Yrittäisitkö lasta tilanteessani?

kun sulla, tosin ei niin hankala, koska minulla ei ole mitään kiirettä, olen sinua jonkinverran nuorempi. Ja toisesta lapsesta haaveilen, mutta minäkin olen opiskelemassa itselleni uutta ammattia, joten joudun ehkä odottaa pari vuotta... :(

He voit kokonaan unohtaa asiasta. Tiedän kyllä miltä tuntuu kun isovanhemmat eivät hyväksy ratkaisujanne, mutta yritä jättää heidät omaan arvoonsa.



Tekstisi pohjalta tulee tunne, että kovasti haluaisit vielä yhden lapsen. Tuskin kadut jos teette vielä sen yhden, mutta saatatte jäädä katumaan jos ette edes yritä. Musta tuntuu, että tiedät jo mitä haluat...



Sikäli olemme samanlaisessa tilanteessa, että minä aion myös jättää vakituisen työpaikkani ja tähdätä yliopistoon. Nyt odotan toista lastamme ja vaikka yliopistoon pääsisin, yrittäisimme varmasti vielä kolmatta parin vuoden päästä. Rahatilanteemme on mitä on, miehemme tienaa hieman alle puolet mieheesi verrattuna. Lainaan menee meillä kuussa 850e. Tiukkaa on, mutta jos liian tiukkaa tulee, voimme aina myydä ja muuttaa halvempaan opiskelija-asuntoon :) Loppujen lopuksi elämähän on vain valintoja.

niin se kai ei estä tuota vauva-haavetta. Se sun opintojen keskeytyminen on sit todellinen ongelma mun mielestä...

nuorena. Ja tiedoksi vaan, että lapsia saadaan, ei hankita.

Ja tiedoksi lisäksi, että lasta ei voi suunnitella niin, että ensin suunnittelee elämänsä.

Ja vielä tiedoksi, että et sä ainakaan tuosta nuorene .

Miten se muuttaa ap:n tilannetta jos hän olisi nuori, mutta silti ne kaksi lasta ja asuntovelka? Minä siis suht samassa tilanteessa ja ikää reilusti alle kolmenkymmenen. Haluan lapset pienellä ikäerolla ja nuorena.

Miten se muuttaa ap:n tilannetta jos hän olisi nuori, mutta silti ne kaksi lasta ja asuntovelka?

Hänellä olisi sitä enemmän hedelmällisiä vuosia edessä mitä nuorempi olisi!

opintoja voi laittaa jäihin mammaloman ajaksi eli säilyttäisit opinto-oikeuden? Sanoisin, että jos taloudellisesti pärjäätte (itse määrittelette mikä on minimi), niin lapsi ei ehkä voi odottaa, työelämä kyllä.

kyllä voi jäädyttää opinnot (yliopisto), ainoa vaan, että meitä aloitti sellanen pinoneeriryhmä nyt poikkeuksellisesti tammikuussa (ei elokuussa, kuten yleensä opinnot alkaa) ja sen ryhmän mukana olisi ollut tarkoitus 'kulkea' loppuun saakka. Seuraava tälläinen porukka hakee vasta 2011 syksyllä sisään. Siihen sakkiin varmasti sitten päätyisin mukaan.



Kyllä ottaa päähän, kun ei silloin 2-kymppisenä valinnut oikeaa uraa ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa...kymmenen vuotta opintoja mennyt 'hukkaan'...



Taloudellisesti varmasti pärjättäis...siitä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, jaksaako mies yksin tuoda leipää pöytää seuraavat 5 vuotta, miten mun opinnot sujuvat sitten 3 lapsen kanssa jne...



ap





ap

Oletko jo pidempään todella halunnut kolmatta lasta? Kysyn siksi, että tätä asiaa on mietitty enemmän kuin muutama viikko eikä kyse ole mistään hetken mielijohteesta.



Ja toinen kysymys: pidätkö opiskeluistasi? Sanoit aloittaneesi tammikuussa. Oliko vauvakuume jo silloin päällä? Jos opiskelu ei ole ihan vastannut toiveitasi, se on voinut ainakin alitajuisesti vauhdittaa vauvakuumetta.



Siinä olen samaa mieltä, kun yksi vastanneista, että isovanhempien mielipiteet saa heittää romukoppaan. Tehän sen lapsilukunne päätätte.

jos vauvakuume todellakin on tullut opintojen aloittamisen stressistä tms? Jos on isompi haave, niin mikset sitten jatkaisi opintoja syksyllä 2011? Elämässä sattuu ja tapahtuu, voihan joku ryhmästäsi vaikka sairastua vakavasti, vaikkei sitä tietysti toivo, ja sen takia opinnot viivästyvät. Mulla on kanssa haahuiluvuosia takana, en tiennyt mitä elämältä haluan, mutta kaikki opettaa!

yritimme jo viime kesänä vauvaa, menkat oli sekaisin, menin gynelle ja sain sen PCO diagnoosin. viime syksynä vieli yritettiin tuloksetta (TJOT-meningillä...) ja sitten kun sain tiedon opiskelemaan pääsystä, päätimme haudata vauvatoiveet tulevaisuuteen...

eikä ne minnekään ole menneet!! opiskelu on ollut tosi ihanaa ja mukavaa, en vaihtaisi sitä tässä vaiheessa mihinkään!! ja kyllähän sitä vauvaakin kantaa sen 9-10kk, joten yhden lukuvuoden voisin hyvinkin ehtiä vielä käymään..



kiitos silti kaikille vastanneille, selvittää aina vähän omiakin ajatuksia tälläinen kirjoittelu..



ap

Itse tein niin kun oli vielä opiskelut kesken. Tulin raskaaksi kun lopetin pillereiden syönnin. Ehkä vähän yllättävän nopeasti, mutta ei harmita. Koulu jäi kesken... jo toistamiseen, mutta ei harmita siltikään. Ehdin hommaamaan tutkintoni myöhemmin. Olen tosin nuorempi kuin sinä, mutta sitä suuremmalla syyllä, sinuna antaisin lapsen tulla jos on tullakseen nyt ja hoitaisin opiskelut myöhemmin. Ja isovanhemmista älä missään nimessä välitä! Jos eivät hyväksy ja hylkäävät teidät niin omapahan on menetyksensä. Hekään eivät tästä enää nuorru! Lykkyä ja ihanaa kesää! =)