden yhtään stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan osaa lainkaan rentoutua lasten kanssa. Aika menee sen vahtimiseen etteivät tapa itseään tai tuhoa mitään. Miten siinä voi rentoutua kun koko ajan puolet aivoista seuraa kersoja.
Reilun vuoden ikäiset taaperot ovat ympäristön kannalta aika haastavia. Myönnetään tämä. Mutta sitä rentoutumisympäristöä/tekemistäkin voi onneksi sopeuttaa lapsiin eli silloin ehkä kannattaa oma koti sisustaa mahdollisimman lapsikestäväksi. Ja rentoutumista voi harrastaa monin tavoin, aina sen ei tarvitse olla vaarallista.
ap
joka ei osaa tehdä mitään, ei ainakaan rentoutua ilman lapsia. Jos lapset ovat parikin tuntia hoidossa jossain, niin olen ihan hermona ja suoraan sanoen tylsää seuraa. Lasten kanssa sensijaan elämä on mukavaa, tykkään reissata, lomailla, käydä leffassa ja tuttvailla lasten kanssa. Ilman lapsia en osaa ollenkaan ottaa rennosti. En edes muista olenko joskus ollut paria tuntia pidempään erossa lapsista.
Lapsia on 5 kappaletta, enempää ei tule. Kaikki eivät tietenkään aina ole matkassa mukana. Jotkut pitävät mua outona, mutta en voi mitänä että oon tällanen. En todellakaan edes halua mennä minneen ilman lapsia. Kauhea ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tilanteesta myös. Jossain tilanteessa (esim. tilanteissa joissa yleisön pitäisi olla hiljaa jotta esitys kuuluisi) kovaääniset lapset (myös vauvat) ihan oikeasti häiritsee, samoin jos lapset kovin vilkkaasti juoksevat tms. Suurin osa vanhemmista tietysti hoitaa tilanteet hyvin ja ilman että lapset häiritsee, mutta kaikki ei kykene/halua/tajua että ne omat lapset voi häiritä myös muita ihmisiä.
etteivät aikuiset osaa rentoutua, jos paikalla on edes jonku muu lapsineen. Eiköhän ne vanhemmat, jotka lapsensa paikalle tuovat, hoida itse lapsensa eikä siitä tarvitse muiden yhtään stressata.
rentoutua heidän kanssaan.
Minä olen hyvin tunnollinen ja täydellisyyteen pyrkivä, tiedän näiden piirteiden olevan heikkouteni vaikken niille mitään voi. Kun olen lasteni kanssa, on äidin rooli minulla vahvana päällä. Lisäksi toinen lapsistani on hyvin vaativa luonteeltaan ja ennakointi on kaikkein paras tapa ennaltaehkäuistä vaikeita tilanteita. Jos siis olemme jossain lähinnä aikuisille suunnatussa tilanteessa tai paikassa, jossa lasten odotetaan käyttäytyvän, olen todella varpaillani. Ulospäin saatan näyttää rennolle, mutta valitettavasti tarkkailen toisen lapseni mahdollista varoitusmerkkiä sekunnin sadasosan ennen katastrofia. Lapsen rauhoittamiseen menee yleensä todella kauan aikaa. Toinen lapsi on sitten toisenlainen ns helppo lapsi. Kyllä me käymme paljon julkisissa paikoissa ja tapahtumissa harjoittelemassa käyttäytymistä. Kaikkein eniten nautin ulkoilusta luonnossa koko perheen kanssa.
Kyllä minäkin haluaisin olla rennon letkeä hällä-vällä-äiti, vaan minkäs teen! Jos ihan oikeasti haluan rentoutua ja olla hetken vain minä, en äiti, en vaimo, en kasvattaja, menen jonnekin joko yksi tai ystävieni kanssa, joskus harvoin mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Kyllä minäkin haluaisin olla rennon letkeä hällä-vällä-äiti, vaan minkäs teen! Jos ihan oikeasti haluan rentoutua ja olla hetken vain minä, en äiti, en vaimo, en kasvattaja, menen jonnekin joko yksi tai ystävieni kanssa, joskus harvoin mieheni kanssa.
Minä olen minä lastenkin kanssa, enkä koe, että äitiys olisi erillinen rooli "minuudestani". Osaan olla "itsekäs" silloinkin, kun olen perheeni kanssa liikkeellä ja nauttia aidosti asioista, joista vaikkapa nyt lapsen nauttivat. Enkä koe olevani tuon takia mitenkään erinomainen äiti, ihan tavallinen vain.
Minullakin on toinen lapsi erittäin haastava (aspergerin syndroomainen), joten tiedän, mitä on kasvattaa vaikeaa ja yllättävästi reagoivaa lasta. Mutta tiedätkös: ne "katastrofitkin" kuuluvat elämään ja niistäkin selvitään, vaikka oltaisiinkin ns. ihmisten ilmoilla. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu... kannattaa siis kasvattaa paksu nahka.
Ehkä avainasia kirjoituksessai on tuo täydellisyyteen pyrkiminen. Itsekin olen tunnollinen, mutta vuosien mittaan onneksi oppinut joskus hellittämään otetta ja olemaan stressaamatta siitä, mitä muut ajattelevat meistä.
ap
rentoutua heidän kanssaan. Minä olen hyvin tunnollinen ja täydellisyyteen pyrkivä, tiedän näiden piirteiden olevan heikkouteni vaikken niille mitään voi. Kun olen lasteni kanssa, on äidin rooli minulla vahvana päällä. Lisäksi toinen lapsistani on hyvin vaativa luonteeltaan ja ennakointi on kaikkein paras tapa ennaltaehkäuistä vaikeita tilanteita. Jos siis olemme jossain lähinnä aikuisille suunnatussa tilanteessa tai paikassa, jossa lasten odotetaan käyttäytyvän, olen todella varpaillani. Ulospäin saatan näyttää rennolle, mutta valitettavasti tarkkailen toisen lapseni mahdollista varoitusmerkkiä sekunnin sadasosan ennen katastrofia. Lapsen rauhoittamiseen menee yleensä todella kauan aikaa. Toinen lapsi on sitten toisenlainen ns helppo lapsi. Kyllä me käymme paljon julkisissa paikoissa ja tapahtumissa harjoittelemassa käyttäytymistä. Kaikkein eniten nautin ulkoilusta luonnossa koko perheen kanssa. Kyllä minäkin haluaisin olla rennon letkeä hällä-vällä-äiti, vaan minkäs teen! Jos ihan oikeasti haluan rentoutua ja olla hetken vain minä, en äiti, en vaimo, en kasvattaja, menen jonnekin joko yksi tai ystävieni kanssa, joskus harvoin mieheni kanssa.
rentoutua heidän kanssaan. Minä olen hyvin tunnollinen ja täydellisyyteen pyrkivä, tiedän näiden piirteiden olevan heikkouteni vaikken niille mitään voi. Kun olen lasteni kanssa, on äidin rooli minulla vahvana päällä. Lisäksi toinen lapsistani on hyvin vaativa luonteeltaan ja ennakointi on kaikkein paras tapa ennaltaehkäuistä vaikeita tilanteita. Jos siis olemme jossain lähinnä aikuisille suunnatussa tilanteessa tai paikassa, jossa lasten odotetaan käyttäytyvän, olen todella varpaillani. Ulospäin saatan näyttää rennolle, mutta valitettavasti tarkkailen toisen lapseni mahdollista varoitusmerkkiä sekunnin sadasosan ennen katastrofia. Lapsen rauhoittamiseen menee yleensä todella kauan aikaa. Toinen lapsi on sitten toisenlainen ns helppo lapsi. Kyllä me käymme paljon julkisissa paikoissa ja tapahtumissa harjoittelemassa käyttäytymistä. Kaikkein eniten nautin ulkoilusta luonnossa koko perheen kanssa. Kyllä minäkin haluaisin olla rennon letkeä hällä-vällä-äiti, vaan minkäs teen! Jos ihan oikeasti haluan rentoutua ja olla hetken vain minä, en äiti, en vaimo, en kasvattaja, menen jonnekin joko yksi tai ystävieni kanssa, joskus harvoin mieheni kanssa.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä lasten raivokohtauksia, etten halua todistaa yhtään ylimääräistä kohtausta. Vietän lasteni kanssa lähes 24/7 ja olen väsynyt, myönnän, mutta olosuhteet nyt ovat nämä ja niiden mukaan on elettävä.
Silloin harvoin, kun vapaalle lähden rentoutuakseni yksi, valitsen aikuisille tarkoitettuja tilaisuuksia / paikkoja. Kyllä silloin koe todella häiritseväksi, jos kesken klassista konserttia takana istuvan perheen kullannuppu alkaa potkia penkkiäni tai karjua niin, etten kuule mitään. Onhan se kivaa, että vanhemmat suhtautuvat rennosti, mutta minä en valitettavasti osaa. Kyllä minua harmittaa maksaa kallis hinta lipusta. Aivan yhtä paljon häiritsee se, jos leffassa joku koko ajan keskustelee vieruskaverinsa kanssa kovaäänisesti tai rapistelee häiritsevästi jatkuvasti karkkipussiaan.
Minusta on kohteliasta ottaa huomioon muutkin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä silloin koe todella häiritseväksi, jos kesken klassista konserttia takana istuvan perheen kullannuppu alkaa potkia penkkiäni tai karjua niin, etten kuule mitään. Onhan se kivaa, että vanhemmat suhtautuvat rennosti, mutta minä en valitettavasti osaa. Kyllä minua harmittaa maksaa kallis hinta lipusta. Aivan yhtä paljon häiritsee se, jos leffassa joku koko ajan keskustelee vieruskaverinsa kanssa kovaäänisesti tai rapistelee häiritsevästi jatkuvasti karkkipussiaan. Minusta on kohteliasta ottaa huomioon muutkin ihmiset.
myös silloin, kun siihen syyllistyvät lapset. Ilman muuta sopii sanoa, jos joku ei kiellä lapsiaan häiriköimästä.
Se on kumminkin hiukan eri asia kuin häiriintyä pelkästä lasten läsnäolosta.
ap.
Ihmiset ovat erilaisia. Kukaan ei perusluonteelleen mitään voi.
Jos noin olisi, kuten sanot, psykiatrien ammattikunta jäisi työttömäksi. Mitäpä sitä turhaan mustasukkaisuutta, ahdasmielisyyttä, vihaa, kateutta, moraalin puutetta työstämään - sehän on vain ihmisen "perusluonteessa", eikä sitä edes kannata yrittää karsia...
No joo. Onhan se haastavaa. Mutta väitän, että jos ajattelee, että on ihan tavallista ja ok ajatella niin, että lapset ovat rasittavia, se ei ainakaan auta asiaa.
Tietysti voisi ajatella, että "mulla asuu molemmat mummot ihan naapurissa, joten miksi mulle olisi ongelma viedä lapset kolme krt viikossa hoitoon?".
Mutta kun epäilen, että sellainen ajattelutapa vain lisääntyy ajan myötä, että kaikkinainen omista tarpeista eroava on rasittavaa. Jos omat lapset ovat rasittavia ja estävät rentoutumisen, mikä se rasittava tekijä on kenties vaikka 20 vuoden päästä? Omista ympyröistä olisi hyvä astua ulos ja kehittää rentoa elämänasennetta aktiivisesti.
Jos se ei onnistu nuorelta aikuiselta, pienten lasten vanhemmalta, niin se ei varmasti onnistu ainakaan sitten myöhemmin.
ap
jatkuvasti sen eteen, että en stressaisi niin kamalasti lastenhoidosta.
Uskon, että se helpottuu lasten kasvaessa. Kun lapset on ihan pieniä, se on vaikeaa. Nyt kun lapset on tulleet kouluikään, asenne on jo aika rela.
On eri asia juhlia aikuisten kesken kuin perhekunnittain.
tunnolliselle ja pikkutarkalle suorittajalle.
Ihmiset ovat erilaisia. Kukaan ei perusluonteelleen mitään voi.
Jos noin olisi, kuten sanot, psykiatrien ammattikunta jäisi työttömäksi. Mitäpä sitä turhaan mustasukkaisuutta, ahdasmielisyyttä, vihaa, kateutta, moraalin puutetta työstämään - sehän on vain ihmisen "perusluonteessa", eikä sitä edes kannata yrittää karsia... No joo. Onhan se haastavaa. Mutta väitän, että jos ajattelee, että on ihan tavallista ja ok ajatella niin, että lapset ovat rasittavia, se ei ainakaan auta asiaa. Tietysti voisi ajatella, että "mulla asuu molemmat mummot ihan naapurissa, joten miksi mulle olisi ongelma viedä lapset kolme krt viikossa hoitoon?". Mutta kun epäilen, että sellainen ajattelutapa vain lisääntyy ajan myötä, että kaikkinainen omista tarpeista eroava on rasittavaa. Jos omat lapset ovat rasittavia ja estävät rentoutumisen, mikä se rasittava tekijä on kenties vaikka 20 vuoden päästä? Omista ympyröistä olisi hyvä astua ulos ja kehittää rentoa elämänasennetta aktiivisesti. Jos se ei onnistu nuorelta aikuiselta, pienten lasten vanhemmalta, niin se ei varmasti onnistu ainakaan sitten myöhemmin. ap
En ainakaan tietyillä leikkipaikoilla pysty rentoutumaan, kun näen ,että tiettyjä lapsia ei vahdi kukaan. Tällöin minun on vahdittava myös muiden omia lapsia, vain turvatakseni omien lasteni turvallisuuden.
Tai joidenkin lapsiperheiden vierailujen aikana joudun kyllä vahtimaan vieraidenkin lapset, koska vanhemmat eivät tätä tee. Esim. mielestäni ei ole hyväksyttävää, että vieraiden lapset hyppivät meidän sängyllä tai kiipeävät pinnasänkyyn. He eivän myöskään saa omia meidän lasten tavaroita, vaan niillä leikitään YHDESSÄ ja jakaen. Jos omani tekee niin, miksei vieraatkin voisi velvoittaa lapsiaan tekemään niin, ilman että minun on puututtava tilanteeseen..
Tässä vain muutama esimerkki, miksi en voi rentoutua lasten läsnä ollessa (siis muiden lasten). Tietysti tässä on mukana myös ammattitautia, sillä työskentelen päiväkodissa. Mutta siis pointti on se, että yllättävän monet vanhemmat EIVÄT vahdi omia lapsiaan, eli siihen ei todella voi luottaa!
Jeeeee...